19. tammikuuta 2001
Teksti:

Opiskelijoiden puolestapuhuja, halpaa opiskelijaruokaa ja kerhotiloja tarjoava palvelujärjestö vai yhteiskunnallinen kannanottaja? Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (hyy) hallituksen uuden puheenjohtajan mielestä hyy on kaikkea yhtä aikaa.
    ”Emme voi aina ajaa vain omia etujamme, vaan meidän on tehtävä keskustelunavauksia ja otettava kantaa tärkeisiin asioihin”, Elina Moisio sanoo. ”Mitä ylioppilaat tänään, sitä kansakunta huomenna.
    ”Ei niin, ettäkö uusi puheenjohtaja ­ edellisen hallituksen varapuheenjohtaja ja koulutuspoliittinen vastaava ­ vähättelisi opiskelijoiden etua. ”Täällä hyy:ssä tehdään oikeasti töitä, jotta 30 000 opiskelijalla olisi hyvä olla. Vaikka kaikki työ ei välttämättä näy suoraan jäsenille, voin vakuuttaa, että asiat ilman tätä työtä olisivat huonommin.
    ”Kaikkein ikävintä opiskelijoiden edunvalvonnassa onkin Moisiosta se, että riviopiskelija ei välttämättä lainkaan huomaa kaikkea työtä, jota ylioppilaskunta tekee. hyy:n viime vuosien konkreettisista saavutuksista Moisio mainitsee muun muassa parannukset opintotuen takaisinperinnässä ja yliopistojen rahoituksessa.
    ”Onnistumisen tunne tulee siitä, kun 5 000 opiskelijaa osoittaa mieltään eduskuntatalon edessä perusrahoituksen puolesta tai kun maan hallitus ilmoittaa lisäävänsä yliopistojen perusrahoitusta.
    ”Vuonna 1995 opinnot aloittaneen Moision johdatti opiskelijapolitiikkaan oma aktiviisuus. Vaikka hän on osakuntien edustaja, hän toiminut myös ainejärjestöissä ja monissa hyy:n toimielimissä.
    ”Olen aina ollut aktiivinen. Eri järjestöissä sain kokonaiskäsityksen hyy:stä, ja siksi oli helppo hakeutua ylioppilaskunnan edustajistoon”, Moisio sanoo.
    Etelä-Pohjalaiseen osakuntaan Moisio tuli alun perin kaverin serkun kehotuksesta. Syntyjään hän kuitenkin tunnustaa olevansa hämäläinen Tampereelta. Lapsuudessa perhe muutti ympäri maata ja nuoruusvuotensa Moisio vietti Alajärvellä.
    ”Pohjalaisuus on minussa luonteenpiirre ja mentaliteetti. Se on itsenäisyyttä, itsepäisyyttä ja omanarvontuntoa mutta myös yhteisöllisyyttä”, Moisio kertoo.
    Kaikista järjestöistä epo on Moisiolle rakkain. Hän yltyykin puolustamaan osakuntia vähättelijöitä vastaan: osakunnat eivät ole turhia menneisyyden jäänteitä, vaan niillä on edelleen tärkeä merkitys. Kun nuori muuttaa pikkukaupungista opiskelemaan, osakunnat ottavat hänet vastaan ja neuvovat alkuun.
    Opiskeltuaan vuoden verran tietojenkäsittelytiedettä Moisio vaihtoi pääaineekseen kansantaloustieteen. ”Aika pian huomasin, että tietojenkäsittelytiede ei ole alani. Olin Suvi-Anne Siimeksen vetämällä kansantaloustieteen perusteet -kurssilla ja innostuin aineesta.
    ”Nyt jäljellä olisi vielä jonkin verran syventäviä opintoja ja gradu. ”Todennäköisesti erikoistun työn taloustieteeseen, työmarkkinoiden toimintaan ja ay-liikkeeseen.
    ”Moisio painottaa, että kiinnostus perinteisesti vasemmistolaisiin tutkimuskohteisiin ei johdu poliittisista syistä. ”Olen täysin sitoutumaton. Työmarkkinat eivät ole minkään poliittisen siiven yksinoikeus.
    ”Mutta riittääkö tutkijanura Suomen Pankista ja Mandatumista työkokemusta hankkineelle lahjakkaalle ihmiselle?
    ”Työ pankissa on hirveän mielenkiintoista, mutta esimerkiksi back office -työt, joita Mandatumissa tein, ovat mekaanista ja kuluttavaa työtä. Jos ihminen aikoo olla kymmeniä vuosia työelämässä, työstään täytyy pitää.
    ”Hallituksen puheenjohtajana Moisio myöntää olevansa onnellisessa tilanteessa. hyy-yhtymällä menee paremmin kuin koskaan, ja siksi ylioppilaskunnalla ei ole taloushuolia. hyy:n budjetti onkin viime vuosina suurentunut koko ajan.
     ”Hyvään tilanteeseen ei voi kuitenkaan tuudittautua”, hän muistuttaa.
    Moisio haluaa, että hyy voisi vaikuttaa siihen, että Suomessa ajateltaisiin korkeakoulupolitiikkaa kokonaisuutena: pohdittaisiin, mitä 70 prosentin korkeakoulutettujen tavoitteella tai tietoyhteiskunnalla oikeastaan ajetaan takaa.
    Alkuvuodesta hyy:n agendalla on ainakin yliopistojen kehittämislaki, vanhempainraha sekä Prahan kokous, joka on EU:n opetusministerien linjanvetokokous ja jatkoa Bolognan julistukselle. Myös akateemisten maahanmuuttajien opiskelu- ja työmahdollisuuksien puolesta toimitaan.
    Yhdeksi tavoitteekseen Moisio on nostanut vaikuttamisen pääkaupunkiseudun kaupunkeihin ja kuntiin: opiskelijoille tärkeät asuntotuotanto ja joukkoliikenne ovat molemmat asioita, joita kaupunki hoitaa.
    ”Paitsi korkeakoulupolitiikkaa, myös opiskelijaa tulee ajatella kokonaisvaltaisesti. Ei voi vaatia opiskelijoita valmistumaan nopeasti, jos vertaa vaikka opintotukea ja elinkustannuksia Helsingissä. Ei ole ihme, että opiskelijat tekevät paljon töitä opiskeluaikanaan.
    ”Suomessa opiskeluaikana hankitaan taitoja, joilla pärjää myöhemmin elämässä: osallistutaan järjestötoimintaan ja opitaan sosiaalisia taitoja. ”Nyt arvot ovat raha, tehokkuus, tuotanto. On aika viedä painopiste ’pehmeämpiin arvoihin’ ­ vaikka eiväthän ne mitään pehmeitä arvoja ole, jos kansantaloudellisesti ajatellaan.

Heikki Valkama
Kuva Tiina Palomäki