19. tammikuuta 2001
Teksti:

Tilastot puhuivat tammikuussa 1942 valtion turvallisuusviraston päällikön Reinhard Heydrichin mukaan selvää kieltä. ”Juutalaiskysymyksen ratkaiseminen” , josta hyväntuulinen herraseurue kokoontui keskustelemaan berliiniläiseen huvilaan Grosser Wannsee -kadun varrelle, oli aloitettava viipymättä.
     Berliiniläinen antisemitismin tutkimuksen professori Wolfgang Benz aloittaa holokaustin huipentuman käsittelyn tästä tapahtumasta, jonka yhteydessä päätettiin yli 11 miljoonan juutalaisen hävittämisestä Euroopasta. Päätöstä ei tehty kiihkeiden tunteiden vallassa vaan kylmän järkiperäisesti.
     Viimeinen ”lopullisen ratkaisun” kokenut ryhmä olivat unkarin juutalaiset, jotka vietiin Auschwitziin alkuvuodesta 1944. Siinä vaiheessa monet leirit oli jo suljettu, ja niiden jälkiä oli ryhdytty järjestelmällisesti peittämään. Grosser Wannseella asetettu tavoite jäi saavuttamatta. Joukkotuhossa sai surmansa lopulta noin kuusi miljoonaa ihmistä.
     Benz kuvaa juutalaisten, romanien ja monien muiden vähemmistöjen joukkomurhaa prosessina, joka toteutettiin kirkkaan loogisin perustein. Hän piirtää sille selkeän alun ja lopun tykittämällä lukijalle päivämääriä, vuosilukuja, nimiä ja paikkoja. Ja harvoin tilastot puhuvat niin kiinnostavasti kuin tässä kirjassa. Kun on lukenut faktat, luonnehdinta Heinrich Himmlerin ”kaunistelemattomasta” järkeilystä ei kuulosta turhan kosiskelevalta adjektiivilta.
     Kirjan kansi ja käteen sopiva pokkarimuoto saavat kirjan toivottavasti sujahtamaan lukijoiden käteen. Teos julkaistiin nimittäin meillä oikeaan aikaan. Olemmehan heränneet tunnustamaan oman piskuisen syyllisyytemme koko Euroopan yhteiseen tragediaan, kun tänä vuonna pääministeri Paavo Lipponen esitti valittelun juutalaiselle seurakunnalle Suomesta käännytettyjen juutalaisten kohtalosta.
     Syyllisyys on teema, johon Benzkin lopussa palaa. Myös hänen pohdintansa viestittävät, etteivät joukkomurhaan syyllistyneet yksittäiset ihmiset olleet tilapäisesti syyntakeettomia, vaikkeivät he suurista päätöksistä tietoisia olleetkaan. Heitä ohjasi sama kylmän järjen ja yksiselitteisen moraalin oppi kuin päätöksistä vastuun kantavia johtajiakin.
    Kirja näyttää selkeästi, ettei juutalaisten joukkotuho ollut syvimmillään kiihkoa, vaikka kansan rivejä innostettiin propagandalla. Varsinaisen joukkotuhon mahdollistivat ennen kaikkea päätökset, tilastot, tutkimukset, luvut ja kuuliaiset ihmiset.

Anna-Kaisa Pitkänen

Wolfgang Benz: Holokausti.
Suomentanut Tapani Hietaniemi.
Vastapaino, 138 mk.