19. tammikuuta 2001
Teksti:

Presidenttipari pyyhältää ohitsemme ylös rappusia juuri, kun Marja Nykänen asettuu poseeraamaan valokuvaajalle yliopiston päärakennuksen edustalla.
    Ehdotan leikilläni, että pyytäisimme Tarja Halosen mukaan valokuvaan. ”Hyvä ajatus”, Nykänen innostuu. Marjalla ja Tarjalla on muutakin yhteistä kuin tukan väri: molemmat ovat toimineet vuosia sukupuolten välisen ja seksuaalisen tasa-arvon puolesta.
    Nykänen on juuri aloittanut työnsä Helsingin yliopiston tasa-arvovastaavana. Missään muussa korkeakoulussa Suomessa ei ole vastaavaa kokopäiväistä virkaa. Hänen tehtävänsä on määritelty laveasti: kaikkinainen tasa-arvon edistäminen.
    ”Toisin sanoen mun tehtäväni on toimia kaiken hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan”, Nykänen nauraa. Vastustettavana on sukupuolisen sorron lisäksi etnisten ryhmien, kielivähemmistöjen, vammaisten ja seksuaalisten vähemmistöjen syrjintää.
    Nykänen aloitti uudessa virassaan joulukuun alussa, ja pahuuden vastainen taistelu kestää näillä näkymin vuoden 2002 loppuun. ”Laskin juuri, että mulla on työpäiviä jäljellä viitisen sataa. Ne tuskin riittävät poistamaan kaikkia ongelmia tasa-arvon tieltä”, hän tunnustaa. Yritettävä kuitenkin on.
    Tasa-arvovastaava tietää, että yliopisto ei ole työpaikkana mikään viaton onnela. ”Eräs tasa-arvon pahimmista esteistä täällä on yleinen asenne, että tasa-arvohan on jo saavutettu. Paljon olen kuullut väitettävän, että yliopiston virat täytetään objektiivisten kriteereiden mukaan, eikä mitään ongelmaa muka ole. Kuitenkin tutkimusten mukaan naisten on yhä miehiä vaikeampi edetä tutkijanuralla.
    ”Vuonna 1995 tehdyssä tutkimuksessa paljastui, että 16:ta prosenttia yliopistossa työskentelevistä naisista ja 7:ää prosenttia miehistä oli työuransa aikana häiritty seksuaalisesti. Marja Nykänen uskoo, että tilanne on edelleen suunnilleen sama.
    Häneen voi ottaa yhteyttä, jos kokee tulleensa tavalla tai toisella syrjityksi tai häirityksi. ”Tietenkin täysin luottamuksellisesti: en vie mitään asiaa eteenpäin ilman asianosaisen suostumusta. Ja ellei halua kertoa nimeään edes minulle, voi lähettää postia verkkosivujen kautta”, hän korostaa.
    Yliopisto on vastikään saanut uuden tasa-arvosuunnitelman, jossa tasa-arvokysymysten valtavirtaistaminen on nostettu entistä olennaisempaan asemaan. Valtavirtaistaminen tarkoittaa, että jokaista päätöstä tehtäessä mietittäisiin nykyistä useammin, mitä päätös merkitsee eri sukupuolta oleville, eri kieltä puhuville, eri tavoin vammaisille ja niin edelleen. Nykäsen tehtävä on saada päätöksien tekijät muistamaan tämä.
    ”Uskon vilpittömästi, että suurin osa syrjinnästä johtuu ajattelemattomuudesta. Ei niin, että joku ajattelisi, että sorretaanpa nyt naisia ja vammaisia.
    ”Esimerkiksi hän mainitsee liikuntavammaisten tilanteen: joitakin pakollisia luentosarjoja on pidetty salissa, jonne ei pääse pyörätuolilla. ”Kyse ei voi olla mistään muusta kuin ajattelemattomuudesta”, hän huomauttaa.
    Sen sijaan seksuaalisten vähemmistöjen epäasialliseen kohteluun on usein syynä fobia: yliopistollakin työskentelee ihmisiä, joista homoseksuaalisuus on ällöttävää. ”Yleinen strategia on kuoliaaksi vaikeneminen. Homoa siedetään, kunhan hän ei tuo asiaa esiin. Kun muut kertovat, mitä ovat tehneet perheensä kanssa, homon pitää olla hiljaa.


Sanna Sommers

Kuva Tiina Palomäki