Saksan uudet taistelukoiralait vaihtelevat tulevaisuudessa osavaltioittain. Sisäisiä säädöksiä on kehitelty Saksassa sen jälkeen, kun Euroopan unioni kieltäytyi ottamasta kantaa taistelukoirasäädöksiin ja totesi taistelukoirarajoitukset unionin perusasiakirjan vastaisiksi.
Uudet taistelukoiria koskevat säädökset uhkaavat tehdä taistelukoirien ja niiden omistajien elämästä hankalaa. Tiukimmin taistelukoiriin suhtautuvat alueet kieltävät taistelukoirat kokonaan. Lievimmällään vain aggressiiviset koirat on määrätty kiinnipidettäviksi.
”Sinänsä on ihan normaalia, että lait vaihtelevat osavaltioittain. Näinhän on monissa muissakin asioissa”, Euroopan oikeuskäytäntöjä tutkinut oikeustieteilijä Pia Letto-Vanamo toteaa.
Der spiegel -lehden mukaan saksalaisten lainsäätäjien ongelmat ovat tänä syksynä alkaneet taistelukoirien määrittelystä. Lainsäätäjät ovat joutuneet pohtimaan, onko esimerkiksi sekarotuinen koira, jonka suonissa virtaa jonkin verran bullterrierin verta, luettava taistelukoiraksi. Yksimielisyyttä ei ole saavutettu myöskään koirien käsittelyä koskevista säädöksistä, kuten siitä, riittääkö pelkkä lieka taistelukoiran kurissapitoon, vai pitääkö koiralla olla myös kuonokoppa.
Tiukimmillaan taistelukoirarotujen omistaminen edellyttää Saksassa erikoislupaa. Jotkin osavaltiot vaativat koiran omistajalta todistuksen kyvystä kasvattaa ja käsitellä taistelukoiria. Esimerkiksi Hampurissa taistelukoiran pitäminen on kokonaan kielletty.
Suomessa koirien kurissapitoa koskevia säädöksiä on paljon vähemmän kuin muualla Euroopassa. ”Täällä pyritään yleensä luottamaan koiranomistajien ja -kasvattajien harkintaan ja hyviin tapoihin. Esimerkiksi koiran kiinnipito on Suomen taajamissa paitsi kaupungin järjestyssäännön määräys, myös useimpien omistajien allekirjoittama hyvä tapa”, kertoo Suomen Kennelliiton lakimies Mika Leppinen.
Koiria koskevat lait ovat Leppisen mukaan Suomessa tavallisesti koiria ihmisiltä suojelevia eläinsuojelulakeja. Esimerkiksi rikoslain pykälää, jossa sallitaan vihaisen eläimen lopettaminen, sovelletaan Suomessa hyvin harvoin.
Saksa sen sijaan on pian täynnä huolella viilattuja koiralakeja. Säädösmylläkkää tutkaillessaan maallikko alkaa helposti miettiä, ovatko staffit kiltimpiä Thüringenissä, jossa ne täytyy pitää vain kiinni sidottuina kuin Hampurissa, jossa taistelukoiran saa omistaa vain erikoisluvalla. Entä onko suvaitsevaisesta osavaltiosta tiukempaan osavaltioon muuttavan staffinomistajan lopetettava lemmikkinsä?
Staffordshiren terriereitä kasvattava kansanedustaja Marjaana Koskinen (sd) uskoo, että koiraihmisten elämää hankaloittavat säädökset tuskin ratkaisevat saksalaisten koiraongelmia.
”Saksan sisäisiä ongelmia, kuten rasismia ja rikollisuutta ei voida hoitaa siten, että koirat kaasutetaan, kuten hurjimmillaan on ehdotettu. Tällaiset puheet tuovat minusta ikävällä tavalla mieleen Saksan lähihistorian. Ainoa keino tilanteen hallitsemiseksi olisi mielestäni kieltää koirataistelut ja taistelukoirarotujen suojelukoulutus.”
Marjaana Koskinen tietää myös monia syitä suomalaisten ja saksalaisten taistelukoirarotujen luonne-eroihin. ”Ensimmäinen syy Saksan taistelukoiraongelmiin on se, että siellä harrastetaan koiratappeluita, jotka ovat meillä kokonaan kiellettyjä. Lisäksi Saksassa kennelit ovat suuria pentutehtaita, joissa kasvattajat eivät kiinnitä huomiota, millaisiin perheisiin pennut annetaan. Monet häiriintyneet ihmiset valitsevat vaarallisena pidetyn koiran suojelutehtäviin vain pönkittääkseen egoaan.”
Anna-Kaisa Pitkänen
Kuva: Joel Melasniemi
