15. joulukuuta 2000
Teksti:

Suomen kieleen uudelleen pesiytynyt termi aktivisti tarkoittaa niin kettuja hennaavaa eläinsuojelijaa, maataloustulleja puolustavaa ranskalaista maanviljelijää, ilmastonmuutoksesta huolestunutta ympäristönsuojelijaa kuin oikeudenmukaisempaa tulonjakoa vaativaa ihmistä. Samalla aktivisti on myös se mielenosoituksessa polttopullon kanssa räyhäävä tyyppi.
    Julkisuudessa aktivistit iskevät turkistarhalle tai aktivistit neuvottelevat Kioton sopimuksesta, ikään kuin aktivistit olisivat aina yhtä ja samaa joukkoa.
    Se on totta, että kaikki edellä mainitut ovat kansalaisaktivisteja – ihmisiä, jotka ajavat asiaansa konkreettisella toiminnalla. Osa monista aktivistiryhmistä kokoontui syksyllä Prahaan, ja tuolloin oli aivan oikein puhua aktivistien mielenosoituksesta. Mutta kaikki mielenosoittajat eivät toimineet ja ajatelleet identtisesti.
    On täysin väärin niputtaa eri asioita ajavat ihmiset yhteen vain siksi, että he puolustavat tai vastustavat jotain asiaa. Niputtavalla kielenkäytöllä vähättelemme ihmisiä ja teemme vääryyttä heidän ajamilleen asioille.
    Varsinkin aktivismi-termiin on tartutettu yhteiskuntavastaisuus ja kielteisyys, vaikka oikeasti suurin osa aktivisteista on niitä, jotka ovat yhteiskunnan puolella; niitä, jotka eivät ole heittäytyneet kyynisiksi vaan niitä, jotka jaksavat yrittää.
    Samalla tavoin kuin nykyään irvistellään aktivisteille, naureskeltiin sata vuotta sitten naisten äänioikeutta vaatineille suffrageteille, jotka olivat oman aikansa kansalaisaktivisteja. Nyt naisten äänioikeus on selviö, ja suffrageteista puhutaan kunnioittavasti yleisen hyvän esitaistelijoina.
    Aktivisti voi olla oikeassa tai väärässä, mutta on suunnattoman halpamaista lyödä ihminen lyttyyn vain siksi, että hän kyseenalaistaa vallitsevia totuuksia tavallista äänekkäämmin.
    Miksi muuten emme nimitä ydinvoimaa kannattavia teollisuuspomoja ydinvoima-aktivisteiksi?

Heikki Valkama,
päätoimittaja