01. joulukuuta 2000
Teksti:

”Helsingin yliopisto ei anna opintosuoritusotetta kuin asianomaiselle henkilölle itselleen”, tietojärjestelmäpäällikkö Pauli Saarinen toteaa yksiselitteisesti. Poikkeuksen muodostavat Kelan ja yths:n kaltaiset laitokset, joilla on lain perusteella oikeus saada tietoja. Sen sijaan lusmuilevien opiskelijoiden ei tarvitse pelätä, että opintoja rahoittaneet vanhemmat hankkivat kirjallista näyttöä laiskottelusta.
     Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa. Myöskään ulkomailla vaihdossa olleille opiskelijoille eivät Helsingissä oleskelevat kaverit ole voineet toimittaa opintosuoritusotteita. Viime vuonna voimaan astuneet henkilötietolaki ja laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta voivat kuitenkin muuttaa nykyistä tiukkaa käytäntöä, jota Helsingin lisäksi noudatetaan muuallakin Suomessa.
     Joissakin tulkinnoissa uusi julkisuuslaki määrittelee opiskelijatietojärjestelmät asiakirjoiksi, joista kaikilla on oikeus saada tietoa. Esimerkiksi yliopistot voisivat siis antaa opiskelijatietojärjestelmistään tietoja suullisesti ja luovuttaa asiakirjoja pyynnöstä nähtäväksi tai jäljennettäväksi.
    Jos kysymyksessä on pelkkä asiakirjojen näyttäminen, julkisuuslaki asettaa hyvin vähän rajoituksia. Näyttämispyyntöä ei tarvitse perustella, eikä pyytäjän tarvitse selvittää henkilöllisyyttään tai haluttujen tietojen käyttötarkoitusta. Käytännössä siis kuka tahansa voisi saada nähtäväkseen opiskelijarekisteristä kenen tahansa opintosuoritusotteen.

Uusien lakien tulkinta vaatii vielä hiomista. Sitä silmällä pitäen yliopistojen opintotoimistojen päälliköt perustivat viime talvena työryhmän miettimään tietosuojan ja julkisuuden tulkintaa opintohallinnossa. Ohjeistus on nyt alkanut hahmottua.
    ”Tavoitteena on, että saamme rakennettua yhtenäisen valtakunnallisen käytännön kaikkiin Suomen korkeakouluihin”, Saarinen sanoo.
    Opiskelijaa koskevissa asiakirjoissa on kysymys rajanvedosta julkisuuslain ja henkilötietolain välillä. ”Periaatteessa julkisuuslaki on erittäin avoin, mutta henkilötietolaki tuo yksilölle niin vahvan tietosuojan, että tulkinta ei ole helppoa.”
    Erityisen moniselitteisenä Saarinen pitää julkisuuslain mainintaa asiakirjan jäljentämisestä. ”Henkilö voi tehdä merkintöjä lyijykynällä muistivihkoonsa, mutta valokopion ottaminen voitaisiin jo tulkita rekisteritietojen luovuttamiseksi.”

Saarinen ei uskalla veikata, muuttuuko opiskelijoita koskevien asiakirjojen julkisuus avoimemmaksi vai jääkö se entiselleen. ”Kysymme vielä tietosuojavaltuutetun kantaa. Jos saamme häneltä ohjeen, että joudumme antamaan opintosuoritusotteiden tiedot kaikille, tulemme näin tekemään.”
     Tuleva käytäntö on vielä hämärän peitossa. ”Oulun yliopistossa päädyttiin tulkintaan, että opiskelijatietojärjestelmä ei ole julkinen. Korkein hallinto-oikeus varmaankin lopullisesti ratkaisee tämänkin kysymyksen”, Saarinen toteaa.

Arno Ahosniemi
Kuva: KatriinaKoskinen