01. joulukuuta 2000
Teksti:

Tuntuuko teistä tällä hetkellä siltä, että aina kun pääministerimme avaa suunsa, sieltä tulee jälleen uusi EU-linjaus? Kyllä. Viime viikkojen lehtileikkeitä selatessani en löytänyt ainuttakaan Lippos-leikettä, jossa ei oltaisi mainittu eu:ta.
    Kysymys kuuluukin, miksi Lipponen juuri nyt on niin tohkeissaan Euroopan Unionin tulevaisuudesta? No, Paavollahan on se visio, jossa EU-hallinto järjestetään kerralla kuntoon, jotta sen tuntevat omakseen muutkin kuin ranskalaiset byrokraatit. Varoitankin teitä jo ennakkoon, että jos vuonna 2020 teiltä kysytään Haluatko miljonääriksi? -ohjelmassa:
    ”Kuka suomalainen valtiomies lausui kuuluisat sanat: Ylhäältä lähtevä asennoituminen on muutettava yleisön suoraan osallistumiseen pohjautuvaksi alhaalta ylöspäin -filosofiaksi?”
    niin muistakaa, että oikea vastaus on C: Paavo Lipponen.
    Mutta jos nyt kuitenkin käy niin, että tätä sanataidon helmeä ei sittenkään hakata marmoriin Euroopan liittovaltion perustuslain johtoajatuksena, syytä pääministerin eurovisioihin voi etsiä myös pääministerin omasta tulevaisuudesta. Tällä hetkellä näet arvellaan, että Lipponen siirtyy syrjään viimeistään vuonna 2002. Vaikka valtiontalous on huippukunnossa ja pääministeriä tituleerataan jo hyvinvointivaltion pelastajaksi, demareiden äänimäärät ovat Lipposen kaudella pudonneet vaali vaalilta. Huhut demarien kyllästymisestä yrmeään puheenjohtajaansa ovat tulleet yleiseen tietoon eli Hesarin pääkirjoituksiin. Ja puolueen vasen laita suomii työnantajien kanssa kaveeraavaa Lipposta ex-puheenjohtajiensa Pertti Paasion ja Kalevi Sorsan suulla.
    Niinpä Lipponen katselee ympärilleen – mutta minne? Vuonna 2002 Lipponen on jo 60-vuotias eli suomalaisittain eläkekypsä. En oikeastaan yllättyisi, jos hän jäisi kotiin hoitamaan lapsia eli kirjoittamaan muistelmia.
    Mutta mannermaalla todellinen valtiomies ottaa kuusikymppisenä vasta ensi askeleitaan matkalla suurmieheksi. Jos Lipposella vielä on kunnianhimoa, hän tähtää jonkin arvostetun eu:n instituution johtajaksi.
    Pienen maan pääministerinä Lipposen täytyy kuitenkin ensin saada vankka maine eurovisionäärinä. Siksi hän kiertää mannerta kuin Afrikan tähti -pelissä ikään, visioi puoliakateemisissa luentotilaisuuksissa ja katsoo, mitä pelimerkin alta paljastuu. Matka alkoi toissa viikolla Belgian Brüggestä, sen jälkeen Lipponen kuopi maata Lontoossa Tony Blairin kanssa ja viimeksi toissa viikolla hän puhui moitteetonta euroa Göteborgissa. Ruotsin Eurooppa-klubin tilaisuudessa se ei liene ollut edes vaikeaa – sen verran avoimesti sikäläinen suurteollisuus on kehunut Paavoa ruotsalaisten euroepäilyjä myötäilevän Göran Perssonin asemesta.
    Eurovisiointi vie toki mukavasti huomiota sisäpolitiikasta EU-asioihin, mutta puheitaan Lipponen ei osoita suomalaisille vaan europolitiikan raskassarjalaisille. Heidän vallassaan on siirtää kaveri pois kansallisista kuvioista – ilman että kaveri itse joutuu tahraamaan mainettaan (ks. esim. Ahtisaari, Martti). Lipposen visioiden perusteella hänen Euroopan tähtensä löytyy saksaa puhuvilta alueilta.
     Mikäli arviot Lipposen lähtölaskennasta pitävät paikkansa, hänellä on aikaa puolitoista vuotta. Muuten voi käydä niin, että hän kääntää rosvomerkin ja jää jumiin St. Helenan saarelle vailla mahdollisuutta palata kotiin. Sinne on jäänyt muitakin Euroopan valloittajia.

Otto Mattsson

Kirjoittaja työskentelee tuottajana WSOY:ssä.