16. marraskuuta 2000
Teksti:

Varallisuus jakautuu Suomessa aiempaa epätasaisemmin. Varakkain kymmenes omisti 40 prosenttia kotitalouksien omaisuudesta vuonna 1998, kertoo Tilastokeskus.
    Hyvä asia on se, että meillä on enemmän rikkaita kuin ennen. Huonoa on se, että köyhien ja keskiluokan tulot eivät juuri lisäänny. Ja sen vähän, mitä tulee lisää, syö inflaatio. Palkansaajien osuus kansantulosta on tällä hetkellä pienempi kuin kymmenen vuotta sitten.
    Yrityksillä menee hyvin. Palkansaajien pitääkin päästä osalliseksi yritysten tuotosta. Vai onko ajatus työnteolla vaurastumisesta täysin järjetön?
    Varsinkaan työntekijöiden itsensä ei pitäisi ajatella itseään vain kuluna, joka rasittaa kansantaloutta, aiheuttaa inflaatiota, imee vampyyrin lailla elinvoimaisten yritysten tulosta ja kaiken lisäksi kehtaa vaatia itselleen lisää.
    Työntekijällä on oikeus vaatia.
    Siis: Ei ole väärin, että palkansaajajärjestöt vaativat palkankorotuksia. Palkansaajat eli kuluttajat eivät ole kansantalouden uhka, kuten työnantajat ja valitettavan monet pääkirjoitukset antavat ymmärtää. Päinvastoin.
    Tavallisen kuluttajan varallisuuden lisääminen on paras lääke työttömyyteen. Kun tavallinen perhe saa ylimääräistä rahaa, se käyttää sen. Ja juuri kotimainen kysyntä, tukanleikkuu parturissa, ruokailu ravintolassa tai hassujen logojen tilaaminen kännykän ruudulle tuo lisää työpaikkoja Suomeen.
    Julkisen talouden huolena on, että sairaanhoitajien ja opettajien palkkoja ei voida nostaa, koska siihen ei ole varaa.
    Tämän vuoksi verojen alentamista ei kannata kytkeä palkkaneuvotteluihin.Työnantajat eivät voi olettaa, että valtio tulee vastaan ja pitää työntekijät tyytyväisinä samaan aikaan kun nämä omivat kaikki voitot itselleen.
    Verojen laskemisen sijaan pitää nostaa palkkoja. Verovaroilla maksetaan sairaanhoitajien ja opettajien palkat.
    Palkansaajat ovat korotuksensa ansainneet, myös julkisella sektorilla. Eikä se ole ahneutta.

Heikki Valkama,
päätoimittaja