03. marraskuuta 2000
Teksti:

Maakaasun maine ympäristöystävällisenä fossiilisena energianlähteenä on monilta osin perusteeton. Maakaasun poraus ja kuljetus ovat jo muuttaneet pysyvästi pohjoisia ekosysteemejä ja hivuttaneet muutaman alkuperäiskansan sukupuuton partaalle.
    Poltettaessa maakaasu on puhtaan maineensa veroista. Siitä vapautuu hiilidioksidia 40-50 prosenttia vähemmän kuin kivihiilestä tai öljystä, mistä on Kioton päästösopimuksen jälkeen tullut merkittävä kilpailutekijä energiamarkkinolla. Maakaasua polttettaessa ilmaan ei vapaudu rikkiä, tuhkaa tai muita hiukkasia.
    Maakaasu on edullista myös siksi, että vanhojen hiilivoimaloiden muuttaminen maakaasulla toimiviksi on halpaa, kun taas öljyn ja kivihiilen vähäpäästöinen polttaminen vaatii suuria investointeja voimaloiden puhdistusjärjestelmiin.
    Tämän vuoksi poliitikot pitävät maakaasusta. Esimerkiksi Vihreä Liitto on useaan otteeseen ilmoittanut kannattavansa maakaasua ylimenokauden energiaratkaisuna, ja nykyinen Lipposen hallitus tukee suomalais-venäläisen North Transgas -yrityksen pyrkimyksiä rakentaa maakaasuputki Venäjältä Suomen kautta Eurooppaan.

Maakaasun ympäristöongelmat eivät liitykään kaasun polttamiseen vaan sen poraukseen ja kuljetukseen.
    Maailman suurin maakaasun tuotantoalue on Länsi-Siperiassa, suomalaisten kielisukulaisten nenetsien ja hantien kotiseuduilla. Myös Suomessa käytettävä maakaasu tulee sieltä.
    Biologi Bruce Forbes Rovaniemen yliopistosta on tutkinut kaasunporauksen biologisia vaikutuksia ikiroudan alueella Jamalo-Nenetsiassa.
    ”Kaasuteollisuuden vaikutukset ovat aivan samat kuin öljyteollisuuden. Ne ovat kauhistuttavia! Kun ikiroudan alueella rakennetaan kaasun porauskaivoja ja kaasuputkia, routa sulaa, sillä kaasu on maaperää lämpimämpää. Sulanut maa vajoaa jopa kymmeniä metrejä ja saattaa huuhtoutua kokonaan pois tulvien mukana. Kyseessä on täydellinen ekokatastrofi”, Forbes kuvailee.
    Synkimmissä arvioissa on esitetty, että koko keskeinen kaasualue, Jamalo-Nenetsian autonominen piirikunta, muuttuu ennen pitkää höllyväksi saaristoksi.

Vaikka ikirouta ei sulaisikaan, kaasuteollisuus on jo muuttanut pysyvästi pohjoisia ekosysteemejä.
    Maakaasua etsitään laajoilla koeporauksilla, jotka muuttavat maaperän monin paikoin petrokemialliseksi jätteeksi. Neuvostoliiton aikana ympäristöstä piittaamattomat kaasunporaajat tekivät koeporauksia jopa neljä kertaa enemmän kuin mitä länsimaiset asiantuntijat pitävät tarpeellisena.
    ”Eräs ympäristöongelma on kaasuteollisuuden vaatima liikenne. Koska alue on maailman tuulisimpia, teiden rakentamiseen käytetty hiekka leviää kaikkialle ympäristöön ja peittää kasvillisuuden.”
    ”Koeporausalueilla teiden ulkopuolella ajavat raskaat ajoneuvot taas jättävät jälkeensä myllätyn maan, jonka elpyminen kestää vuosikymmeniä”, Bruce Forbes kertoo.
     ”Kaikkein pohjoisimmat alueet, jotka ovat kaasuntuotannolle keskeisiä, ovat erityisen herkkiä, sillä luonnon uusiutuminen on pohjoisessa hyvin hidasta.”
    Koska kaasuntuotantoon tarvitaan jatkuvasti lisää alueita, kelvolliset laidunmaat ovat yhä harvemmassa. Niinpä jäljellä olevia ylilaidunnetaan pahasti.
    ”Siellä tapahtuu samoin kuin Saharassa. Ylilaiduntaminen muuttaa nämä alueet lopulta aavikoksi”, Forbes ennustaa.

Paitsi luontoa, kaasuteollisuus tuhoaa myös kansoja. Maakaasukenttien paikalla asuneet nenetsit ovat olleet hyvin elinvoimasta kansaa: vielä 1940-luvulla he nousivat aseelliseen kapinaan neuvostovaltaa vastaan. Kaikkialta entisestä Neuvostoliitosta muuttanut kaasuteollisuuden tarvitsema työvoima on kuitenkin 1960-luvulta alkaen tehnyt nenetseistä pienen vähemmistön heidän omilla asuinsijoillaan.
    Neuvostoliiton kaasuteollisuus takavarikoi aikoinaan ilman korvausta laajoja alkuperäiskansojen porolaitumina käyttämiä alueita. Noin 11 miljoonaa hehtaaria laidunmaata – joka vastaa kolmannesta Suomen pinta-alasta – otettiin kaasuteollisuuden käyttöön 1960-1980-luvuilla.
    Laidunmaiden pakko-otto laajoilla alueilla esti alkuperäiskansojen perinteisen vaeltavaan poronhoitoon perustuneen tavan elää. Samalla useiden pienten kansojen kielistä ja kulttuureista on tullut uhanalaisia: kylissä syntyneet uudet sukupolvet oppivat enää venäjää ja sulautuvat venäläiseen valtakulttuurin.
    Elämä pohjoisissa kylissä on rankkaa, ja varsinkin miesten vaihtoehdot elämässä ovat yleensä lohduttomia. He voivat joko ryypätä tai olla jouten. Harva elää yli viisikymppiseksi.

Kasvihuonepäästöt ovat globaali ongelma. Kannattaisiko päästöjen vähentämisen takia sittenkin uhrata muutama Suomen kokoinen piirikunta ja pari pientä kansaa maakaasuntuotannolle, jotta maailma pelastuisi?
    Vaikka maakaasun polttaminen on ympäristöystävällistä, se tuskin ratkaisee kasvihuoneilmiön ongelmaa. Valtaosa maakaasusta on nimittäin metaania. Jos metaania karkaa ilmakehään, sen kasvihuoneilmiötä kiihdyttävä vaikutus on huomattavasti, jopa 10-30 kertaa, voimakkaampi kuin öljy- ja hiilivoimaloiden pääasiallisen palamisjätteen eli hiilidioksidin. Haittakertoimen laaja haarukka johtuu arvioinnin vaikeudesta: metaanin välitön vaikutus on raju mutta lyhytkestoinen.
    Yhdysvalloissa Charles Kolbin johtama tutkimusryhmä arvioi, että noin 1-2 prosenttia putkissa kulkevasta kaasusta vuotaa suoraan ilmakehään.
    Venäjän maakaasuputkiston kunnosta ei ole tarkkaa tietoa. ”Pahimmat vuodot ovat joka tapauksessa suurten kaupunkien paikallisjakelussa. On esitetty arvioita, että Moskovassa ja Pietarissa vuoto olisi useita prosentteja”, kasvihuoneilmiöön perehtynyt professori Pekka Pirilä Teknillisestä korkeakoulusta kertoo.
    Pirilä arvioi, että noin neljän prosentin vuoto riittäisi tekemään tyhjäksi sen kasvihuonepäästöjä vähentävän vaikutuksen, joka on saavutettavissa korvaamalla öljy ja kivihiili maakaasulla voimaloiden polttoaineena.
     Maakaasuvuodoista tiedetään kaikkiaan hyvin vähän, ja julkisuudessa esitetyt tiedot ovat ristiriitaisia. Maakaasua kauppaavat yhtiöt mielellään muistuttavat, että metaania vapautuu myös esimerkiksi soista, kaatopaikoilta, riisiviljelmiltä ja karjasta. ”Harva kannanotto on puolueeton, kun kasvihuoneilmiöstä puhutaan. Tietojen epämääräisyyttä käytetään oman asian ajamiseen”, Pekka Pirilä harmittelee.

Vaikka maakaasun haitallisuus todistettaisiin sitovasti, edes sekään ei ehkä riittäisi pelastamaan pohjoisen tundran ympäristöä ja ihmisiä. Ympäristöongelmat ja pienten kansojen asema näyttävät näet olevan Venäjällä toissijaisia.
    Presidentti Vladimir Putinin ensimmäisiä virkatoimia oli vanhan ympäristöhallinnon lakkauttaminen ja uuden luominen luonnonvarojen hyödyntämistä valvovan ministeriön yhteyteen. Tätä pidetään merkkinä Venäjän hallituksen aikeista tehostaa ulkomaanvaluuttaa tuovien raaka-ainelähteiden hyödyntämistä luonnosta piittaamatta.
    Jos Länsi-Eurooppaan rakennetaan uusia kaasuputkia, myös Länsi-Siperian kaasukenttiä hyödynnetään entistä tehokkaammin. Jos näin käy, lisääntyisi kaasukenttien meriliikenne Koillisväylällä, Venäjän pohjoispuolitse Atlantilta Tyynelle merelle ulottuvalla laivareitillä.
    Ympäristöjärjestöt vastustavat Koillisväylän käyttöä, koska laivaonnettomuuksien potentiaaliset seuraukset pohjoisilla merialueilla ovat karujen vesistöjen heikon uusiutumiskyvyn vuoksi vakavammat kuin eteläisemmällä vesillä. Lisäksi laivaliikenteen sekä öljyn- ja kaasunporauksen merenpohjasta tiedetään häiritsevän esimerkiksi valaita.

Suomalaiset ja Siperian maakaasu

Myös suomalaiset osallistuvat Siperian maakaasubisnekseen. Suomalainen Fortum ja kolme muuta länsimaista energiayhtiötä hyödyntävät venäläisen kaasujätin Gazpromin kanssa esimerkiksi Stockmanovskajan valtaisia kaasuvaroja.Lisäksi Fortumin ja Gazpromin puoliksi omistama yritys North Transgas suunnittelee parhaillaan uuden kaasuputken rakentamista Siperiasta Suomen kautta Keski-Eurooppaan.
    ”Tämän vuoden aikana toivottavasti saadaan päätös, kulkeeko putki Etelä-Suomen vai Suomenlahden pohjukan kautta”, North Transgasin toimitusjohtaja Rainer Moberg kertoo.
    Kansainvälinen kaasuyhtiö bp plc ja Maailmanpankki ovat vetäytyneet yhteistyöstä Gazpromin kanssa osittain ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöjen painostuksen vuoksi. bp:n kiinnostusta Siperian maakaasuun vähensivät myös Venäjän epävakaat sisäiset olot ja kaasun hinnan ailahtelut.
    ”Käsittääkseni Gazpromilla on varsin mittavia hankkeita, joilla alueen alkuperäiskansoja autetaan”, Fortumin maakaasuyksikön johtaja Tapio Harra puolustaa. Fortum ei avustushankkeisiin osallistu.
    ”Mielestämme se on Gazpromin asia”, Harra kuittaa.
    Myöskään North Transgas ei halua ottaa kantaa kysymykseen alkuperäiskansojen kohtalosta. ”Me keskitymme ainoastaan maakaasun kuljettamiseen. Kaasun nostamiseen liittyviin ongelmiin emme puutu”, Rainer Moberg toteaa.
    Suomalaiset poliitikot ovat osoittaneet halunsa tukea Siperian pieniä uralilaisia kansoja. Eduskunta on muun muassa hyväksynyt sukukansojen toimenpideohjelman, jossa painotetaan kulttuurityötä. Eduskunnassa toimii myös suomalais-ugrilaisten kansojen asemaa seuraava ryhmä.
    Poliittiset paineet isojen energiaratkaisujen tekemiseksi ovat kuitenkin kovat niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Ympäristöväki vastustaa tavallisesti ydinvoimaa kategorisesti, joten maakaasu näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta, jonka myös perinteinen energiateollisuus voi hyväksyä.

Janne Saarikivi
Kuva: Bruce Forbes