16. marraskuuta 2000
Teksti:

Islantilaiset eivät ole turhan vaatimattomia tavoitteissaan. He kirjoittavat enemmän kirjoja kuin muut, elävät pidempään kuin muut ja heidän muusikkonsa tekevät avantgardistisempaa musiikkia kuin muut. Seuraavaksi he aikovat päästä tyystin eroon fossiilisista polttoaineista nopeammin kuin muut. ”Islantilaiset ovat tulevaisuuden energiasheikkejä”, arvelee Iceland Review -lehti (1/2000).
    Islannilla on uusiutuvia energianlähteitä jaettaessa käynyt hyvä tuuri: maan sisuksista kumpuaa lämpövoimaa ja jäätiköiltä syöksyvät joet antavat vesivoimaa. Valtaosa islantilaisten kodeista lämpiää maan uumenissa kuumenneella vedellä, ja maan alumiiniteollisuutta pyöritetään vesivoimalla.
    Silti Islanti on asukasta kohti mitattuna yksi maailman hiilidioksidihirmuista. Kalastusalukset puksuttavat saaren ympärillä yhä fossiilisten polttoaineiden voimalla, ja islantilaiset tykkäävät ajaa autoilla ja lennellä lentokoneilla. Myös metalliteollisuuden käyttämästä koksista ja hiilipitoisista elektrodeista vapautuu kasvihuonekaasuja.
     Koska hiilidioksidipäästöistä on päästävä eroon ja kukaan ei uskalla ehdottaa kalastuksesta ja autoista luopumista, Islanti vannoo nyt vedyn nimiin.
    ”Ensimmäiset kolme vedyllä kulkevaa bussia ajavat Reykjavikin kaduilla vuonna 2002. Vuonna 2004 on henkilöautojen vuoro”, kertoo professori Bragi Árnason Islannin yliopistosta.
    Bragi Árnason on tutkinut vetyenergian mahdollisuuksia 1970-luvulta lähtien. Vielä tuolloin hänen teoriansa leimattiin tieteishöpsötykseksi, mutta enää ei kuulu ilkuntaa. Professori arvioi, että Islanti on kokonaan riippumaton uusiutumattomista energianlähteistä 2030-luvulla.

Vety on mainio polttoaine. Sen ainoa sivutuote on vesi – ei hiilidioksidia, ei typen oksideja. Vedyn valmistamiseen tarvitaan vain vettä ja sähköä, ja Islannilla on molempia.
    Sitten vain kehittämään kaupalliseen tuotantoon sopivia ratkaisuja. Tärkein jo osataan: ”Vetyauton energia vapautuu polttokennossa, joka muuntaa vetypitoisen polttoaineen suoraan sähköksi ilman mitään liikkuvia osia. Vety tulee joko nestevetytankista tai painesäiliöstä”, kuvailee professori Peter Lund Teknillisestä korkeakoulusta. ”Toinen vaihtoehto on käyttää vetyä suoraan polttomoottorin polttoaineena. Tällöin nestemäinen vety tankataan suoraan erikoistäyttölaitteella.”
    Autokannan uusiminen nielee ison kasan rahaa. Uusi tekniikka on aluksi kallista: vedyllä kulkeva bussi maksaa toistaiseksi viisi kertaa tavallisen bussin verran.
    Islantilaisille raha ei kuitenkaan tunnu olevan ongelma. Viime vuoden helmikuussa perustettiin yritys nimeltä New Energy kehittämään vetyenergian käyttöön tarvittavaa teknologiaa. Sen suurimmat kotimaiset omistajat ovat Islannin kansallinen energiayhtiö, Reykjavikin energiayhtiö ja Islannin yliopisto. Ulkomaista rahaa hankkeeseen tuovat DaimlerChrysler, Shell ja Norsk Hydro. Tutkimusvaroissa ei säästellä, sillä houkutin on melkoinen: riippumattomuus öljystä.

Teknisistä pulmista suurin on vedyn varastointi. Kaupunkibussiin voi juuri ja juuri pakata riittävän määrän paineistettua vetyä päivän tarpeeseen, mutta henkilöautoon ei. ”Paineistetun vedyn käyttäminen henkilöautoissa ei nykytekniikalla ole realistista”, professori Bragi Árnason sanoo. ”Auton tankkausväli olisi kohtuuttoman lyhyt, ja tankkausasemia varten pitäisi luoda monimutkainen infrastruktuuri.”
    Uusia teknisiä innovaatioita odoteltaessa professori ehdottaa kompromissiratkaisuksi vedyn polttamista metanolin muodossa. Sitä poltettaessa vapautuu hiilidioksidia, mutta selvästi vähemmän kuin bensiinistä. ”Metanolilla kulkevan auton hiilidioksidipäästöt olisivat noin 45 prosenttia tavallisen auton päästöistä”, Bragi Árnason laskee.
    Metanolin valmistuksessa voitaisiin käyttää hyväksi Islannin alumiinitehtaiden piipuista tupruavia hiilen oksideja. Ne otettaisiin talteen ja yhdistettäisiin saasteettomalla vesivoimalla tuotettuun vetyyn, ja siinä sitä olisi: metanolia. Samalla metalliteollisuuden kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät.

Vetyvoimaan siirtyminen on iso muutos, mutta islantilaiset ovat tottuneet sellaisiin. ”Islannin energiatalous on käynyt läpi jo kaksi mullistusta: ensin vesivoiman ja sitten geotermisen voiman käyttöönoton”, Bragi Árnason muistuttaa.
    Norjalaisten asuttajien saapuessa 1200 vuotta sitten Islantiin saari oli vielä metsäinen, mutta puut oli pian poltettu lämmöksi ja rakennettu laivoiksi. Vuosisatoja kestänyt energiapula helpottui 1800-luvulla, kun vesivoima valjastettiin tuottamaan sähköä. Rakennuksia on lämmitetty geotermisellä energialla 1940-luvulta lähtien.
    Vetyvoima hiipii Islannin jalanjäljissä muuallekin Eurooppaan. ”Jopa konservatiivisimmat teollisuudenalat myöntävät, että on vain ajan kysymys, milloin vetyvoima otetaan käyttöön”, huomauttaa saksalainen vetyasiantuntija Ulrich Bünger. ”Edullista öljyä ei kerta kaikkiaan riitä enää pitkään.”
    Bünger työskentelee L-B-Systemtechnik-nimisessä yrityksessä, joka kehittää aurinko- ja vetyvoimaratkaisuja. ”Esimerkiksi Citroënilla uskotaan, että vuonna 2010 myytävistä autoista 10 prosenttia käy vedyllä ”, hän sanoo.
     Vetybussien ja polttokennojen valmistajien lahjoittamia busseja otetaan koekäyttöön kymmenessä eurooppalaisessa kaupungissa samoihin aikoihin kuin Reykjavikissakin. ”Ensimmäiset vedyllä käyvät henkilöautot nähdään Euroopan teillä joskus vuosien 2005 ja 2010 välillä”, Ulrich Bünger arvioi.
    ”Vetybussia olisi kiinnostavaa kokeilla jo nyt täällä Suomenkin sääolosuhteissa”, professori Peter Lund tuumii. ”Tukholmaan sellainen taitaa tulla, joten helsinkiläisten on käytävä siellä tutustumassa kyseiseen ihmeeseen.”

Sanna Sommers
Kuva: Joel Melasniemi