20. lokakuuta 2000
Teksti:

Kansalaiset! Medborgare! Kunnallisvaalit lähestyvät, mutta todelliset vaihtoehdot puuttuvat. Puolueet ovat alennustilassa.
    Äänestäisitkö sinä puoluetta, jonka käsitys hauskanpidosta on Laineen Reiska ja Claes Anderson ”jammailemassa jazzia”, niin kuin Vasemmistoliiton vaalitilaisuuden mainos lupaa? Jos porvari nukkuu huonosti, hänelle voi vilpittömästi suositella Vasemmistoliiton vaalibailuja. Ja zzzzzzzzzz, herättäkää, ennen kuin vallankumous alkaa.
    Toisaalta, politiikka on kuin onkin iloinen asia. Jos Sdp:n vaalimainoksen keskeinen viesti on se, että demariäänestäjä on hymyilevä siamilainen idioottikeskonen, äänestetään sitten vaikka Suomen eläkeläisten puoluetta. Tai Kekkosta. Tai Aku Ankkaa.
    Joillain on sentään vähän yritystä jäljellä. Vihreillä on krohnisista ongelmistaan (nyt niitä on jo kaksi!) huolimatta edes yksi saatanan varma läpimenijä, ehdokas 666, ja Rkp on onnistunut kehittelemään tehokkaampia kampanjarahoitusmetodeja sitten männävaalien.
    Enää ei ehdokkaiden tarvitse alentua kirpputorille niin kuin presidentinvaaleissa. Kamat voi myydä suoraan kadulla, sillä maahantuonti on puolueen sisällä jo organisoitu. Svenska bladande bättre folk, en bong till!
    Vaalirahoituksesta puheen ollen, on kovin kummallista, että Kokoomus ei ole vieläkään hiffannut listautua pörssiin. Umpivelkainen puolue menisi teknologiayrityksenä läpi kuin aamu-uninen Häkämies. Me tehään hei ens vuonna ihan salettiin voittoo.
    Amerikkalaiset arvatenkin ostaisivat koko roskan, mutta joutuisivat luultavasti kieltämään puolueen kommunistisena. Palvelut ennen veronalennuksia…häh? Mitä seuraavaksi? Tuplataan työttömyyskorvaukset? Sosialismin opetusta kouluihin?
    Cockoomuksella on muutenkin pahoja uskottavuusongelmia. Puolueen nokka-, viiksi-, ja vappunaamarimies, Lassilan Ron Jeremy, ei ollut ennen nähnyt suomenruotsalaista SITÄ, voi hyvä tavaton sentään. Tästä tai SIITÄ huolimatta kyykkypuolueella (selvisi nyt viimein se Kokoomuksen mystinen kykykin) on riveissään sekä ehdokas 69 että sju sex.
    Mutta pilkun nussiminen toiseen ajankohtaan. Oikeastaan vaalien lopputuloksella ei ole paljonkaan merkitystä, sillä jokainen puolue ja ehdokas kuitenkin alentaa veroja, parantaa palveluja, suosii lapsiperheitä, opiskelijoita, vanhuksia ja keskituloisia sekä säilyttää makasiinit, jotka eivät kuitenkaan säily.
    Kansalaiset! Medborgare!
    Miksei kukaan uskalla ottaa kantaa todellisiin, jokaista kansalaista koskettaviin ongelmiin? Miksei turkulaisille ole vieläkään määrätty viisumipakkoa? Kuka meni poistamaan viiksi- ja partaveron? Miksei UKK:n monumentilla ole pukukoppeja eikä pyörätuoliramppia?
     Lisäksi seuraavat ilmiöt olisi ehdottomasti lailla kiellettävä:
    Poikkitaiteelliset ”proggikset”, joissa osapuolina ovat Kärtsy Hatakka, Stefan Lindfors, Ismo Alanko, Jorma Uotinen tai A.W. Yrjänä;
    Nuorisomusikaalit, joissa jengin kovis rakastuu kilpailevan jengin kaunottareen;
    Eteispalvelumaksu, jonka joutuu maksamaan vaikkei jätäkään takkia narikkaan saati että saisi muutakaan palvelua;
    Mestarit ihan missä vaan;
    Typerät e-jotain-alkuiset uusmediayritysten nimet;
    Julkkikset, jotka antavat julkisuudesta luopumistaan koskevia aukeaman haastatteluja iltapäivälehtiin;
    Nollanelosen tuopit;
    ”Oliko kanta-asiakaskorttia”-kysymykset kauppojen kassoilla;
    ja eikö niitä uusia innovaatioita vaippoihin, terveyssiteisiin ja hammasharjoihin voitaisi keksiä kerralla, ettei tarvitsisi katella mainoksia aina vaan mullistavammista keksinnöistä hammasharjan varren muotoilussa?