20. lokakuuta 2000
Teksti:

Vaihtoehtojen etsiminen eläinkokeille on Suomessa eurooppalaisittain alkeellista ja niukasti rahoitettua. Lisäksi Suomesta puuttuu toistaiseksi kansallinen elin, jonka tehtävä olisi vaihtoehtojen edistäminen.
    Eläinsuojelijoiden jo pitkään valittama seikka todettiin viimein myös virallisesti opetusministeriön Eläinkokeiden etiikka -muistiossa. Opetusministerön asettama työryhmä tarkasteli eläinkokeita yliopistoissa ja päätyi ehdottamaan, että eläinkokeiden vaihtoehtojen kehittämistä ja koe-eläinten hyvinvoinnin tutkimusta on rahoitettava nykyistä enemmän. Muistio on juuri palannut lausuntokierrokselta ja sen palautteesta laaditaan parhaillaan yhteenvetoa.
    ”Suomessa vaihtoehtoja edistetään muun muassa maa- ja metsätalousministeriön vuosittaisella apurahalla, joka on kuitenkin asian tärkeyden huomioon ottaen vähäinen”, eläinlääkintötarkastaja Johanna Kokkonen maa- ja metsätalousministeriöstä myöntää.
    Kokkonen palasi vastikään Brysselistä, missä Euroopan maiden viranomaisia, tutkijoita ja eläinsuojelujärjestön edustajia kokoontui käsittelemään kansallisten eläinkokeiden vaihtoehtoja tukevien keskusten asemaa ja tulevaisuutta.
    ”Menimme lähinnä hankkimaan taustatietoa kansallisten vaihtoehtokeskusten toiminnasta ja tehtävistä niistä maista, joissa sellainen jo on”, Kokkonen kertoo.

Mikäli suomeen perustetaan oma vaihtoehtokeskus, sen päätehtäviin kuuluisi eläinkokeiden vaihtoehdoista tiedottaminen ja tutkijoiden kouluttaminen. Keskus toisi yhteen tutkijoita, eläinsuojelujärjestöjä, teollisuutta ja viranomaisia.
    Tiedottamista Suomessa kaivataankin. ”Tutkijoilla ei ole riittävästi tietoa siitä, mihin korvaavien menetelmien mahdollisuudet riittävät”, eläinkokeiden vaihtoehtojen kehittämistä edistävän Juliana von Wendtin säätiön toiminnanjohtaja Riitta Salmi toteaa.
    Toinen uuden keskuksen tehtävä olisi rahoituksen hankkiminen vaihtoehtotutkimukselle. Suomessa rahoitus on toistaiseksi retuperällä: maa- ja metsätalousministeriö on jakanut vuosittain 100 000 markkaa ja Juliana von Wendtin säätiö 50 000- 100 000 markkaa vaihtoehtomenetelmien kehittämiseen. Eläinkokeisiin käytettävien summien rinnalla se on hyvin vähän.
    Eläinkokeiden etiikka -muistiossa ehdotetaan, että Suomen Akatemia jakaisi vuosittain vähintään miljoonan vuodessa eläinkokeiden vaihtoehtojen kehittämiseen ja toisen miljoonan hyvinvointitutkimukseen. Vaihtoehtojen pitäisi vastata niin sanottua kolmen r:n periaatetta: replacement, reducement, refinement. Tämän määritelmän mukaan vaihtoehtoisia ovat kaikki menetelmät, jotka voivat korvata eläinten käytön, vähentää kokeissa käytettävää eläinmäärää tai vähentää eläimille kokeissa aiheutuvaa kipua.

”Lisäraha olisi enemmän kuin tervetullutta”, Solututkimuskeskuksessa työskentelevä professori Hanna Tähti toteaa. Solututkimuskeskus perustettiin viime joulukuussa Tampereen yliopistoon kehittämään solu- ja kudosviljelymalleja. Soluviljelmien käyttö vähentää eläinkokeiden tarvetta esimerkiksi lääkkeiden turvallisuustutkimuksessa. Vaikka laki vaatii lopullisen lääkkeen testaamista eläimellä, esitutkimuksissa voidaan käyttää viljelmiä.
     Solututkimuksissa kokeet tehdään suoraan ihmissoluilla, eikä eläinkokeita tarvita.
     Soluviljelyn yleistymistä haittaa paitsi rahan myös ihmissolujen puute. Tilanne helpottunee lähivuosina, sillä Tampereen yliopistoon on nyt perusteilla Suomen ensimmäinen solupankki. ”Toivon, että ihmiset suhtautuisivat kudoksen luovuttamiseen yhtä luontevasti kuin verenluovutukseen”, professori Timo Ylikomi Solututkimuskeskuksesta sanoo.
    Euroopan unionin oli määrä puolittaa eläinkokeiden määrä vuodesta 1992 tähän vuoteen mennessä. Kuten muuallakin, Suomessa on käynyt päinvastoin: eläinkokeiden määrä on kaksinkertaistunut neljässä viime vuodessa. Syynä tähän on geeniteknologian kehittyminen. Yhä suurempi osa kokeista on siirtogeenisten eläinten tutkimusta.
    ”Geeniteknologiseen tutkimukseen on luvattoman helppo saada rahaa”, Riitta Salmi valittaa. ”Melkein riittää, kun sana biotekniikka vilahtaa hakemuksessa. Hypoteesiksi riittää, että tehdään koe ja katsotaan mitä tapahtuu. Siitä on tieteellisyys kaukana.”

Sanna Sommers
Kuva: Veikko Somerpuro