20. lokakuuta 2000
Teksti:

Cmx-yhtyeen laulusolistina paremmin tunnettu A. W. Yrjänä kunnostautuu lyyrikkona julkaisemalla toisen oman kokoelman. Rota jättää kuitenkin lähinnä vaikutelman siitä, ettei herra poptähti ole perehtynyt kovin syvällisesti runouden saloihin. Mielen pohjalla louhikäärme/Uneksii murhaa -tyyliset säkeet paljastavat selkeästi runojen taiteelliset ansiot, tai paremminkin niiden vähyyden.
    Runoilijana Yrjänä on raakile. Hän tekee mitä yksinkertaisimpia virheitä – sellaisia, joista kirjoittajakursseilla varoitetaan. Runon ei tulisi toistaa arkitodellisuuden kliseisiä asetelmia vaan tarjota niihin jokin uusi näkökulma niin että asiat käännähtävät yhtäkkiä ylösalaisin.
    Hyvässä runossa runoilija ei esittäydy kuluneena rappiohahmona, joka ryypiskelee viimeiset rahansa. Hyvä runo, jos se haluaa runoilijan henkilöhahmoa käsitellä, kaivaa esiin uusia, ennen ajattelemattomia piirteitä kuvauksensa kohteesta. Runouden ei siis välttämättä tarvitse olla kielellisesti uudistavaa – vaikka paras runous sitä onkin – vaan myös yllätyksellinen arkitodellisuuden kuvaus voi sinänsä riittää. Tähän Yrjänän runot eivät yllä. Ne jäävät turhan usein abstraktiksi puhunnaksi, josta puuttuu konkretisoiva ja nimillä pelaava tehokas ilmaisu.
    Yrjänän ilmaisun kypsymättömyys on harmi, sillä hänellä on merkityksellistä sanottavaa: Heti kun elämästä tulee kaupankäyntiä/Pistän loppuunmyynnin pystyyn/Konkurssin vireille.
    Pelkät mielipiteet itsessään eivät vielä riitä tekemään runoa, vaan ne pitää myös pukea taiteelliseen asuun. Tätä Yrjänä ei ole aina onnistuneesti tehnyt. Hänen runonsa ovat usein kuin kokoelma arkisia havaintoja, jotka yksinään eivät riitä runon rakennusmateriaaliksi. Runoista puuttuu syvällisyys, joka muuttaisi arkihavainnoinnin todelliseksi taiteeksi. Yrjänän tapa aloittaa joka säe säännönmukaisesti isolla kirjaimella alkaa myös helposti ärsyttää lukijaa.
    Rotassa ollaan monesti matkoilla ulkomaankaupungeissa, joissa runon kokija tarkkailee outoa ympäristöä. Myyttiviittauksia ja uskonnollista tematiikkaa vilisee tiuhaan tahtiin, niin että se alkaa tuntua jo turhan itsetarkoitukselliselta. Ennen seuraavaa kokoelmaa Yrjänän olisi ehkä syytä terävöittää ilmaisuaan, jos hän haluaa tuottaa taiteellisesti edes hieman kauemmin kestävää materiaalia.

A.W.Yrjänä: Rota. Like, 92 mk.

Rita Dahl