Kielletyt aineet eivät koskaan poistu urheilusta, ennustaa dopingtutkija Tiia Kuuranne. Douppaajat ovat aina askeleen edellä testaajia. Kun uusi testi keksitään, ovat käytössä jo uudet aineet.
”Narsismi, kilpailuvietti, voittamisen halu ja niiden aiheuttama epärehellisyys lienevät niin hallitsevia piirteitä ihmisluonteessa, etteivät kielletyt aineet poistu koskaan kokonaan urheilusta”, Helsingin yliopistossa anabolisia steroideja tutkiva Kuuranne puhahtaa niille, jotka uskovat puhtaaseen urheiluun ja dopingittomiin olympialaisiin.
Niin kauan kuin kielletyistä aineista kärähtäminen on vastoin vaston kaikkien etua, ei dopingin torjunnassa päästä kovin pitkälle. Niin lajiliitot, urheilijat kuin sponsoritkin katsovat douppausta sormien läpi.
”Vaikka urheilijat tietävät kiinnijäämisen riskit, ei kiellettyjen aineiden käyttö osoita loppumisen merkkejä. Aineiden saatavuus on jopa parantunut, kun laiton maahantuonti ja internetkauppa yleistyy”, harmittelee Kuuranne.
”Internetissä jaetaan myös dopingtietoutta. Kun käyttöohjeet aiemmin kulkeutuivat vanhoilta käyttäjiltä uusille, voi ne nykyään käydä lukemassa oikeista osoitteista.”
Tällä hetkellä toiveet dopingin vähentämisestä on asetettu epo:n dopingtestaukseen. epo:n eli punasolujen synteesiin osallistuvan erytropoietiinin dopingkäytön toteaminen on aikaisemmin ollut vaikeaa. Niin kuin kasvuhormonienkin, sen pitoisuudet elimistössä ovat hyvin pieniä. Sen vuoksi on ollut vaikeaa havaita, minkä osan yhdisteistä elimistö on tuottanut itse.
”Uusilla analyysimenetelmillä käytön toteaminen on onneksi tehty helpommaksi. Uudet ranskalaiset ja australialaiset testimenetelmät ovat käytössä jo Sydneyssä. Niiden pitäisi yhdessä olla hyvin tehokkaita”, Kuuranne toteaa.
Kuuranne tekee perustutkimusta, jolla ei hänestä ole kovin suuria mahdollisuuksia vaikuttaa puhtaamman urheilun puolesta.
”Viralliset dopingtestaukset suoritetaan ainoastaan Kansainvälisen olympiakomitean hyväksymissä dopinglaboratorioissa”, hän muistuttaa.
Riippumattomat tutkimustahot vaikuttavat kuitenkin kiellettyjen aineiden karsimiseen.
”Uusien analyysimenetelmien ja laitteistosovellusten kehittäminen sekä metaboliatutkimus tarjoavat mahdollisuuksia vanhojen rutiinimenetelmien parantamiseksi. Doping-laboratoriot tekevät aivan yhtä ansiokasta työtä kuin mekin, mutta meillä on aikaa ja resursseja katsoa asiaa eri näkökulmasta.”
Anna-Kaisa Pitknen
Kuva: Tiina Karjalainen
