22. syyskuuta 2000
Teksti:

Jo loppukesästä valtiontalouden johtajat ovat varoitelleet nousukauden huumassa eläviä kansalaisia talouden ylikuumenemisesta. Erityisesti Sauli Niinistön valtiovarainministeriö on kehottanut työmarkkinajärjestöjä malttiin syksyn tupokierroksella, joka pyörähtää liikkeelle lokakuussa työttömyysturva- ja osa-aikaeläketyöryhmän mietinnön valmistuttua.
     Niinistön puoluetoveri, Terveyden- ja sosiaalihuoltoalan ammattijärjestön Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola (kok) on kuitenkin eri linjoilla kuin valtiontalouden ylimmät kirstunvartijat.
     ”Päätavoitteemme syksyn neuvotteluissa on palkkatason selkeä nostaminen”, Laitinen-Pesola sanoo empimättä. Markkamääriä ja prosentteja puheenjohtaja ei vielä erittele.
    Runsas kolme vuotta sitten Satakunnan keskussairaalan osastonhoitajan ja kokoomuksen puoluevaltuuston varapuheenjohtajan paikalta tehtäväänsä valittu Laitinen-Pesola toteaa lähtevänsä peräämään tuntuvia palkankorotuksia. Puheenjohtajan sanoilla on painoarvoa:
     121 000 palkansaajan Tehy on sttk:n suurin jäsenliitto.
    Eikä Tehy aio lähteä tuponeuvotteluihin yksin. Laitinen-Pesolan puheenjohtajakaudella järjestö on tiivistänyt yhteistyötään opetusalan akavalaisen ammattijärjestön oaj:n kanssa. Kun kaksi suurta vaikutusvaltaista palkansaajajärjestöä löytävät yhteisen sävelen, neuvottelupöydän toisella puolella istuvat työnantajat eivät pääse vähällä.

”Ymmärrän toki ekonomistien pelon inflaatiosta ja pyrkimyksen turvata kansantalous. Heidän olisi kuitenkin otettava huomioon, että ay-liike on lamavuosina ollut maltillisesti rakentamassa tätä maata ja saanut kasvun alulle.”
    Laitinen-Pesola ei hyväksy tuloerojen kasvua ja moittii nousukauden räikeimpiä oireita.
    ”Liikkeenjohdon optiot ja kansanedustajien palkankorotukset ovat huonoja esimerkkejä kansalaisille. Ei voi olla niin, että tietyt ryhmät rahastavat ja toiset ryhmät joutuvat aina säästämään”, ay-johtaja laukoo.
    ”Koko kunta-ala on jäänyt jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Ero naapurimaihin on huomattava; tehyläisten kollegat ulkomailla voivat saada parikymmentä prosenttia suurempaa palkkaa.”
    Kokoomuksessa on myös muita samoin ajattelevia. Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön perehtynyt kansanedustaja Paula Kokkonen toteaa, että hoitohenkilöstö on palkkakuopassa.
    Vähintään yhtä suurena ongelmana hän pitää kuitenkin sitä, että alalla ei ole riittävästi työntekijöitä. Nykyiset toimihenkilöt ovat vaarassa palaa loppuun työssään. Suuriin palkankorotuksiin Kokkonen suhtautuu sen sijaan varauksellisesti. ”Talouden ylikuumenemisvaara on todellinen”, kansanedustaja muistuttaa.

Pasilan järjestötalon maisemaikkunoiden edessä hyväntuulisena hymyilevä Jaana Laitinen-Pesola, 42, ei vastaa mielikuvaa talouden kovia arvoja puolustavasta porvaripoliitikosta. Tehtävä suuren palkansaajajärjestön keulakuvana ei myöskään ole aivan tavallinen kokoomuslaisen työpaikka.
    Laitinen-Pesolan kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin heräsi jo kouluaikoina. Tie vei kouluneuvostojen ja ammattiopintojen jälkeen Porin kunnallispolitiikkaan.
    ”Jaana on joustava, iloinen ja sosiaalinen ja luo aina aurinkoisuutta ympärilleen”, kollega ensiapupoliklinikalta mainitsee. Myös työtoverit Tehyssä kertovat esimiehen luomasta hyvästä ilmapiiristä. Porvarillisuutta ay-johtajasta löytyy tarvittaessa: kesäisin Laitinen-Pesola pelaa mielellään golfia.
    Ideologisesti Laitinen-Pesola sijoittaa itsensä kokoomuksen liberaalimmalle siivelle. ”Voin todeta olleeni aina jonkinlainen toisinajattelija puolueessani. Yritin jo toimiessani puoluevaltuuston varapuheenjohtajana viestittää palkansaajille tärkeistä asioista puoluejohdolle.”
    Laitinen-Pesolasta kokoomuksen pitäisi paremmin sisäistää, että palkansaajat ovat suurin ryhmä, jossa puolue voi lisätä kannatustaan. Olikin siis luontavaa, että Sirpa Pietikäisen lailla Laitinen-Pesola ilmoitti presidentinvaalien toisen kierroksen alla heti ensimmäisten joukossa tukevansa Tarja Halosta, suurimman palkansaajapuolueen sdp:n ehdokasta.
    Vaikka presidentinvaaleissa Laitinen-Pesola erosi porvaririntamasta, puolueensa talouspoliittisesta linjasta hän ei yritä irrottautua. ”Vakaa talouskehitys on kaikkein varmin hyvinvointipalveluiden turva. Siinä mielessä kokoomuksen päälinjaus valtakunnanpolitiikassa ja kuntatasolla on erittäin hyvä. Haluaisin kuitenkin, että kokoomus korostaisi rooliaan yleispuolueena, jossa asioiden ja ihmisten moniarvoisuus korostuvat.”
    Erityisesti terveydenhuollon työntekijöitä rasittavat pätkätyöt ovat Laitinen-Pesolan suuri huolenaihe. ”Nykyisessä hallitusohjelmassa todetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollossa on pyrittävä vakinaistamaan määräaikaisia työsuhteita. Tätä olen aina toitottanut. Jopa valtiovarainministeri Sauli Niinistö on joissain haastatteluissa korostanut juuri näitä asioita.”
    Laitinen-Pesolalla on aatteellisesti hyvää sanottavaa myös toisesta vaikutusvaltaisesta puoluetoveristaan. ”Yhdyn Kari Häkämiehen näkemykseen siitä, että valtiovallan on pidettävä ay-liikkeeseen hyvät välit.”

Viime vuosina Laitinen-Pesola on tarkoituksella ottanut etäisyyttä puolueensa aktiivisesta toiminnasta.
    ”Lähdin Tehyn puheenjohtajaksi nimenomaan alan ammattilaisena, en kokoomuslaisena. Taustani porvaripuolueessa heijastuu lähinnä tapaani viedä asioita eteenpäin.”
    Tultuaan valituksi Tehyn johtoon Laitinen-Pesola jätti kunnalliset luottamustoimensa Porin kaupunginhallituksessa ja valtuustossa. Kokoomuksessa hän on enää rivijäsen.
    ”Tunnen itseni vapaammaksi puhumaan liittoni puolesta, kun en ole sidoksissa kunnallispoliittiseen päätöksentekoon.”
    Puheenjohtaja haluaakin korostaa Tehyn yhtenäistä näkemystä puoluepolitiikan sijaan.
    ”Teemme omaa politiikkaamme yli rintamalinjojen. Mandaattien merkitys korostuu ainoastaan liittovaaleissa ja erilaisia henkilövalintoja tehtäessä.”
     Ilmeisesti Laitinen-Pesola on onnistunut tavoitteessaan luoda Tehyyn puoluerajat ylittävää harmoniaa. Kysyttäessä hän vastaa, ettei muista suoralta kädeltä Tehyn liittovaltuuston poliittisia voimasuhteita.
    Mitä kokoomuksen ja ay-liikkeen välisiin suhteisiin tulee, vuonna 1997 käydyn Tehyn puheenjohtajavalinnan jälkeen Laitinen-Pesola kielsi lehtihaastattelussa, että kokoomus saisi hänestä suoran vaikutuskanavan palkansaajajärjestöihin. Hän toivoi tilanteen muodostuvan pikemminkin päinvastaiseksi.
    Tehyn toinen varapuheenjohtaja Raija Hukkamäki (sd) näkee kolmen vuoden jälkeen asian hieman toisin. ”Kokoomus halusi ja sai hänet Tehyn puheenjohtajaksi. Puolue pääsi tiiviimmin mukaan ay-politiikkaan”, Laitinen-Pesolan syrjäyttämä Tehyn pitkäaikainen puheenjohtaja arvioi.

Työttömyys ei enää ole suurin tehyläisiä vaivaava ongelma. Sairaanhoitohenkilökunnan työllisyys on parantunut viime vuosina huomattavasti. Työttömiä osastonhoitajia ei ole juuri lainkaan. Sen sijaan sairaanhoitajia on yhä vailla töitä, mutta ongelma on, että työpaikat ja niiden hakijat eivät kohtaa.
    Tehyssä on arvioitu, että eniten päänvaivaa aiheuttaa tällä hetkellä kuntien ja kuntayhtymien järjestämien terveyspalvelujen laadun epätasaisuus. Terveyden- ja sosiaalihuollon alaa varjostavat myös työvoiman puute ja ammattitaidon ylläpitämisen vaikeudet.
    Samoin tulevaisuus ja henkilöstön ikääntyminen pelottavat Tehyä, sillä hoitoala ammattina ei juuri nuorisoa houkuttele. Hakijoiden määrät ovat viime aikoina olleet laskussa useissa terveydenhuollon ammattikorkeakouluissa.
    Ajankohtaisista asioista Laitinen-Pesolaa huolettaa parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva vuoden 2001 talousarvio. Kuten toisinajattelijalle sopiikin, hän ei ole yhtä tyytyväinen siihen kuin kokoomuslaiset keskimäärin. Budjetissa on useita epäkohtia.
    ”Sisäministeriön jakamaa kuntien harkinnanvaraista rahoitusavustusta eli niin sanottua kuntien köyhäinapua tulisi korottaa kuluvan vuoden tasolle.”
    Laitinen-Pesola hämmästelee, miksi valtiovarainministeriö asettaa budjettiesityksessään lisää velvoitteita ylirasitetuille kunnille. Hänen mukaansa myös budjetin yleislinjaus on pielessä.
    ”Suomi ei satsaa terveydenhuoltoon yhtä paljon kuin muut rikkaat maat. Kuuden prosentin panostus bruttokansantuotteesta ei pärjää oecd-maiden kahdeksan prosentin keskiarvolle.”
    Samalla Laitinen-Pesola yhtyy peruspalveluministeri Osmo Soininvaaran näkemykseen siitä, että Suomi pystyy tuottamaan edullisia sosiaali- ja terveyspalveluja vain siksi, että hoitohenkilöstön palkat ovat alhaisia.

Kokoomusta on usein moitittu hanakkuudesta irtisanoa kunnallisia työntekijöitä. Porvaripoliitikkojen nimiä on vilissyt muun muassa oaj:n julkaisemilla lomauttajakuntien päättäjien listoilla.
    Laitinen-Pesola tuomitsee henkilöstön lomautus- ja irtisanomispolitiikan lyhytnäköisenä ja ryhtyy samaan hengenvetoon puolustamaan taustaryhmäänsä.
    ”On harhaa, että kokoomus olisi se poliittinen voima, joka voimakkaimmin kannattaa henkilöstön lomautuksia ja irtisanomisia. Viime aikoina lomautuksia tehneet kunnat ovat lähes poikkeuksetta keskustajohtoisia. Tämä on käynyt ilmi sekä Tehyn että oaj:n tekemistä selvityksistä.”
    Laitinen-Pesolan mukaan vahvojen ammattijärjestöjen voimakas rummutus paremman henkilöstöpolitiikan puolesta on tepsinyt. Lomautuksia tai irtisanomisia ei juuri tällä hetkellä suunnitella, ja päättäjät ovat havahtumassa lyhytnäköisen politiikan kestämättömyyteen.
     Hyvänä henkilöstöpolitiikkana hän pitää sitä, että työnantaja kiinnittäisi huomiota henkilökunnan pätevyyteen ja jatkokoulutusmahdollisuuksiin itse työn rinnalla.
     ”Minulle on aivan sama, mikä puolue se lopulta on, joka kestävää henkilöstöpolitiikkaa kulloinkin toteuttaa.”
    Laman jälkeisinä vuosina keskustelu taloudesta on ollut kovaa, ja kokoomus on profiloitunut enemmän yrittäjien kuin palkansaajien edunajajaksi.
    Laitinen-Pesola arvioi käsityksen kokoomuksen kylmyydestä johtuvan siitä, että poliitikkojen puheet ja teot ovat ristiriidassa keskenään. Puolueohjelmaan on kirjattu hyviä asioita, mutta ne eivät näy tarpeeksi selkeästi kokoomuslaisten päivittäisissä toimissa.
    ”Erityisesti kunnallispolitiikassa päättäjät eivät tee sitä mitä äänestäjät haluavat. Asukkaat toivovat, että peruspalvelut olisivat kunnossa, mutta poliitikot satsaavat sen sijaan investointeihin ja elinkeinopolitiikkaan. Pitäisi löytää tasapaino kuntalaisten ja poliitikkojen näkemysten välille.”

Arno Ahosniemi
Kuva: Ville Palonen