12. toukokuuta 2000
Teksti:

Elokuvien lopputeksteissä on yhä useammin sitkeille katsojille suunnattuja ylimääräisiä herkkuja. Silti moni käyttäytyy teatterissa kuin kotisohvallaan ja poistuu heti leffan loputtua.
    Hilpeä kymmenen hengen seurue naukkailee valkoviiniä South Parkin lopputekstien loppuun saakka. Uskollinen istunto palkitaan: tekstien lopuksi Kylen pikkuveli mumisee jotain epäselvää ja popsii rotan suihinsa. Seurue riemastuu.
    Lopputekstijippoilu alkaa olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Fight Clubin teksteissä vilahtelee peniksenkuvia, Priscilla oli kuvattu Panoraman sijaan Dragaramana, Tähtien sodan uusimmassa osassa tietokoneella luotu Jabba The Hutt -hahmo näyttelee itseään.
    Monty Python vei jo vuonna 1975 Holy Grail -elokuvassaan teksti-irvailun äärimmilleen: alkutekstit alkavat yhä uudestaan ja uudestaan tekstitysfirmojen saatua muka yksi toisensa jälkeen potkut elokuvan tuottajilta.
    Cinema Mondon vetäjän Mika Siltalan mukaan muoti levisi kuitenkin Hollywoodiin Hong Kongista.”Jackie Chan -elokuvien lopputekstien katsominen on välttämättömyys. Niihin kerättiin aluksi aidosti epäonnistuneita ottoja. Nyttemmin niihin tehdään tahallaan epäonnistuneita kohtauksia.”
    Pilaotosjippoa käytettiin Holly-woodissa ainakin jo vuonna 1979 valmistuneessa Peter Sellersin hulluttelussa Tervetuloa, Mr. Chance. Tekstien lomassa näytetään pois leikattua kohtausta, jossa Sellers purskahtaa kerta toisensa jälkeen nauruun. Sama jekku siirrettiin piirrettyihin Disneyn Ötökän elämää lopputeksteissä.

Puritaanit vastaan televisiokansa

Oliver Stonen tuoreen jenkkifudisleffan Minä päivänä tahansa myöhäisnäytöksessä katsomoon jää vain neljä innokasta katsojaa koko tekstien ajaksi. Vähintään kerran viikossa leffateatterissa käyvät tietojenkäsittelytieteen fuksit Mika Rantonen ja Pasi Rastas ilmoittavat katsovansa elokuvien tekstit aina loppuun.
    ”Olemmekin ihmetelleet, miksi ihmiset eivät jää katsomoon”, Rantonen sanoo.”Se kannattaisi. Aina saattaa tulla yllätyksiä. Ja jos ei muuta tulisikaan, niin ainakin kuulee musiikkia ja tiedot biiseistä”, Rastas täydentää.
    Tekstien katsomisessa saattaa olla henkilökohtaisiakin syitä. Ere Kokkosen Hurmaavan joukkoitsemurhan tekstejä jää seuraamaan vain kaksi katsojaa. Toinen osoittaa sormella valkokankaalle kiitosluettelon kohdalla.”Minkkisirkuksen minkit olivat tutusta tarhasta Kesälahdelta”, Katri Pennanen kertoo.
    Milos Forman
pelaa Man on the Moonissa varman päälle: lopputekstit näytetään leffan aluksi. Kyseessä on kuitenkin tuplahuijaus, sillä lopussakin on tekstit ja pieni ylläri.
    Vanhan puritanistisen koulukunnan mukaan elokuvateatterin penkistä ei saa hievahtaa ennen kuin viimeinen kuva on välähtänyt, Mika Siltala kertoo. Pyhitetty teatterikäyttäytyminen pohjaa eurooppalaisesta ja amerikkalaisesta tutkivasta elokuvaharrastuksesta.
    ”Moderneissa multipleksi-teattereissa näkee ihmisten syöksyvän kohti ulko-ovea suunnilleen loppukohtauksen alkaessa”, Siltala ihmettelee.
    Siltalan mukaan käyttäytyminen ei riipu niinkään leffasta, vaan esityspaikasta. Esimerkiksi elokuva-arkistossa katsotaan lopputekstejä intensiivisemmin. Normaalissa ensi-iltaohjelmistossa ei tekstejä kovinkaan johdonmukaisesti seurata.
    ”Pariisissa, jossa elokuvaharrastus on antaumuksellista, istutaan teatterissa usein hienostuneesti loppuun saakka”, Siltala muistaa.
    Kaukoidässä mennään ja tullaan koko näytöksen ajan ja hoidellaan samalla asioita.”Siellä suositaan non-stop-näytöksiä. Nuorisolla saattaa olla tapana mennä postmodernisti katsomaan yönäytöksissä ensin leffan loppupuoli, sitten alku – jos muiden asioiden hoitelu sellaista vaatii”, Siltala sanoo.
    Nykyään näkee isoillakin leffafestareilla, kuten Berliinin kilpailunäytöksissä, ihmisten poistuvan elokuvasta jopa kesken esityksen, jos elokuva ei miellytä.
    ”Toisaalta – jos ohjaaja ei ole onnistunut päämäärissään kuin itseään ajatellen, ei ihmisten velvollisuus ole siellä kärsiä”, Siltala toteaa.
    Siltalan mukaan heikentynyt elokuvakäyttäytyminen johtuu television katselusta.”Sellaiset ihmiset, jotka käyvät vähän leffassa, käyttäytyvät elokuvateatterissakin kuin kotisohvalla: äänekkäästi syöden ja kommentoiden.”
    Jos kankaalla on vaikkapa erotiikkaa, joka aiheuttaa hermostumista, hihitellään ja kommentoidaan kun ei tiedetä, miten pitäisi suhtautua.”On tökeröä häiritä muuta elokuvayleisöä. Jos haluaa katsoa elokuvaa vain toisella silmällä, on parempi tehdä se videon tai telkkarin kanssa. Ei kännykkä ole sitä varten, että sillä tärvellään toisten elokuvissa käyntejä.”

Jan Erola