26. toukokuuta 2000
Teksti:

Mitä, liittovaltiostako siinä EU:ssa olikin kyse? Suomalaiset hämmästyivät, kun Saksan ulkoministeri Joschka Fischer vaati pari viikkoa sitten EU:n tiukkaa yhdentymistä liittovaltioksi. Olivatko euroskeptikot sittenkin oikeassa väittäessään, että EU on ilmestyskirjan peto?
    Mikäli ulkoministeri Tuomiojaa on uskominen, puheet Saksan ja Ranskan vedolla muodostettavasta kiinteästä liittovaltiosta ovat vain taivaanrannan maalausta. Yhdentymisen aikataulu on 20-30 vuotta.Tuomioja tuomitsi tuoreeltaan Fischerin yhdentymispuheet.
     Suomen tulee jatkossakin suhtautua kriittisesti pitkälle menevää integraatiota kohtaan. Olkoon siitä Itävallan järjetön boikottikohtelu muistutuksena.
    EU-integraatiota tutkineen Teija Tiilikaisen mukaan suomalaiset eivät eurohuumassaan ymmärtäneet lainkaan, millaiseen unioniin olimme liittymässä. Unionin ydinmaat ajavat lähtökohtaisesti tiukkaa integraatiota, puhuttiin siitä Fischerin tavoin avoimesti tai ei.
    Suomalaisten EU-suhtautuminen on edelleen naiivi. Odotamme, että kiltti kympin oppilas saa palkintoja. Hyvin hoidetun puheenjohtajuuden kiitokseksi suomalaiset toivoivat korkeita virkanimityksiä Brysseliin.Turhaan.
    Hallintoasioista vastaava komissaari Neil Kinnock nauroi ääneen suomalaisten toiveille. Hänen mukaansa paras keino on tarjota virkoihin mahdollisimman monta pätevää hakijaa, ei yksittäisiä nimiä. Kinnock suosittaa, että suomalaiset tarjoaisivat tehtäviin nuoria koulutettuja naisia. Heille on kysyntää myös Brysselin poliittisissa ympyröissä.

    ——–

Tämä Ylioppilaslehden numero on nykyisen toimituksen viimeinen. Ensi syksyllä lehdentekoa jatkaa Heikki Valkaman toimitus.
    On ollut huikea etuoikeus saada osallistua tämän lehden tekemiseen viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Ylkkärin vakioavustajilla ja erityisesti toimituksen omalla väellä on ainainen paikka sydämessäni. Eturivissä.
    Syvä kumarrus, kiitos ja näkemiin.

Jan Erola
päätoimittaja

Vastapääkirjoitus:Naljailijan nekrologi

Kun päätoimittaja Erola tammikuussa 1998 hyväksyi edeltäjäni Otto Mattssonin idean vastapääkirjoituksesta, hän ei tainnut tietää, mihin ryhtyi.
    Vastapääkirjoituksella pyrittiin riisumaan pääkirjoitusten arvovaltaa ja ylevyyttä sekä tuomaan mielipiteisiin uusia näkökulmia. Masokistin lailla Erola halusi asettaa pääkirjoituksensa postmodernin mediakritiikin hampaisiin.
    Toimitussihteerin tehtäväksi tuli sammuttaa Erolan ajatusten kulot tai ampua bensaa liekkeihin.
    Jälkiviisaasti voi todeta, että viuhahtajana tunnettu päätoimittaja ei olisi tarvinnut alakerran palomiestä ajatustensa arvovallan riisumiseen.Tunnustan, että esimiehelle ilkeily on aiheuttanut minulle tunnontuskia. Koska kahden vuoden ajan olen pilkannut päätoimittajaa, nyt on kehujen aika: Erola on kiva ja positiivinen ihminen. Sitä paitsi hänellä on hieno punainen Mini.
    Ylkkärin lukijakunnan pääkirjoitus-vastapääkirjoitus-käytäntö on jakanut kahtia. Toiset ovat pitäneet ideaa typeränä ja pelkurimaisena. Kantaa ei uskalleta ottaa, kun pää- ja vastapääkirjoitus neutraloivat toisensa, kritisoi Tutkain-lehden kaarti tammikuussa 1999.
    Kiitoksiakin on tullut. Pääkirjoitukset eivät ole enää pakkopullaa vaan niiden lukuarvo on parantunut, lukijat ovat kommentoineet. Myös päätoimittajan alttiutta asettaa kannanottonsa kyseenalaisiksi on ihailtu.
    Sitten UKK-osio eli usein kysytyt kysymykset:
    Oletteko Erolan kanssa puheväleissä? Kyllä, jopa lauluväleissä.
Vetääkö se sua turpaan? Kyllä, ja se on iso mies.

    ——-

Epilogi: Mitä tulee Euroopan integraation syvenemiseen, on todettava, että päätoimittaja Erola kiteyttää hienosti ne vaarat, joita liittovaltion uhkaan sisältyy.
    Kuten päätoimittaja oivallisesti osoittaa, liittovaltion ytimessä Suomi jää helposti ilman vaikutusvaltaa. Emme saa olla naiiveja, Erola teroittaa ja on ehdottaman oikeassa. Taas kerran.
    Hyvää yötä lukijat, päätämme täältä tähän.

Jaakko Lyytinen
toimitussihteeri