26. toukokuuta 2000
Teksti:

I Lepolasse

Revin mainoslehdestä lepolassen kuvan ja teippasin sen kirjahyllyn kylkeen. Kahden viikon päästä alkaa loma. Silloin ostan lepolassen ja makaan. Syön ja makaan lepolassessa, suljen puhelimet ja makaan lepolassessa. Niin minä ajattelen nyt, että jaksan kaksi viikkoa. Lehdessä ja radiossa kehutaan laiskuustutkijaa, mutta minä en halua kuulla siitä mitään. Leikkaan laiskuustutkijan haastattelut talteen, mutta en lue niitä. Haluan katsoa ne vasta kahden viikon päästä lepolassessa.

II Lääkäri

Keski-Suomen ystäväni Matti oli kylässä. Minä menin aikaisemmin nukkumaan kuin vieras, että jaksan tehdä töitä aamulla. Yövirkku Matti ei keksinyt yöllä mitään tekemistä, sillä lääkäri oli kieltänyt lukemisen. Matin niskat olivat rapakunnossa ja lukeminen oli niskoille pahinta. Oli tullut täydellinen lukukielto. Matti ei saanut lukea edes sanomalehteä, ei yhtään mitään paitsi satunnaisia tienvarsimainoksia. Minä ihmettelin: Matti oli aina ollut enemmän luku- kuin puuhamiehiä.
    ”Mitä sinä sitten teet?”
    ”Ajattelen.”
    ”Mutta mitä sinä teet?”
    ”Minä makaan ja ajattelen. Lääkäri sanoi, että se on ainoa keino.”
    Katri soitti. Se oli joutunut lääkärin määräyksestä peruuttamaan työnsä, sillä Katri oli saanut täydellisen makuukäskyn. Yhtään ei saanut liikkua, ei edes kävellä vessaan. Katrin raskaus oli puolessavälissä, mutta synnytykseen saakka pitää maata, ettei lapsi tule ennen aikojaan. Katri ei saa edes kirjoittaa, mutta lukea saa, jos lukee jotain kevyttä. Lääkäri sanoi, että kirjan pitää olla niin sisällöltään kuin grammamäärältään kevyt.
    Puhelimella sai soittaa, mutta ei kovin pitkiä puheluita. Lupasin kyläillä.
    ”Mutta lääkäri sanoi ettei kovin pitkää kyläilyä”, Katri sanoi.
    Puhetyöläinen Tuuli käveli kadulla vastaan ja kirjoitti kaiken keltaisille post it -lapuille.
    Äänihuulet paskana.
    ”Ai et saa puhua?”
    En.”Kamalaa.”
    Lääkäri määräsi.
    ”Mitä sinä teet päivisin?”
    Kävelen. Ja säästän laput. Näitä on varmaan joskus hauska lukea.

III Loma

Olen tänä keväänä huomannut, miten nopeasti uusi polku muodostuu metsään. Kuljetan naapurin puolelle kompostiämpäriäni, ja jo siihen on muodostunut polku. Saamelaisille vapaa ihminen tarkoitti sellaista, joka ei halunnut kulkea valmista reittiä, koska se oli valloittajan maastoon piirtämä marssiohje. Valmis kompostipolkuni vain säästää aikaa ja ajatuksen vaivaa. Vaihdan reittiä vasta kahden viikon kuluttua. Silloin en noudata enää ohjetta, vaan hortoilen jokaisella kompostikäynnillä mistä huvittaa.

Riikka Ala-Harja

riikka.ala-harja@nic.fi