28. huhtikuuta 2000
Teksti:

On hienoa, että koko maan yliopistoväki lähtee yksissä tuumin barrikadeille vaatimaan lisää rahaa perusopetukselle. Valitettavasti yksittäiset mielenosoitukset ja lyhyet luentolakot eivät pure valtiovaltaan yhtä kipeästi kuin Paperiliiton ja ahtaajien seisokit.
    Pitkää luentolakkoa ei Suomeen saada – siitä pitää huolen niukka ja tiukka opintotukijärjestelmä.
    Hallitusohjelmassa ja opetusministeriön strategioissa luvattiin turvata yliopistojen perusrahoitus. Opetusministeriö vaatii nyt lisää tutkintoja, mutta ei lupaa lisää pelimarkkoja, joilla rahapulassa kiemurteleva yliopistolaitos velvoitteesta selviäisi. Pelkästään kuoppakorotusta tarvittaisiin yliopistojen oman arvion mukaan 1,2 miljardia markkaa.
    Eduskunta on jo hyväksynyt valtiovarainministeriön esittämät budjettikehykset opetusministeriölle. Kehyksen sisältä, esimerkiksi peruskoululta, ei hullukaan lähde liksaa yliopistoille vonkaamaan. Jäljelle jää korpilakkoon rinnastettava villi kortti: kansanedustajat on rohkaistava ajamaan budjettikehyksen ylittämistä.
    Vaikka Arkadianmäellä vakuutellaan, että yliopistojen hätä on tiedostettu, teot odottavat tekijäänsä.
    Sanomaa pitää siis vahvistaa. Rehtorien neuvostokin on väläytellyt ajatusta siitä, että ensi syksynä ei otettaisikaan ketään opiskelemaan. Kannatan lämpimästi ajatusta fuksien työsulusta. Viesti menisi varmasti kotiin – ainakin niille kansanedustajille, joiden perheissä on abiturientteja.
    Ylioppilaslehden vappunumero jaetaan kaikkien Suomen yliopistojen kampuksille. Jakelu toteutetaan yhteistyössä Opiskelijoiden liikuntaliiton kanssa. Samalla juhlitaan viisikymppistä Akateemista Warttia.Ylioppilaslehti on tavallaan Wartin isä, sillä ajatus juoksutapahtumasta esitettiin ensimmäistä kertaa lehtemme palstoilla.

Jan Erola
päätoimittaja

Vastapääkirjoitus: Sirkus Finlandia

Uuden teknologian superyritys Oy Suomi Ab:n osakekurssit ovat kovassa nousussa. Juuri saamamme pörssitiedotteen mukaan firma on maailman kolmanneksi kilpailukykyisin. Menestyksen takana on 3,5 miljoonaa kännykkää, jotka soittavat aamun kirkkaudessa ilon hymniä. Tulevaisuuskin on turvattu: firma panostaa tutkimus- ja kehitystyöhön kolmanneksi eniten maailmassa.
    Firman naapurissa majailevassa yliopistosirkuksessa asiat eivät ole yhtä hyvin. Rahapulan uuvuttamat sirkuslaiset ovat kyllästyneet vuodesta toiseen esittämään samaa taikatemppua: näin saadaan pienenevä setelitukko jaettua yhä useammalle pellelle. Ananasakäämä.
    Firman tulospaineiden uhkaamina sirkustirehtöörit ovat kaivaneet silintereistään rahanjakomalleja ja arviointeja, joiden avulla klovneja on pisteytetty ja huonoimmat on tyrkätty lankulta.
    Nyt mitta on täynnä ja reksin silinteri ammottaa tyhjänä. Sirkus on noussut kapinaan isäntäänsä vastaan.
    Firman johtokunnassa kapinallisia kannattaisi kuunnella tarkasti, sillä yliopistojen perusrahoituksen laiminlyönti on vain jäävuoren huippu. Koko firman perusta alkaa lahota lyhytnäköisen politiikan seurauksena. Lamasta lähtien juustohöylää on heilutettu ahkerimmin siellä, missä laskut ovat vasta lankeamassa.
    Kouluja koskeneet säästöt uhkaavat romahduttaa lopullisesti suomalaisnuorison sivistystason. Yläasteilla luokat pullistelevat puolilukutaitoisista pipojätkistä, jotka eivät ole kuulleetkaan juutalaisvainoista eivätkä tiedä, onko kokoomus oikeisto- vai vasemmistopuolue. Yo maikka, onks se joku bändi?
    Kun yliopistoillakin on tingitty perusopetuksesta, edessä aukeaa yhä karmeampi tulevaisuudenkuva. Pian pipoelvisten opettajakaan ei ole aivan varma siitä, mikä se Auschwitz oikein oli. Mutta mitäs siitä, sillä kännyköitä maassa on siinä vaiheessa jo ainakin viisi miljoonaa.

Jaakko Lyytinen
Missä on suojaverkko, kun trapetsi pettää?