07. huhtikuuta 2000
Teksti:

Röhönauru kaikuu työhuoneessa Helsingin yliopiston ruman hallintorakennuksen neljännessä kerroksessa. Nauru kuuluu Kari Raiviolle, Helsingin yliopiston rehtorille.
    ”Kyllä mä välillä provosoin aivan tietoisesti”, harmaapartainen mies hohottaa. Silmät menevät viiruiksi ja kitapurjeet vilkkuvat.
    Reksi paljastaa tuoreimman provokaationsa. Vastikään Raivio ehdotti, että konsistoria pitäisi pienentää. Rehtori teki esityksensä, vaikka tiesi jo ennakkoon, että lähes kaikki ovat yksimielisesti esitystä vastaan.”Mä halusin silti ottaa asian keskusteluun, jotta ihmiset joutuisivat julkisella forumilla esittämään argumenttinsa.”
    Taas tarttuva nauru kumpuaa ilmoille.
    Kaikkia Raivion tyyli ei huvita. Neljässä vuodessa Raivio on pannut pystyyn kunnon tuuletuksen yliopiston pölyisillä käytävillä. Reformi-Raivio on ryhtynyt uudistamaan yliopiston hallintoa tavalla, joka on saanut konservatiivit takajaloilleen. Radikaali-Raivio on heitellyt avauksia siihen tahtiin, että heikompia hirvittää.
    Perinataalilääketieteen professori Kari Raivio on tuonut Helsingin yliopistoon uudenlaisen johtamistyylin, joka on yhdistelmä teho-osastotyön sähäkkyyttä ja amerikkalaistyylistä dynaamisuutta.
    Amerikkalaiset vaikutteet ovat tarttuneet paikan päällä: Raivio on ollut vierailevana tutkijana USA:ssa peräti kolmeen eri otteeseen, viimeksi 1991 St. Louisissa.
    Raivio on tietoisesti muokannut juhlavaa virkaansa arkipäiväisempään suuntaan. Hän on kaukana majesteetillisistä rehtoreista, joihin yliopistolla ehdittiin viime vuosisadalla tottua. Kun Raivio marssi ensimmäistä kertaa konsistorin kokoukseen, hänellä oli jäätelötötterö kädessään.
    Silti Kari ”Kallu” Raivio hoitaa antaumuksella myös edustustehtävänsä. Kun rehtori lähtee juhlimaan, hän viihtyy usein riehakkaille jatkoille asti.
    ”Raivio on suvereeni seuramies”, naispuolinen opiskelijavaikuttaja sanoo. ”En tiedä, haluanko tietoisesti rikkoa rooleja. Ei rehtori tietysti voi käyttäytyä ihan miten tahansa. Yliopiston ja sen perinteiden kunnioittaminen ei kuitenkaan ole sidoksissa ulkoisiin muotoihin.”

Suorasuu

Muodollisuutta karsastava Kari Raivio sanoo halunneensa uudistaa yliopiston hierarkista hallintokulttuuria.
    ”Multa puuttuu hallinnollinen koulutus ja kokemus ja oikeastaan johtamiskoulutuskin. Joudun toimimaan intuitiivisesti siltä pohjalta, että luotan työtovereihini. Silloin ei voi samaan aikaan olla hierarkinen auktoriteetti.”
    Julkisuudessa Raivion johtamistyyli on näkynyt räväköinä aloitteina ja siekailemattomana mielipiteiden esittämisenä. Välillä alaiset valittavat, että he saavat lukea esimiehensä spontaaneista ajatuksista vasta lehdistä.Tyyli on harkittu. Raivio sanoo tottuneensa siihen, että vain murto-osa aloitteista toteutuu.
    ”En mä siitä pahastu, jos puolet mun ideoista torpedoidaan, kuten käytännössä tapahtuu. Jos osa niistä edes jää henkiin, hyvä on. Mutta jos en niitä ollenkaan esitä, ne jäävät tekemättä.”
    Ketään Kari Raivio ei jätä kylmäksi. Kriitikoiden mielestä Raivion tyyli ei sovi yliopistoon. Mutta on paljon niitäkin, jotka pitävät Raivion johtamistapaa raikkaana ja juuri sopivana aikaan, jolloin yliopiston on pitänyt lopullisesti mukautua muun yhteiskunnan rajuun muutosvauhtiin.Miten vikkelä Raivio sitten viihtyy yliopiston kaltaisen jähmeän dinosauruksen pomona?
    ”Siinä on tehohoitolääkärin psyyke välillä vähän vaikeuksissa. Eihän tällaista laitosta voi ylhäältäpäin komennella. On vain alistuttava vain siihen, etteivät asiat tapahdu kovin nopeasti.”
    Raivio on yrittänyt saada asioihin vauhtia tehtailemalla radikaaleja aloitteita, jotka ovat saaneet yliopiston jäykät rakenteet tutisemaan.Hyvän kuvan Raivion draivista saa, kun katsoo puheenvuoroja, joita hänen aloiteautomaattinsa on suoltanut pelkästään viime viikkoina: Raivio on ehdottanut, että yliopistojen pääsykokeet pitää lakkauttaa ja ylioppilaskirjoitukset uudistaa. Hän on esittänyt myös Helsingin yliopiston konsistorin kokoonpanon pienentämistä.
    ”Olen vastasyntyneiden tehohoitolääkäri. Siellä ei ihmetellä tai pällistellä. Siellä tehdään”, Raivio sanoo.
    Epäilijät näkevät Raivion toimissa lievää suuruudenhulluutta.”Raivio haluaa jäädä historiaan muutoksen reksinä. Hänellä on kiire ajaa uudistukset eteenpäin”, konsistorin jäsen kuvaa.

Musta hevonen

Neljä vuotta sitten Helsingin yliopistossa valittiin seuraajaa rehtori Risto Ihamuotilalle, joka oli siirtymässä kansleriksi. Tiukaksi povatun rehtorinvaalin ennakkosuosikkina pidettiin vararehtori Arto Mustajokea.
    Mustajoen sijasta valituksi tuli kuitenkin musta hevonen, lääketieteellisen dekaani Kari Raivio.
    Hän oli mies kylmästä, hallinnollisesti kokematon tutkija, jota ei juuri tunnettu oman tiedekunnan ulkopuolella.
    Raivio oli lastenklinikan entinen ylilääkäri, joka oli ajautunut dekaaniksi sattumien kautta ja ehtinyt johtaa lääkistä vain vajaan vuoden. Sinä aikana hän oli ehtinyt ajaa läpi rankan säästöohjelman.
    Rehtorinvaalissa keskoslääkäriä auttoi myös toinen meriitti, joka oli tuonut hänelle mainetta rohkeana uudistajana. Vuonna 1993 Raivio oli ollut asiantuntijajäsenenä Universitas Renovata -ryhmässä. Sen tehtävä oli karu: yliopisto piti saneerata lama-ajan rahapulan standardeja vastaavaksi.
    Raivion ensimmäinen rehtorinkausi oli vain kaksivuotinen. Vaikka aika meni enimmäkseen vaativiin tehtäviin totutellessa, rehtori ehti jo aloittaa yliopiston ravistelun. Eniten kohua herätti sisäisen rahanjaon malli, joka sai ristiriitaisen vastaanoton.
    Toukokuussa 1998 Raivio sai viiden vuoden jatkomandaatin täpärän vaalivoiton jälkeen. Taas rannalle jäi Mustajoki.

Saneeraaja

Koko rehtorikauden ajan raha ja sen jakaminen on ollut Kari Raivion suurin päänvaiva. Kun Raivio aloitti syksyllä 1996, yliopisto oli laman jäljiltä ankarassa rahapulassa. Ensitöikseen rehtori pääsi paikkailemaan 40 miljoonan markan budjettivajetta, joka oli aiheutunut palkankorotuksista.
    Enemmän ongelmia aiheutti valtion rahoitus. Opetusministeriön Helsingin yliopistolle myöntämä budjettirahoitus oli laskenut jatkuvasti 1990-luvulla, vaikka tehtävät olivat vastaavasti lisääntyneet. Suomen yliopistojen lippulaiva oli ajamassa karille.
    Tilanne vaati ripeitä toimia ja karskiotteista remonttireiskaa. Lääkiksen saneeraajana kunnostautunut Raivio tuli paikalle kuin tilauksesta.Koska rahaa oli jaossa vähemmän mutta ruokittavia enemmän, koko jakosysteemi piti muuttaa. Yliopiston sisäisen rahanjaon uudistuksesta tuli yksi Raivion rajuimmista tempuista.
    Vuonna 1998 yliopiston rahanjaossa alettiin soveltaa uutta mallia, jossa rahat jaetaan laitosten tulosten perusteella. Puolet määräytyy perustutkintojen perusteella, 15 prosenttia jatkotutkinnoista ja loput 35 tutkimuksen mukaan.
    Rahanjakomalli toi liikemaailman tulos tai ulos -periaatteet lopullisesti yliopistolle. Hyvät pärjäsivät ja huonot hävisivät.
    Vaikka rahanjakomalli sai joukon laitoksia barrikadeille, Raivio itse pitää uudistusta suurimpana saavutuksenaan.”Sillä toimenpiteellä itse asiassa delegoitiin keskeisesti päätösvaltaa toimivalle portaalle. Mallin perusideahan on se, että tuloksellisuus yliopiston perustehtävissä eli tutkimuksessa ja opetuksessa ratkaisee.”
    Talouskasvusta ja nousukaudesta huolimatta valtion kukkaronnyörit ovat pysyneet tiukalla. Yliopisto on lähtenyt lakki kourassa etsimään rahaa elinkeinoelämältä. Raivion mukaan ulkopuolinen rahoitus antaa mahdollisuudet kehittää ennen kaikkea tutkimusta.
    ”Ongelmat tulevatkin juuri siitä, että ulkopuolinen rahoitus on melkein puhtaasti tutkimusrahoitusta. Siinä on kaksi isoa vaaraa: tutkimus syö opetuksen resursseja ja syntyy ulkopuolisen ohjaamisen vaara.”
     Raivion kaudella yliopisto on jatkanut yhteistyötään bisnesmaailman kanssa. Yliopisto kehittää omia yrityksiään, jotka kauppaavat akateemista osaamista eteenpäin ja huolehtivat tutkimuslöydösten patentoinnista.

Hallinnon hajauttaja

Rahanjaon lisäksi Kari Raivio on ryhtynyt uudistamaan yliopiston jähmeää hallintokulttuuria, joka on rehtorin visioissa koko kehityksen jarru.Raivio soveltaa klassista hajota ja hallitse -menetelmää, sanoo koulutuspolitiikkaan perehtynyt virkamies. Hänen mukaansa Raivio haluaa hajottaa tiedekunnat, joilla on liikaa valtaa ja jotka estävät uusien laitosten synnyttämisen tarpeiden mukaisesti.
    ”En halua purkaa tiedekuntarakennetta, haluan uudistaa sitä. En ole koskaan sanonut, että tiedekunnat pitäisi lopettaa. Päinvastoin olen sanonut, että tiedekunnilla on keskeisen tärkeä tehtävä: yliopiston tutkintojen ja opetuksen tason ylläpitäminen”, Raivio torjuu.
    Hänen mielestään tiedekuntienkin olisi kuitenkin oltava valmiita muutoksiin.”Ei tiedekuntien tarvitse olla samassa struktuurissa kuin missä ne ovat olleet vuosikymmeniä, vaan rakenteiden pitäisi paljon joustavammin elää sitä mukaa, kun ulkoiset ja sisäiset paineet luovat uusia tarpeita.”
    Raivion mielestä yliopistossa tarvitaan nyt tiedekuntarajat ylittäviä poikkitieteellisiä laitoksia.”Monella alalla tutkimusongelmat ovat niin monimutkaisia, ettei niitä voi yhden tieteen lähtökohdista lähestyä. Tarvitaan monitieteisiä lähestymistapoja. Myös opetuksessa meiltä edellytetään, että kasvatamme generalisteja. Juuri tieteiden rajojen ylittämisessä jäykät rakenteet ovat haitaksi.”

Hallituskriitikko

Kari Raivio on saanut tunteet kuohumaan myös Senaatintorin toisella laidalla. Viime syksynä lukukauden avajaispuheessaan Raivio ampui täyslaidallisen Lipposen hallituksen opetusministerin valintaa kohti. Kritiikin kärki oli kohdistettu Lipposeen, jonka Raivio katsoi vähätelleen opetusministerin salkun painoarvoa.
    Sukset menivät uudelleen ristiin, kun pääministeri ryhtyi ajamaan eläinlääketieteellisen siirtoa Kuopioon.
    Raivion mielestä välit valtiovaltaan saavatkin olla vastahankaiset.
    ”Yliopistolla on yhteiskuntakriittinen rooli, joten se ei voi päästää opetusministeriötä tai pääministeriä helpolla. Emme voi lähteä siitä, että meidän tehtävämme on aina miellyttää yhteiskunnan valtaapitäviä.”
    ”Pohdin edellisen opetusministerin kanssa, että jos opetusministeriön ja yliopiston välillä ei vallitse jännitettä, kumpikaan osapuoli ei hoida hommiaan.”

Uudistaja

Myös opiskelijat ovat saaneet osansa rehtorin uudistusvimmasta. Opinto-oikeuden rajaamista esittänyt pahamaineinen työryhmä kulki Arto Mustajoen nimissä, mutta Raivio vaikutti taustalla.
    Vaikka viiden vuoden malli ei koskaan tullut käytäntöön, Raivio seisoo yhä työryhmän ehdotusten takana.
    ”Eihän ehdotus ollut itse asiassa kovinkaan raju. Ehdotushan oli, että kun tietty aika on kulunut, ryhdytään erityisiin tukitoimiin.”
    Raivio sanoo, että hänen kantansa on pehmentynyt opintojen rajaamisen suhteen. Rehtori kannattaa syynäämisen sijaan ”tehostettuja tukitoimia” valmistumisen nopeuttamiseksi.”Sen pitää tapahtua ohjauksen tehostamisen kautta. Siinähän on kaksi kriittistä vaihetta: ensimmäinen ja viimeinen vuosi. Ja mahdollisimman lyhyt aika siinä välissä.”
    Yksi Raivion tuoreimmasta kannaotoista koskee tutkintoon kuulumattomien opintojen tekemisestä maksullisiksi.”Kyllä mä melkein luulen, että sitä pitäisi harkita.”
    Maksullisuutta Raivio väläyttää myös valtakunnallisen virtuaaliyliopiston kursseille. ”Jos ajatellaan, että yliopistot tarjoavat parhaat opetuskokonaisuutensa valtakunnalliseen käyttöön ilmaiseksi, oletetaan, että näiden tuottaminen on ilmaista. Täytyisi vähän miettiä, voidaanko toimintaa kehittää jalon ideologiselta ilmaisjakelupohjalta.”
    Hintaa voitaisiin periä myös, jos opiskelija haluaa tehdä tutkintonsa tavallista nopeammassa tahdissa.”Jos joku haluaa ottaa moottoritien ja vetäistä vauhdilla pisteestä A pisteeseen B, hänelle tarjottaisiin siihen mahdollisuus, mutta maksullisena”, Raivio ehdottaa.
    Toukokuun lopussa Kari Raivio täyttää 60 vuotta. Rehtorinpestiä hänellä on jäljellä vielä kolme vuotta. Mitä ehtii vielä tapahtua ja millaisen jäljen Raivio haluaa Helsingin yliopiston historiaan jättää?
     ”Haluan, että saisimme enemmän irti tästä suunnattomasta potentiaalista, mikä tässä yliopistossa on. Se tapahtuu paremmalla yhteistyöllä ja juuri näiden erilaisten hallinnollisten rajojen ylittämisellä. On luotava yhteisiä monitieteisiä laitoksia. Se on tulevaisuudessa keskeisen tärkeä kysymys.”

Kouvolan tapaus ihmetyttää Raiviota

Suunnitelmat Helsingin yliopiston Kouvolan käännöstieteen laitoksen lakkauttamisesta ovat yhä auki. Rehtori Kari Raivio ihmettelee ammattikorkeakoulujen vähättelyä Kouvolan tapauksen yhteydessä.
    ”Minua hämmästytti keskustelussa se, kuinka valtava imagokysymys asiasta tehtiin. Kuinka mahdottomana vaihtoehtona ammattikorkeakoulua pidetään. Jos duaalimalli halutaan säilyttää uskottavana, siinä on oltava kaksi arvokasta pilaria, eikä sitä toista voi mollata maanrakoon.”
    ”Siksi olin vähän pettynyt siihen, että tämä ammattikorkeakouluvaihtoehto nähtiin niin huonona”.

Jaakko Lyytinen
Kuva: Annika Rauhala