07. huhtikuuta 2000
Teksti:

Pitkään on ollut vallalla harhakäsitys, jonka mukaan ”kansa kyllä tietää” jotain omasta hyvästään. Väärin. Ei se tiedä.
    Onneksi muutamat lajikuntamme huippuyksilöt ovat ymmärtäneet tämän ja uhrautuneet tekemään kansalle sitä hyvää, mihin se ei ole itse kyennyt. Pyyteettömästi nämä urheat puurtajat muodostavat epävirallisen ylihallituksen ja alkavat kantaa raskasta, mutta välttämätöntä taakkaa.
    Pohjoisen maan viisaat tietäjät kokoontuvat. Seurataanpa istunnon kulkua.
    Kohtuuden ystävät ry valtuutetaan säännöstelemään viinalle person kansan naukkujen määriä. Julkijuopottelu on kiellettävä pysyvästi ja heti! Ravintoloita on yllin kyllin, jo on ihme ellei kansa niihin tyydy.
    Viinamääriä olisi kyllä syytä säännöstellä, karja ei osaa alkoholia vauhkoontumatta käyttää. Se hukkuu saaviin heti jos silmä välttää, huomioi joku näkemyksekkäästi.
    Kossu ja vuosi, määritellään kansalaisannos. Tietenkin jonkun instanssin tulee tukea Alkon toiminnan jatkuvuutta, joten lisämomentiksi kirjataan, etteivät rajoitukset koske päätöksen laatijoita itseään. ”Kohtuullisuus on laumalle, yltäkylläisyys meille!” kajahtaa iloinen laulu nuijan kumahtaessa tammipöytään.
    ”Konjakkia?” kyselee Kohtuuden ystävien brandi-tiedottaja Aimo Naukku.Mutta kuka kykenee ratkaisemaan paisuvan työttömyyskorvauspulman, ihmettelee joku.
    Silloin keskustapuolueen ääniharava nousee tuoliltaan hymyillen. Hän tietää, että lauma on täynnä liukkaita työnvieroksujia, joiden ei sovi päästä eliitin tulotason piiriin. Kurjalistoa täytyy innostaa töihin ehkä koviltakin tuntuvin keinoin. Siksi määritellään uusi työttömien kansalaispalkka, tuhat markkaa kuussa.
    Jokaiselta työttömältä on myös riistettävä viimeinen ihmisyyden symboli, kännykkä. Turha yksilö ei saa jorista turhia, puhelimessa ainakaan, todetaan yksissä tuumin.
    Keskustavisionääri joutuu jättämään loppulauseensa seuraavaan kertaan, sillä hänen puhelimensa soi kesken kaiken.
    Miljöösuunnittelusta on vuosien saatossa käyty monta turhaa ja väsyttävää mittelöä. Ylivalta kaikkeen rakentamispäätäntään luovutetaan Nokia-konsernille. Ratkaisu on luonnollinen, sillä kun puhelinjätille annettiin pikkusormi jo vuosia sitten, samahan se on antaa mennä koko kropankin, nauraa kokousväki iloisesti.
    Ja täyttömaata on jouduttukin käyttämään usean luonnonkauniin Nokia-betonikeskittymän pystyttämiseen. Tekosyiden varjolla on jos minkälaista liehupartaa käynyt sössöttämässä, kuinka tuohon tai tuohon ei muka saisi rakentaa. Kansan parastahan me olemme aina ajatelleet, tuhahtaa ylidiktaattori Ollila.
    Juodaanpa hieman lisää konjakkia, ehdottaa Kohtuuden ystävät ry:n esimaistaja.
    Mutta päätöksien pöytäännuijimiseen on vierähtänyt pitkälti toista tuntia, ja siksi on hyvä siirtää muutamia kansanparannustoimia seuraavaankin kokouskertaan. Silloin voisimme miettiä vaikkapa Helsingin rautatieaseman korvaamista jättimäisellä parkkipaikalla, visioi ministeri.
    Kyllä kaikki käy sitten helposti, kun huolella valitut ihmiset osaavat ohjastaa laumaa oikeaan suuntaan, huokaisee kehityskoordinaattori Töttenberg.Ministeri mutisee matkallaan taksiin: Kansa ei tiedä. Mutta se tuntee kyllä. Nahoissaan.

jarkko.martikainen@kolumbus.fi