28. huhtikuuta 2000
Teksti:

Onnea serkuille. Vappuna onnittelen serkkujani. He ovat työläisiä, ja vappu on työläisten juhla. Onnea Nokian serkut.
     Melkein kaikki serkkuni ovat Nokian työläisiä, ja niitä serkkuja on paljon. Ne eivät ole enää Raahen tai Ulvilan serkkuja, vaan sanon Nokian serkkuja.Minua reilusti nuoremmat serkut ovat kukin vuorollaan lähteneet Nokialle ja päässeet oikein hyviin hommiin. Onnea Nokian serkut, sillä te olette maata kiivaasti rakentavia työläisiä ja siksi onnittelen teitä työläisjuhlan aattona. Onnea Nokian serkut, ja firma pitää kyllä onnesta huolta.
    Kymmenen vappua sitten en olisi millään uskonut, että melkein kaikki serkut ovat yhdessä ja samassa talossa töissä. Se kuulostaa huonolta scifiltä.
    Kertomus alakuloisesta maasta, jonka työläiset vaeltavat aamuin öin samaan yhtiöön luovuttamaan panoksensa, maasta jonka yliopisto on melkein lakkautettu opetusvarojen puutteessa. Tämä scifi ei kuulosta kekkosajasta hengissä selvinneeltä moniarvoiselta skandinaavimaalta.
    Kymmenen vappua myöhemmin serkuilta virtaa sähköpostiin englanninkielisiä nörttivitsejä. Minäkin kuulun sähköpostirinkiin, vaikka en ole firmassa. Kirjoitan, että kävipä hyvä munkki kun pääsitte kesken opintojenkin sinne töihin. Eräs serkuista otti vaimonsa sukunimen, koska se on käytännöllisempi Nokian ulkomaanhommissa. Kärkkäinen on vähän huono.
    Kymmenen vappua sitten ajattelin että minunkin on tulevaisuus. Olin yhteiskuntatieteiden ylioppilas ja ajattelin, että teen gradun kansanliikkeistä. Olin teatterikoulussa ja ajattelin, että teen kriittisiä kokeilevia esityksiä. En ymmärtänyt että juuri ala-asteen lopettaneet serkkuni perivät maan. Perivät maan sillä tavalla, että pääsevät juhlimaan vappua, koska ovat maata rakentavia ahkeria, tulosta tekeviä työläisiä. Minä olen jo ihan täti. Ei kannata luottaa ihmiseen, jolla on yli kolmekymmentä vappua takanaan.
    Viime vapun makasin flunssassa. En ajatellut enää ollenkaan, että tulevaisuus olisi minun. Vietin vapun 1999 kotonani, en onneksi yksin vaan kolmen ystäväni kanssa: yksi oli raskaana, toinen imetti ja kolmas oli ulkomaalainen. Kenellekään ei varsinaisesti maistunut muu kuin sima. Söimme talonmiehen paistamia munkkeja ja joimme kaupan simaa. Nokian serkut eivät olleet postittaneet, missä olivat hyvät bileet. Skoolattiin kuitenkin simatuopeilla serkuillekin.
    Skoolaan serkuille tänäkin vappuna ja toivotan riehakasta suomalaista työläisten juhlaa. Viimeisen vuoden aikana olette tehneet hyvää tulosta. Viime vuoden vappuvieraistani se ulkomaalainen on muuttanut Amerikkaan, yhden vieraan Toivo on oppinut puhumaan ja Onni on puolivuotias. Minä paranin flunssasta.
    P.S. Harmittaa valtavasti: olen syntynyt Kangasalla. Jos olisin asunut muutamaa kymmentä kilometriä kauempana, saattaisi passissani lukea että syntymäpaikka Nokia, Place of birth Nokia.

Riikka Ala-Harja
riikka.ala-harja@nic.fi