17. maaliskuuta 2000
Teksti:

Kun ohjaaja David O. Russell kävi näyttämässä Kolme kuningasta -elokuvansa Valkoisessa talossa, Bill Clinton hörähteli, mutta muu kutsuvierasyleisö pyöri vaivaantuneena penkeissään. Presidentti innostui leffasta niin paljon, että piti näytöksen jälkeen kahden tunnin spontaanin luennon Irakin politiikasta 1920-luvulta alkaen.
    Syy vip-yleisön arkailuun ei ollut Clintonin naureskelu vaan Kolmen kuninkaan poliittinen viesti. Amerikkalainen sotaelokuva, jossa vihollisetkin puhuvat, sai jenkki-establishmentin hiljaiseksi.Presidentti oli näkemäänsä tyytyväinen. ”Tämä ei ole vain upea elokuva, vaan myös tärkeä, koska ihmisten pitää saada tietää, miten sota todella päättyi”, Clinton sanoi.

Aarrekartta ahterissa

Kuvottavat räjähdystrailerit ja ”On mukavaa olla kingi” -mainoslauseet eivät kerro Kolmesta kuninkaasta. Ne kertovat enemmän John Ridleyn käsikirjoituksesta Spoils of War, jonka pohjalta Russell kirjoitti elokuvansa. Prosessissa Sierra Madren aarre -henkiseksi aiotusta seikkailuelokuvasta säästyi lähinnä perusjuoni.
    Kolme kuningasta alkaa 3. maaliskuuta 1991, päivänä tulitauon solmimisen jälkeen. Jenkit ovat vielä Irakissa, eivätkä tiedä, miten äskeistä vihollista kohdellaan. ”Are we still shooting?” Mark Wahlbergin näyttelemä sotilas kysyy. Myöhemmin hän ja kolme muuta jenkkisotilasta – joita näyttelevät George Clooney, Ice Cube ja Spike Jonze – lähtevät ahneesti etsimään kulta-aarretta apunaan kartta, jonka ovat löytäneet irakilaisen perseestä.
    Ridley on ollut loukkaantunut, kun hänen testosteroniseikkailustaan on tullut poliittisesti painottunut elokuva, jossa irakilaisetkin saavat puhua.

Syypää on Bush

Irakilaiskylissä neljän miehen joukko näkee jakaantuneen maan, jossa Saddam Husseinin kannattajat ja George Bushin neuvon mukaisesti kapinoivat kansalaiset ovat vastakkain. Clooneyn näyttelemä paatunut sotilas kiteyttää asian toteamalla kapinoivien odottaneen liittoutuneiden tukea.
    Toisin kävi. Tulitauon jälkeen jenkit jättivät kapinalliset yksin ja alakynteen. Bush on mies, joka otti kunnian sodan loppumisesta, vaikka ei hoitanut hommaansa loppuun.
    Entinen aktivisti Russell on suoraan sanonut lähteneensä liikkeelle poliittisista motiiveista. Ennen käsikirjoituksen tekemistä hän tutki aihettaan 18 kuukautta ja haastatteli paljon muun muassa irakilaisia sotilaita ja siviilejä.
    En ole koskaan kuullut irakilaisten puhuvan niin paljon kuin Kolmessa kuninkaassa. Yleensä uutisissa ja elokuvissa heille on varattu vaitonainen vihollisen osa. Nyt he ovat sekä Saddamin sotilaita että perheenisiä.
    Jenkitkään eivät ole yksioikoisia sotaelokuvan sankareita tai omatunnottomia paskiaisia. Jokaisella on ollut syynsä tulla sotaan. He eivät tarkkaan ymmärrä sodan taustoja, mutta kylissä kohdattu terrori koskettaa heitä. Jenkkiporukka yrittää löytää keskitietä moraalin ja ahneuden välistä.
    Kolme kuningasta on komediallinen sotaseikkailu, joka ei suoraan toteuta Clintonin toivetta – että ihmiset oppisivat totuuden sodan lopusta – mutta herättää halun ottaa tarkemmin selvää.

Kolme kuningasta elokuvateattereissa.

Jonathan Mander