31. maaliskuuta 2000
Teksti:

Puhelin soi toimituksessa. ”Täss on Janne Moritz E-Generation Oy:stä moi. Toimin Helsingin kauppakorkeakoulun New Business Centerissä luoden sisältöjä kännyköihin. Haluaisin tarjota humanisteille mahdollisuuden sisältöjen suunnitteluun.”
    ”Öh, tuota, moi…”
    ”Olen rakentanut kolme toimivaa palvelua ’päivä’-avainsanan alle. Kun kirjoitat esimerkiksi ’päivän runo’ ja lähetät sen tekstiviestinä numeroon 17211, saat paluuviestinä tilaamasi palvelun.”
    ”Siis…”
    ”Palvelun hinta on pari markkaa, josta sisällön tekijälle jää vähintään 30 penniä.”
    ”Tämä antaa jokaiselle pienelle ihmiselle mahdollisuuden tuottaa materiaalia mobiilimediaan ja kerätä muutama roponen jonkin järjestön nimiin, hyväntekeväisyyteen tai omaan pärjäämiseen.”
    Päätämme testata, uppoaako Moritzin idea yliopistolla. Järjestämme tapaamisen, jossa kännykkäbisnesmies saa esitellä liikeideansa kuukausi sitten perustetulle kansalaisjärjestölle, Helsingin yliopiston Maan ystäville.

Tekstiviestillä taivaaseen

Kahvilan pöydässä kolmikymppisen Moritzin uhreina istuu kaksi epäileväistä aktivistia, Markus Drake ja Maria Svanström.
    ”Tästä on helppo siirtyä wappiin. Silloin sä saat rollaamalla vaihtoehdot ja voit klikata haluamaasi palveluun”, rennon trendikäs Moritz hehkuttaa.
    Drake rypistää otsaansa, jossa on lävistys.
    ”Ok. Siinä saisi kaupattua sloganeita ja iskulauseita, mutta en oikein vakuutu siitä, että saisin ketään muuttamaan käyttäytymistään 160 merkissä”, journalistiikkaa social- och kommunal högskolanissa opiskeleva Drake sanoo.
    ”Se onkin kolme kertaa 160 merkkiä”, Moritz oikaisee ja lähettää numeroportaaliinsa tekstiviestin ”eko vinkki”. Hän on rakentanut Maan ystäville esimerkkipalvelun.
    Vastaus tulee heti: ”Jätä ostamasi tuotteen kaikki turhat pakkausmateriaalit pois jo kaupassa, säästät jätteiden kuljetuskustannuksissa itseäsi ja taloyhtiötäsi”. Moritzin kännykkä piippaa uudelleen: ”Tästäkin tekstiviestistä meni 10 penniä sademetsien suojeluun. Kiitos, ihminen.”
    Moritzin yhden miehen yritys on ehtinyt jo saada asiakkaita yliopistolta. Teologian opiskelijoiden Päivän pelastus -palvelu on todistettavasti löytänyt käyttäjiäkin.
    ”Sinne on ehkä jäänyt joku kiikkiin niin, että käy siellä joka päivä ja tutkii sitä kautta Raamattua”, Moritz maalailee.

Kaikki valta kuluttajille

Maan ystävät on poikkeuksellisen vaikea markkinointikohde Moritzin palvelulle. He suhtautuvat kriittisesti uuden teknologian ruokkimaan kulutushysteriaan.
    ”Mä en omista kännykkää. Olen ollut pitkään ulkomailla ja nyt on ollut aika järkytys huomata, millainen ajattelutapa täällä on. Oletetaan kaikilla olevan tällaiset laitteet”, Drake sanoo.
    Bisnesmies puuttuu peliin.
    ”Mutta nythän sä mietit tätä itsestäsi käsin. Mä mietin asiaa järjestöstänne käsin. Ne, jotka on aktiivisina mediassa uusien keksintöjen suhteen, saavat äänensä kuuluviin. Mä näen sen sekä järjestön sisäisen tiedottamisen välineenä että mahdollisuutena rahoittaa toimintaa.”
    Sosiologiaa opiskeleva Svanström katsoo Moritzia epäillen ja kysyy, mikä on tämän taka-ajatus bisneksen kehittämisessä.
    ”Nythän tämän välineen kautta pystytään rahastamaan ja kaikki haluavat päästä hallitsemaan sitä. Mä yritän kehittää sitä välineeksi, jota jokainen pystyisi rakentamaan, samalla tavalla kuin webbiä.”
    Moritz kritisoi teleoperaattoreita, jotka hallitsevat yksinvaltiaina kännykkäväyliä ja kiskovat isot rahat itselleen.
    ”Jos saisi paljon opiskelijoita mukaan, voisi vaikuttaa siihen, että sisällöntuottajat tai hyväntekeväisyysprojekti voisi saada enemmän.”
    Moritz uskoo, että jos suuri joukko opiskelijoita vaihtaisi samanaikaisesti kännykkäliittymää toiseen, operaattorien olisi alettava kuunnella asiakkaidensa ääntä entistä tarkemmin.

Rahanteko ei innosta

Kännykkäbisneksen pyörittäminen ei saa Drakea ja Svanströmiä syttymään.
    ”Meidän toimintatavat eivät vie mitään hirmu suuria summia. Aika pienellä budjetilla on ajateltu toimia, lähinnä ihmisten omalla työvoimalla”, Svanström sanoo.
    Yliopiston Maan ystävät on anonut avustusta HYY:lta ja suunnitellut tuen hakemista myös emojärjestöltään. Ylimääräisenä varainhankintakeinona harkitaan kirpputorien pitämistä.
    Moritzilla on uusi idea. Jos joku ylioppilaskunnan järjestö innostuisi pitämään yllä UniCafen ruokalistoja palvelussa, taloudellinen menestys olisi taattu.
    ”Musta on kiva tarjota opiskelijoille tätä mahdollisuutta. En usko, että tämä alkuvaiheessa on mikään iso bisnes, mutta tulevaisuudessa jopa vakiintuneet avainsanat, kuten eko, voi olla miljoonien markkojen arvoisia, samalla tavalla kuin nettidomainit tänä päivänä.”
    ”Sinänsä on ideana ihan hienoa kehittää tällaisia ei-materiaalisia palveluja, mutta luulen, että Maan ystävät ei tässä vaiheessa ole kiinnostunut tällaisesta, koska me ei haluta yllyttää ihmisiä hankkimaan lisää teknologiaa”, Svanström summaa.

    Drake näkee internetin tarjoamat resurssit helpommin lähestyttäviksi: ”Mä pystyn laittamaan sinne tietoa niin paljon kuin mä vaan jaksan, ja se on vapaasti sieltä löydettävissä samoilla nollakustannuksilla.”
    Moritz ei luovuta: ”Tiedätkö mitä. Teidän kannattaisi rakentaa kauppapaikka nettiin. Sinne voisi laittaa Solo-napin, josta voisi klikata rahaa…”

Maan ystävät

Yliopiston Maan ystävien emojärjestö perustettiin Suomeen kesällä 1996. Useilla paikkakunnilla toimiva järjestö on pyrkinyt haalimaan löyhästi alleen eri alojen kansalaisjärjestöjä, jotka ajavat ”ekologisesti kestävämpää ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa maailmaa”.
    Kun järjestö perustettiin Suomeen, siitä maalailtiin kettutyttökohun ravistamassa mediassa kuvaa kansainvälisen aktivistiverkoston mystisenä etäispäätteenä. Järjestö kuuluu kansainväliseen Friends of the Earth Internationaliin, jolla on jäsenjärjestöjä yli 50 maassa.
    Käytännössä Maan ystävät on vetänyt varsin maltillista linjaa ja esiintynyt asiantuntijaroolissa esimerkiksi vapaakauppakysymyksissä. Se on kritisoinut Maailman kauppajärjestön politiikkaa ja ylikansallisten suuryritysten toimia, esimerkiksi UPM-Kymmeneä Indonesiassa. Se on ollut myös järjestämässä Street Party -kadunvaltaustapahtumia sekä Critical Mass -kulkueita.
    Maan ystävät julkaisee yhdessä Like-kustantamon, Luonto Liiton, Rauhanpuolustajien ja Tarinatalon kanssa Voima-lehteä.

Mikko Metsämäki
Kuva Anne Hämäläinen

Kuva: Anne Hmlinen