03. maaliskuuta 2000
Teksti:

Uudelleenkäsittelyn abc

* toimita pyyntö yliopiston opintotukiyksikölle viimeistään 16.3.
* selitä, minkä päätöksen haluat uudelleenkäsittelyyn
* perustele pyyntösi tarkasti ja yksityiskohtaisesti
* käytä perusteluissasi viitteitä esimerkiksi lakiin (SYL on julkaissut muistion, jossa perustellaan takaisinperinnän kohtuullistamista juridisesti – www.syl.helsinki.fi/takaisinperinta-muistio.html, hallituksen esitys opintotukilaiksi HE 66/1997 www.eduskunta.fi
* liitä mukaan kopiot kaikista pyyntöäsi perustelevista dokumenteista
* jos maksat tukia takaisin, muista tehdä myös vero-oikaisu, koska vuositulosi pienenevät
* päätöksestä voi valittaa edelleen vakuutusoikeuteen

En olisi haistanut palaneen käryä ilman juridista apua. Tarvittiin lainoppinut huomaamaan, että lehtien palstoilla opintotukien takaisinperinnästä annettavat kommentit ja esitettävät perustelut eivät usein perustu ainakaan lakiin.
    Vähitellen puheiden takaa paljastui sekä erikoisia lain tulkintoja että lainsuunnittelupuolella eläviä vahvoja asenteita. Asioita kyseleville on tavallisesti tarjolla kaksi pätevää perusvastausta, joihin vedotaan: laki ja taustalla vaikuttava Tanskan malli.
    Tanskan malli on oikeasti olemassa, ja perusajatus vuositulorajasta on sama kuin Suomessa.
    Selkeät erot kahdessa keskeisessä seikassa kuitenkin vesittävät vertailua: Tanskassa tukea voi palauttaa aina seuraavan vuoden elokuun loppuun saakka ja tulorajat ovat korkeampia. Kuukaudessa tanskalainen opiskelija saa valtiolta noin 3 100 markkaa. Lisäksi hän voi ansaita 4 000 markkaa. Vastaavat tulot ovat Suomessa noin 2 400 markkaa ja 3 000 markkaa.

Lainmukaisuudesta

Opintotuen perintään liittyvissä jutuissa on viljelty sanaparia ”lain mukainen”. Niin tässä lehdessä kuin Helsingin Sanomienkin sivuilla on todettu, ettei esimerkiksi kohtuullistamismenettely olisi lainmukaista. Perustelu on virkamiehen sanomana sellainen, ettei sitä lähtökohtaisesti osaa epäillä.
    Pitäisi osata. Opintotukilaki sisältää vastaavan kohtuullistamisnormin kuin monet muut sosiaalitukiin liittyvät lait. Kuitenkin sekä opetusministeriössä lain valmistelusta vastannut Leena Koskinen että Kelan suunnittelija Ilpo Lahtinen ovat sitkeästi ylläpitäneet omaa tulkintaansa. Lahtisen vastaus tulkintaperusteille kuuluu:
    ”Luetaan vain ja ainoastaan pykälän momenttia neljä. Se on ollut lainsäätäjän tarkoitus… Lainvalmisteluthan ovat myös asiakirjamateriaalia hallitukseen esitykseen on kirjoitettu niin, että luulen, ettei kohtuullistamiselle ole perusteita.”
    Kysymisen jälkeenkin epäselväksi jää, miten asiantuntevat virkamiehet voivat väittää selkeän lainnormin jäävän soveltamatta.
    ”Lainsäätäjän tarkoituksia” kuvaava hallituksen esitys, johon Lahtinen asiakirjamateriaalilla viittaa, ei voi ohittaa yksiselitteistä lain pykälää, vaan toimia ainoastaan lain tulkinnan apuna.
    Lahtinen jatkaa: ”Voidaan tulkita, että momentin kaksi ’aiheeton maksaminen johtunut vilpillisestä menettelystä’ toteutuu, jos opiskelija ei ole palauttanut tukiaan ajoissa.”
    Lahtinen myöntää, että syytös vilpillisyydestä tukien palauttamiseen liittyen on rankka.

Lainlaatijan asenteet

Lain tulkintojen erikoisuutta vakavampi kysymys on lainvalmistelijan asenteet.
    Seuraavassa otteita lain kirjoittaneen ja sen hallitukselle esitelleen opetusministeriön virkamiehen Leena Koskisen haastattelusta. Mainittakoon vielä, että keskustelussa ei arvosteltu opintotukilakia, vaan kysyttiin lainvalmistelijalta muutamista esiinnousseista lain ongelmakohdista.
    Ensiksi Koskinen pitkän kaartelun jälkeen vastasi ihmettelyyn siitä, oliko lain tarkoituksena todella luoda tilanne, jossa opiskelija palauttaa kolme kertaa enemmän rahaa kuin on liikaa saanut.
    ”Kyllä tää ihan tietoisesti näin on luotu… takaisinperinnässä ei voida yhtäkkiä palata siihen vuoteen, että jos olisi maksanut tukia takaisin, niin nyt ei tarvitsisi maksaa.”
    Seuraavaksi Koskinen kertoi, kuinka ”monet ovat väittäneet, että eivät ymmärtäneet, miten takaisinperintä toimii.” Hänen mukaansa ”kaikessa karuudessaan tämä kierros on osoittanut, että jos annetaan tukea ilman, että tarveharkitaan, niin kyllä sitten aika rajuilla tuloilla tukea myönnetään, nytkin ollut jotain 200 000 markan vuosituloja.”
    Koskinen olisi kuitenkin valmis pieniin lainmuutoksiin pidentämällä esimerkiksi tukien palautusaikaa: ”Monen kohdalla auttaisi, jos olisi yksi katumuskuukausi lisää.”
    Koskinen suostuu myös spekuloimaan lukukausimallilla vuositulomallin sijaan, mutta ”heti tullaan siihen, että kun kovin paljon puolitetaan vuotta, se on hankalaa. Tuen saajan kannalta lukukausimalli on ehkä lempeämpi”.

Lopuksi kysymyksiä lukijoille:
1. Miten voi yhtäkkiä olla palaamatta vuoteen, jos sen vuoden tukia pyydetään takaisinmaksettavaksi?
2. Kuinka moni on väittänyt, ettei ymmärtänyt, vaikka ymmärsi?
3. Kuinka yleisestä ilmiöstä on kyse, kun opiskelija nauttii kaikessa karuudessaan 200 000 markan vuosituloja? Ilmoittautumiset Ylioppilaslehden toimitukseen.
4. Minkälaiseen sovitustyöhön perhesuunnittelusta tutulla katumuskuukaudella viitataan?
5. Kuinka kovin paljon vuotta voi puolittaa?
6. Onko sosiaaliturvajärjestelmän tavoitteena lempeys?

Oikeat vastaukset Leena Koskiselta.

Pilvi Torsti