04. helmikuuta 2000
Teksti:

Nuorten katujuopottelu on hirvittävä yhteiskunnallinen ongelma, joka vaatii poliisilta nollatoleranssia. Roolipelaaminen ajaa nuoret väkisinkin satanismin syliin, pelaamista harrastavat lapset on pantava erityistarkkailuun. Internet levittää nuorisolle esiaviollisiin suhteisiin rohkaisevaa pornoa, internet on saatava kahleisiin. Kaikki kasvissyöjät polttavat minkkirehutehtaita ja tekevät turkistarhaiskuja.
    Nuorten huligaanien teot ovat jälleen muodikas taivastelun aihe. Vuosituhanteen vaihde on ollut nuoruuteen ja nuorten käyttäytymiseen liittyvän mediahysterian aikaa.
    Kännykkävanhemmat ovat sysänneet kasvatusvastuun virkavallalle. Nyt he vaativat viranomaisilta tiukempia otteita: nuoret on pantava kuriin. Edes urheileviin teineihin ei voi enää luottaa, tuore tutkimus paljastaa. Sen mukaan sporttinuoret ryyppäävät enemmän kuin löhöilevät ikäkumppaninsa. Eikä partiokaan ole urheiluseuraa luotettavampi kasvattaja: siellähän ne ensimmäiset ryyppäys- ja sekstailukokemukset hankitaan.
    Sitten voidaankin taivastella kuinka huonoa työtä koulu, poliisi ja järjestöt ovat lasten ja nuorten kaitsemisessa tehneet.Nuorisotutkija Kari Kallioniemen mukaan nuorison käyttäytymiseen liittyvät hysteria-aallot toistuvat 10-15 vuoden välein. Edellinen aalto liittyi juppinuoriin, sitä edeltänyt amerikkalaiseen viihdeteollisuuteen ja punk-aikakauden jengitappeluihin.
    Toisistaan irralliset nuoria koskevat hysterisoinnit ruokkivat toisiaan ja luovat yhä otollisempaa ilmapiiriä nuorison kurinpalautukselle.
    Säännöt ja kotikasvatus ovat tulleet jälleen muotiin ¡ puheiden tasolla. Teot jäävät virkavallalle.
    Mutta onko nollatoleranssi oikea keino kasvattaa nuoria? Ehkä toleranssi toimisi paremmin.

Jan Erola
päätoimittaja

Vastapääkirjoitus: Lapsuuden loppu

Keski-iän porteilla kolkutteleva päätoimittaja Erola sekaantuu tällä kertaa nuorisoon. Mediamies Erola on huolissaan nuorisonvastaisesta mediahysteriasta. Perjantaiaamuja Ritva Santavuoren kanssa telkkarissa vietettyään Erola on alkanut ymmärtää, mikä on populismin vastenmielisin muoto: syytetään niitä, joille ei tarvitse suoda puolustuspuheenvuoroja.
    Jeesustelevaa nuorisokeskustelua on taas käyty parien vaalien ajan. Vaalipuheiden perusteella myyttiset imppari-narkkari-juopponuoret ovat ilahduttavan lähellä kansanedustajien sydämiä.
    Teema on ollut esillä presidentinvaaleissakin. Perheyhteyttä on korostanut varsinkin Esko Aho. Gsm-faijana Aho tietää, mikä pääkaupunkiseudun nuoria vaivaa: heillä ei ole tarpeeksi kännyköitä. Mitä taas harrastuksiin tulee, on näin alkuun todettava, että tätä hip-hopia terveempää olisi vaikka hiihto tai kansantanhu.
    Nuorison syyllistämisessä pahinta on se, että kampanja perustuu täydelliseen näköharhaan. Elämästä etääntyneet politiikan moralistit eivät suostu uskomaan tutkimuksia, jotka kiistatta todistavat suomalaisnuorison kunnollisuutta. Poliisiin ja armeijaan uskova nuoriso on arvoiltaan jopa syyllistäjiään konservatiivisempaa. Että se narkkari-juopoista.
    Nuorisolle kieltolakeja säätävät päättäjät järisyttävät yhteiskuntarauhaa enemmän kuin assanjengit. Jos tässäkin asiassa apinoidaan Amerikkaa, nähdään vankila lopulta ainoaksi nuorison taltuttamiskeinoksi. Land of Hope and Gloryssa pääsee lusimaan jo yhdeksänvuotiaana ja monissa osavaltioissa voi 10-15-vuotias lapsi saada täysi-ikäisen tuomion.
    Katuja terrorisoiva Ridge Veijalainen, 10, voidaan pian täälläkin työntää turvakoti-koulukoti-vankilakoti-kierteeseen. Pakkolaitoksen vierailupäivänä pikku-Ridgen isi ja äiskä tulevat katsomaan lastaan. Niinä päivinä Keravan nuorisovankilan perhehuoneessa lapsi saa nauttia todellisesta laatuajasta.

Jaakko Lyytinen
Joka kännykkää säästää, se lastaan vihaa