Ala-Harja: O Tannenbaum

T:Teksti:

Kuljen kadulla New Yorkissa, on kylmää ja tuulista. Kuuteen vuoteen ei ole kaupungissa ollut näin paljon pakkasta ja viimaa. Yhtäkkiä kaksimetrinen joulukuusi liikkuu voimalla kohti. Se kierii suoraan vastaan. Väistän nopeasti, muuten joulukuusi tulee päälle. Seison roskapöntön takana ja katson kuinka puu jatkaa Avenue A:ta eteenpäin. Ihmiset väistävät niin että kuuselle tulee suora väylä jatkaa matkaansa.
    Kadut ovat täynnä hylättyjä joulukuusia. Radiossa mainostetaan että kuusen voi viedä kierrätyskeskukseen, jossa puusta tehdään haketta. Kenelläkään ei taida olla tarpeeksi aikaa työnteoltaan, sillä kadun varret ovat vielä tammikuun lopussa täynnä kuusia. Ne ovat kauniita ja tuuheita muotovalioita, eivät harottavia tai vinoja. Viattomina kaadetut kuuset lähtevät kaduille kamppaamaan kaatajiaan. Ne eivät halua kulkea katkaistuina, eivät tyydy kertakäyttöön ja poisheittoon, vaan tekevät mitä haluavat.
    Äitini pääsi tammikuussa kierrätykseen. Viime viikolla äidille pidettiin lähtöjuhla, ojennettiin lahjasekki urheiluliikkeeseen ja lähetettiin eläkepäiville. Kolmekymmentä vuotta kuntien palveluksessa oli ohi ja eläke-edut saavutettu.
    Suomalaisten eläkeläisten rivistö alkaa olla vahva ja laaja. Benecolit ovat omakotitalon pöydässä ja kävelysauvat eteisessä. He paiskivat töitä, maksoivat veroa ja rakensivat hyvinvointivaltion. Joulu tuli joka taloon ja lapset saivat lahjoja, jos ilmaista hammashoitoa voi sellaiseksi kutsua. Kolmenkymmenen vuoden aikana Suomesta rakennettiin kansalaisistaan virallisesti huolehtiva yhteiskunta. Terveydenhuolto, toimeentulotuki, asumistuki.
    Sosiaaliturvaa on ehditty jo karsia, mutta edelleenkin maan johtajat pulikoivat samassa edullisessa uima-altaassa kuin äänestäjänsä, eikä kenenkään palamaan syttynyt pihagrilli jää ilman palokuntaa.Newyorkilainen tuttuni joutui valehtelemaan ambulanssimiehelle, että kyllä sairasvakuutus on, kun veri suihkusi päälaelta. Jos vakuutusta ei olisi ollut, eivät olisi vieneet sairaalaan.
    Katselen täkäläisten yliopistojen lukukausi- ja sairaalamaksuja ja toivon hartaasti, että suomalainen joulupukki olisi vielä pitkään olemassa. Ettei nousukauden ja sitä vääjäämättä seuraavan laskukauden huumassa nipistettäisi suomalaisia sosiaalirahoja taas niin, että kuilut repeävät vielä isommiksi ja etäisyydet mahdottomiksi. Ettei tarvitse ruveta valehtelemaan vakuutuksistaan ja maksaa kovia kuukausimaksuja uima-altaalle. Pitäisi huolehtia, ettei kukaan ota pokasahaa esiin ja ala sahata sosiaaliturvaa. Ettei toistaiseksi vielä jotenkin pystyssä olevaa hyvinvointivaltiota kaadeta hyvästä metsästä.
    Muuten se voi lähteä kadulle kierimään ja tulla päättäjien päälle. Muuten työttömät ja ilman sairaalapaikkaa jääneet lähtevät kadulle kamppaamaan kaatajiaan. Toivottavasti, sillä vaikka Avenue A:n joulukuusi oli kevyt, niin pelästyin kun se tuli vauhdilla päin. Kaduthan ovat sitä varten olemassa, että niillä osoitetaan myös mieltä.

Riikka Ala-Harja

RiikkaAlaHarja@aol.com