21. tammikuuta 2000

Tasa-arvokeskustelussa mies on jatkuvasti altavastaajana. Naiset määräävät mistä, miten ja milloin keskustellaan.


Mies on sylkykuppi
Aivokurkiainen on myytti
Miehen saa esineellistää
Poikia syrjitään koulussa
Ero vie oikeuden isyyteen
Armeija sortaa miehiä
Huono-osaisuus kasautuu miehille

Joukko yliopiston miestutkijoita kaappaa pikkujoulua viettäneen, rehvakkaasti tanssiravintolassa sihteeripojuja nipistelleen ja ronkkineen naisen taksijonosta pakettiautoon. Pieni lupaus jatkoista ja naikkonen astuu ansaan. Autossa naisen suu kapuloidaan ja kädet sidotaan selän taakse.

Lävistettyään hitsipillillä naisen vasemman rinnan joukon johtaja, miestutkija Valdemar suorittaa ’sieluntähystyksen’ – kuten hän leikkimielisesti operaatiota kutsuu – tunkemalla särjetyn olutpullon syvälle naisen vaginaan ja pyöräyttämällä sitä hartaasti.

Anja Kaurasen romaanissa Pelon maantiede on vastaava kohtaus. Kaappaajat vain ovat naisia ja uhri mies. Kaurasen kirja sai ilmestyttyään runsaasti julkisuutta, mutta päähuomio keskittyi siihen, oliko Kauranen ryöstöviljellyt naistutkimusta mainitsematta lähdettä. Kirjasta tihkuva miesviha sivuutettiin julkisuudessa lähinnä naureskellen.

Auli Mantilan siistitty filmatisointi Pelon maantieteestä saa ensi-iltansa 21. tammikuuta. Mantilan käsikirjoittamassa versiossa ei sentään kirjan tapaan tungeta virkkuukoukkuja satunnaisesti poimittujen miesten virtsanjohtimiin.

Jos mies puhuu miesten ongelmista ja vaikeuksista, häntä pidetään helposti sovinistina. Feministien kanssa poikkiteloiset mielipiteet leimataan kirjailija Susan Faludin Backlash-teoksen hengessä patriarkaatin vastaiskuiksi.

Ainakaan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen valossa ei suomalaisten asenteita voi syyttää naisvastaisiksi: valtaosa ehdokkaista oli naisia ja kaksi kolmesta äänestä annettiin naisille. Tilastokeskuksen asennetutkimuksenkin mukaan enemmistö sekä miehistä että naisista katsoo, että naiset ovat sopivampia vastuunalaisiin tehtäviin kuin miehet.

Mies on sylkykuppi

Miestä voi julkisuudessa ruoskia armotta. Nainen on sen sijaan kuin Neuvostoliitto 70-luvulla – arvostelun yläpuolella. Länsimaisella miehellä tuntuu olevan jonkinlainen syyllisyyssyndrooma historiallisesta naisten sortamisesta, joten feministinen mediakampanja ei synnytä vastalauseita silloinkaan, kun niihin selvästi olisi aihetta.

Aina kun julkisessa sanassa esiintyy vertailuja miehen ja naisen välillä, niissä todetaan tavalla tai toisella naisen paremmuus – olipa sitten kysymys sosiaalisista taidoista, johtamiskyvystä, luovuudesta tai mistä tahansa. Miesten ajattelun sen sijaan väitetään olevan kaavoittunutta ja suppeaa. Sanotaan myös, ettei miehellä ole intuitiota. Hän ei kykene kokonaisvaltaiseen ajatteluun ja pystyy parhaimmillaankin keskittymään vain yhteen tehtävään.

Miehestä voi laukoa mitä tahansa stereotypioita ja tiedostavan älykön maine vain kasvaa.

Amerikkalainen äärifeministi Andrea Dworkin on julistanut, että kaikki miehet ovat raiskaajia ja murhaajia. Suomessa keskustelu liikkuu sentään sivistyneemmällä tasolla. Murhasyytöksiä ei satele, vähättelyä sen sijaan jatkuvasti.

Lenita Airisto muistuttaa säännöllisin väliajoin, että suomalainen mies on tyylitön ja käyttäytyy huonosti. Finlandia-ehdolla ollut psykiatri Veronica Pimenoff toteaa ”maailman olevan täynnä turhia miehiä”.

Naispuolinen televisiokuuluttaja toteaa ennen illan filmiä: ”Seuraava elokuva kuvaa naisten hyväksikäyttöä ja miesten mielikuvitusmaailman köyhyyttä.”

Heidi Liehun mukaan ”se, joka ei äänestä tasa-arvotietoista naista, tappaa omin käsin naisia ja lapsia kehitysmaissa”.

Osaavat toki miehetkin vähätellä itseään. Pastorifilosofi Terho Pursiainen julistaa: ”Miehet käyttävät naisia hyväkseen heidän loisinaan.”

Jörn Donner toteaa ykskantaan: ”Miehet ovat sikoja.”

Kun ainoa varteenotettava miespuolinen presidenttiehdokas Esko Aho yritti HYY:n tammikuussa järjestämässä presidentinpaneelissa ratsastaa lapsikatraallaan, Tarja Halonen huokaisi: ”Voi noita miehiä”. Ja sai hyväksyvää hyminää yleisöltä. Voi noita miehiä.

Miesten vähättely lehdissä on jokapäiväistä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat (5.1.00) kirjoittaa Rehnin valinnasta puolustusministeriksi: ”Tehtävään oli siihen asti ollut tapana istuttaa joku presidentin hyväksymä b-luokan mieslaiskiainen”. Voisiko vastaavaa kuvitella kirjoitettavan naisesta?

Silti mediaa syytetään naisvihasta.

Aivokurkiainen on myytti

Sata vuotta sitten valkoisen rodun ylivertaisuutta muihin rotuihin nähden perusteltiin kehittyneemmällä kallon muodolla. Nykyään naisten ylivertaisuutta miehiin verrattuna perustellaan aivojen rakenteella. Väitetään, että tunne asuu oikeassa aivolohkossa ja järki vasemmassa. Ja että niitä yhdistävä silta, aivokurkiainen, on naisilla miestä laajempi.

Viesti kulkee naisen aivolohkojen välillä vikkelämmin. Hän on siis miestä nokkelampi. Järkeä ja tunnetta yhdistämällä nainen pystyy kokonaisvaltaisempaan ajatteluun kuin mies.

Hieno teoria, mutta täyttä puppua, aivopuoliskojen eroja tutkinut psykiatri Hannu Lauerma toteaa lääkäriseura Duodecimin Hyvä terveys -lehdessä (12/99).

”Tieteellistä näyttöä naisten ja miesten välisistä eroista ei ole. Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa 23:sta on aivokurkiaisen pyöristyneen takaosan koko havaittu naisilla suuremmaksi kuin miehillä”.

”Tilastollinen todennäköisyys naisten aivotoiminnan suuremmasta joustavuudesta on lähes olematon”, Lauerma kertoo. Itse asiassa joidenkin tutkimusten mukaan miehellä on paksumpi aivokurkiainen kuin naisella. Sinänäsä tällä ei ole merkitystä, sillä aivotutkija Markku T. Hyypän mukaan aivopuoliskoja yhdistävistä hermoradoista vain kaksi prosenttia kulkee aivokurkiaisen kautta.

Paikkaansa ei nykytutkimuksen valossa pidä myöskään väite siitä, että tunne voitaisiin paikantaa oikeaan aivolohkoon ja järki vasempaan.Myytti aivokurkiaisesta oli vain liian herkullinen sensaatio, että amerikkalaiset lehdet kuten Science, Scientific American, Newsweek ja Time olisivat malttaneet olla siteeraamatta tutkimuksia.

Esimerkiksi Newsweek on myöhemmin joutunut myöntämään, että kurkiaistutkimukset eivät vastanneet tieteellisiä kriteerejä.Mutta myytti naisten aivojen ylivertaisuudesta jäi henkiin.

Miehen saa esineellistää

Jopa tasa-arvosta vastaavalla ministerillä on oikeus esineellistää mies ja vielä ylpeillä sillä.

Tasa-arvoministerinä ollessaan Elisabeth Rehn kehui ”nauttivansa flirttailusta ja nipistelevänsä kauniita nuoria miehiä pyllystä”. Miltä tuntuisi, jos kuusikymppinen miespuolinen tasa-arvoministeri ylpeilisi sillä, että puristelee nuoria tyttöjä takalistosta? Miltei kaikilla miehillä on kielteisiä kokemuksia sukupuolisesta ahdistelusta. He eivät vain puhu siitä; ahdistelusta huomauttavaa miestä pidetään pikkusieluisena.

Naisille on nykyään sallittua tanssilattialla kouria miehiä munista. Mies ei voi antaa litsaria, hänen pitää vain olla tyytyväinen saatuaan aktiiviselta naiselta huomiota. Mikäli mies torjuu naisen lähentelyn, on tämä puolestaan oikeutettu suuttumaan.

Miesten pitää myös mainoksissa kestää esineellistämistä. Jos mies erehtyy valittamaan mainosten esineellistävästä tyylistä, hän joutuu häpeäpaaluun. Viimeksi sen sai kokea Ruben Stiller yritettyään nostaa äläkkää erektiota muistuttavasta jäätelömainoksesta.

Esimerkiksi Panu-tytön maalimainoksen naista halventavana kieltänyt markkinatuomioistuin tuskin puuttuu miehen paljailla pakaroilla myytävän Nissan Primera -mainoksen esittämiseen.Panu-tyttö oli tuomion mukaan ”korostetusti pelkästään katseenvangitsijana ilman, että esityksellä on yhteyttä markkinoitavaan tuotteeseen”.

Mikähän mahtaa olla pyllistävän nakumiehen ja perheauton yhteys?

Poikia syrjitään koulussa

Vaikka tytöt menestyvät koulussa huomattavasti poikia paremmin, on naistutkijoilla otsaa väittää, että juuri tyttöjä sorretaan koulussa. Poikien syrjäytyminen koulutuksesta alkaa kuitenkin jo peruskoulussa. Ylioppilaista heitä on enää hieman yli 40 prosenttia. Helsingin yliopistolla oli vuonna 1998 tutkinto-opiskelijoina miehiä alle 38 prosenttia.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan tyttöjen lahjakkuusprofiilia palkitseva koulu nujertaa poikien itsetunnon. Hän toteaa, että tutkimukset, joissa on osoitettu poikien saavan kouluissa ”parempaa” kohtelua ja suurempaa huomiota, eivät kaikki täytä tieteen objektiivisuuden ja kriittisyyden vaatimuksia.Koulun käytännöt ovat tyttöjen toimintamalleja ja tyttöjen sosiaalisia selviytymiskeinoja suosivia.

On totta, että pojat saavat koulussa huomiota huomattavasti enemmän kuin tytöt. Huomio on kuitenkin suuremmassa määrin negatiivista kuin tyttöjen saama. Kun tytöt lisäksi saavat parempia todistuksia, ei poikien saama huomio tuo heille parempaa itsetuntoa. Tytöt ovat jo ensimmäisinä kouluvuosinaan kuulleet monin verroin poikia enemmän, että he ovat kykeneviä oppimaan.

Tyttöjen saama negatiivinen palaute on määrällisesti paljon vähäisempää kuin pojilla ja se kohdistuu täsmällisemmin tiettyihin suorituksiin.

”Sen sijaan pojat ovat tottuneet siihen, että kritiikkiä tulee koko ajan, teki asiat sitten niin tai näin”, Keltikangas-Järvinen kirjoittaa.

Kumpikaan sukupuoli ei ole älyllisesti toista parempi. Aivotutkija Markku T. Hyypän mukaan oppimisessa ja muistissa eli yleislahjakkuudessa ei esiinny sukupuolieroja. Lahjakkuusprofiili on vain erilainen.

Tytöt ovat keskimäärin kielellisesti ja pojat matemaattisesti lahjakkaampia. Koulun nykyinen ainevalikoima suosii kielellistä lahjakkuutta ja kielen käytön taitoa – siis tyttöjen suoritusprofiilia.

Suomessa koulumenestys vaikuttaa itsetuntoon enemmän kuin muualla maailmassa. Lapsi tuntee itsensä hyväksi, jos menestyy koulussa. Tämä pätee erityisesti poikiin.
Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen yritti pari vuotta sitten ehdottaa opettajankoulutukseen mieskiintiötä. Heinosen ajatuksena oli, että pojat tarvitsevat miehisiäkin roolimalleja koulussa, sillä seitsemän kymmenestä opettajasta on naisia. Ehdotus tyrmättiin.

Tasa-arvolain tarkoitus on parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä, oikeustieteellisen oppikirja Tasa-arvolaki ilmoittaa. Sellainen positiivinen syrjintä on sallittua, joka parantaa naisten asemaa.

Ero vie oikeuden isyyteen

Lähinnä naisille suunnatuissa parisuhdeoppaissa luodaan yhtenäinen kuva myyttisestä miehestä, joka ei kykene kommunikoimaan eikä naisen tavoin tunnistamaan tunteita toisista ihmisistä. Ainoa tapa saada suhde toimimaan on, että nainen alentuu miehen tasolle.

Esimerkiksi tv:n tiedeohjelmassa Prismassa on kerrottu, että mies ei aivofysiologisista syistä kykene tunnistamaan tunnetiloja toisesta ihmisestä samalla tavalla kuin nainen. Miesten vajavaisuutta tulee siis ymmärtää, muuten suhde ei toimi.

Vaikka parisuhteessa elettäessä korostetaan, että lasten kasvatus ja kotityöt kuuluvat tasavertaisesti kummallekin puolisolle, eron hetkellä lapset kuuluvatkin naiselle.

Yksinhuoltajista vain hieman yli kymmenes on miehiä. Huoltajuusasioita käsittelevät lastenvalvojat ovat lähes yksinomaan naisia. Miehen on vaikea saada ymmärtäjää ongelmilleen.

Kun algerialainen mies kaappasi Sabira-tyttärensä Suomesta kotimaahansa, tiedotusvälineet olivat äidin puolella. Kun alkoholisekoilut ja pettämiset myöntänyt Kerstin Campoy kaappasi lapsensa ja piilotteli heitä amerikkalaiselta isältä, tiedotusvälineet liittoutuivat jälleen kritiikittömästi naisen kanssa.

Yleensä miehen pettäessä ja jättäessä vaimonsa hän jättää myös lapset äidille. Mutta kun nainen pettää ja päättää erota, hän vie lapset mukanaan. Mies jätetään tyhjän päälle. Lapset määrätään lähes aina äidille.

Usein määrättävä ”yhteishuoltajuus” tarkoittaa käytännössä sitä, että lapset ovat äidillä ja isä saa tavata heitä viikonloppuisin. Lomista kannattaa sopia kirjallisesti, muuten tapaamiset saattavat jäädä tapaamatta. Isälle jää yhteishuoltajuudessa velvollisuudeksi maksaa mittavia elatusmaksuja äidille.

Nimimerkki ”Isälläkin on tunteet” kirjoittaa (HS 5.1.00) sosiaaliviranomaisen perustelleen huoltajuuskysymystä seuraavasti: ”Ajattele jos lapset asuisivat luonasi (isän luona). Nyky-yhteiskunnassa äiti leimattaisiin silloin huonoksi. Se taas että lapset eivät asu luonasi katsotaan täysin normaaliksi.”

Mieheltä riistetään eron jälkeen oikeus vanhemmuuteen.

Armeija sortaa miehiä

EY-tuomioistuimen tammikuisen päätöksen mukaan aseellisen palveluksen kieltäminen naisilta rikkoo EU:n tasa-arvoperiaatteita. Vaikka EU:n jäsenvaltioilla on oikeus päättää kuinka ne puolustuksensa järjestettävät, niiden on noudatettava miesten ja naisten välisen tasa-arvoisen kohtelun periaatetta, päätös toteaa.

Suomessa kohtelu ei ole tasa-arvoista: naisille asepalvelus on vapaaehtoinen, miehille kansalaisvelvollisuus. Miehen tulee vankilatuomion uhalla viettää vähintään puoli vuotta armeijassa tai 13 kuukautta sivarissa. Palkka ensimmäiseltä puolelta vuodelta on 19 markkaa päivässä.

Asepalveluksen suorittaminen katkaisee miehen koulutusputken. Se osuu ajankohtaan, jolloin tehdään uravalintoja ja päätetään opiskelusta. Asevelvollisuuden aiheuttama eriarvoisuus kiinnostaa tasa-arvovaltuutettua kuitenkin vain silloin, kun armeijan käymisestä pelätään olevan jotain hyötyä miehille siviilissä, ja tätä pyritään lainsäädäntöteitse estämään.

Jo rauhan aikana asevelvollisuus aiheuttaa eriarvoisuutta, kriisitilanteessa se ei ainakaan vähene. Viime sodissa kaatui 80 000 miestä. Menetykset vastaavat kahta miessukupolvea kokonaisuudessaan. Jaettuna parille kymmenelle ikäluokalle määrä on edelleen kymmenesosa. Tämän lisäksi ovat vielä pysyvästi sodassa invalidisoituneet. Vastoin yleistä käsitystä sodissa ei nykyäänkään kuole ensisijaisesti naisia ja lapsia, vaan asevelvollisuusikäisiä miehiä, jotka ovat yhtä syyttömiä sotiin kuin siviilitkin.

Tasa-arvokysymyksenä rintamapalvelus on silti oikeus – kunhan se on vapaaehtoinen naiselle.

Huono-osaisuus kasautuu miehille

Naisten syrjäytymistä selitetään yhteiskunnan rakenteilla, miehen syrjäytyminen luetaan hänen omaksi syykseen.

Jos naisilla on työurallaan edelleen edessään lasikatto, heitä on suojelemassa myös lasilattia. Kymmenet tuhannet suomalaiset ovat täydellisesti syrjäytyneet: taparikollisia, alkoholisteja, asunnottomia ja psyykkisesti sairaita. Heistä suurin osa on miehiä. Laitapuolen kulkijat kiertävät vankiloissa ja hoitolaitoksissa kunnes viikatemies korjaa ennenaikaisen satonsa.

Miesten todennäköinen elinikä on 7-8 vuotta naisten elinikää lyhyempi. Mies sairastuu huomattavasti naista useammin sydän- ja verisuonitauteihin. Miesten maailmaksi mainostettu patriarkaalinen yhteiskunta tarkoittaa siis miehelle lyhyttä ja sairaalloista elämää.

Oikeuspsykiatrian emeritusprofessorin Panu Hakolan mukaan eliniän eroihin on syynä myös yliolkainen suhtautuminen miesten tappajiin; naisten terveysriskeihin on keskitytty pontevammin kuin miesten sairauksiin. Hakola muistuttaa, että rintasyövän massaseulontojen aloittamisesta kesti 20 vuotta ennen kuin myös eturauhassyöpää ryhdyttiin Suomessa seulomaan.

Myös köyhyys on ensisijaisesti miesten ongelma. Vuonna 1998 toimeentulotukea saaneista kotitalouksista yksinäisiä miehiä oli 40 prosenttia, liki kaksinkertainen määrä naisiin nähden. Peruspäivä-rahalla eläviä miehiä oli 200 000, kolmannes enemmän kuin naisia. Silti syrjäytyneiden miesten ase-ma ei politisoidu juuri millään tavalla tasa-arvokeskusteluissa.

Tuore esimerkki median asenteista oli Iltalehden raportti asunnottomuudesta (16.1.00). Siinä tehtiin johtopäätös ”miesten asiat on hoidettu paremmin”. Perusteluna oli, että naisten osuus asunnottomista oli noussut lähelle 20 prosenttia.

Kun laman aiheuttama työttömyys oli 90-luvun puolessa välissä pahimmillaan ja miesten työttömyys nousi kaksi kertaa nopeammin kuin naisten, perustettiin erikoistyöryhmä pohtimaan naisten syrjäytymistä työelämästä. Media kunnostautui kantamalla huolta siitä, että nainen syrjäytetään työelämästä ”hellan ja hallituksen väliin”, vaikka miesten syrjäytyminen oli koko ajan nopeampaa.

Suomalaisten itsetuntoa tutkineen professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan naisella on miestä suurempi valinnan vapaus valita perheen ja työn välillä tai yhdistää tasapainoisesti kummatkin vaihtoehdot. Miehelle valinta on suomalaisessa yhteiskunnassa melko teoreettinen.

”Tämä miehiin kohdistuva kulttuurin paine ja vastaavasti naisille sallittu suurempi yksilöllisyys heijastuvat monin tavoin, esimerkiksi miesten suurempana sairastuvuutena, suurempina itsetuholukuina ja huomattavasti matalampana keskimääräisenä elinikänä.”

Joka päivä neljä suomalaista päättää päivänsä oman käden kautta. Miehiä heistä on kolme. Kun Helsingissä oli taannoin näyttely itsemurhaviesteistä, lehdissä päiviteltiin, kuinka mies kirjoittaa viestiinsä: ”Kummitellaan. t: Pena.” Nainen taas huolehtii omaisistaan haudankin takaa: ”Murot ovat kaapissa. t: äiti”.

Mies tekee jopa itsemurhaviestinsä väärin.

 

Lähteinä muun muassa:

Anja Kauranen: Pelon maantiede, WSOY 1995
Arto Jokinen (toim): Mies ja muutos. Kriittisen miestutkimuksen teemoja. Tampere University Press 1999.
Markku T. Hyyppä: Sukupuolten kirjo, Yliopistopaino 1995.
Terho Pursiainen: Kymmenen (uutta) käskyä, Kirjapaja Oy 1998.Akavan työmarkkinatutkimus 1998
Tilastokeskus: Naiset ja miehet Suomessa 1998. Sukupuolten tasa-arvo 3.
Liisa Keltikangas-Järvinen: Hyvä itsetunto, WSOY 1995.
Aivopuoliskojen mutkikas työnjako, Hyvä terveys 12/1999, s. 56-57
Sukupuolten tasa-arvo lääkärin näkökulmasta, Suomen lääkärilehti 32/1999, s. 4030-4033
Mies on vailla tasa-arvoa, IS 14.10.1995
Sotamiesnaisen ura ei urkene, HS:n Kuukausiliite 7.8.1993
Isän oikeudet unohdetaan tyystin avioerotilanteessa, mielipidekirjoitus HS 5.1.
Isät, lainsuojattomat, HS:n Kuukausiliite.
Tasa-arvoa, vai? Inter vivos

 

Pelon maantiede -elokuvan ensi-ilta on 21.1.