Seksi on karannut käsistä. Sadomasoyrittäjä Veronica on aikamme sankari ja Revä-Ritusta on tulossa pressa. Minä vaadin: seksi takaisin makuuhuoneisiin.
Seksuaalinen vallankumous on seksualisoinut jo lapsensakin. Kun vielä 70-luvulla Aku Ankalle vaadittiin säädyllisyyden nimissä housuja, nyt teletapeilta vaaditaan housuja pois ja selvää näyttöä seksuaalisesta suuntautumisesta.
Kun lastenohjelmiakin tarkastellaan seksivinkkelistä, mitä jää jäljelle?
Tutkijat kertovat sen suuremmin kummastelematta, että yhä nuoremmat ”harrastavat seksiä”. Harrastavat? Tarkoittaako se sitä, että kun 12-vuotias Joni-Petteri tulee pianotunnilta, hän vetäisee pikaiset varvit tyttökaverinsa kanssa ennen kuin lähtee lätkätreeneihin? Mitä seuraavaksi? Löytyykö muropaketista kohta muovikrääsän sijasta geishapalloja?
Kun Joni-Petteri tulee lätkätreeneistä hän avaa telkkarin, jossa suttuisen näköinen huonohampainen hotakka sihisee ”shöitä minulle, nollaseitshemänshataa viishkakshkuush”.
Sano jäätelö, ja mieleesi tulee fellaatio. Sano näkkileipä, ja tv-ruutuusi tulee tiukka naisen perse. Demystifiointi vei seksistä sen, mikä seksissä oli seksikästä. Mystiikka.
Kun suuret aatteet kuolivat, jäi sentään seksi. Seksi maitokauppoihin!
Piiskaa pyllylle
Seksuaaliseksi vapautumiseksi naamioitu seksin hyökyaalto sai uutta puhtia pari vuotta sitten. ”No sitten sä laitoit sen peniksen sun suuhus?”, kysyi Sexodus-ohjelman juontaja Raija ”lehmänsilmä” Aurekoski ja katsoi säälivän myötätuntoisesti Pirjo-Liisaa, joka halusi jakaa puolen miljoonan katsojan kanssa oraaliseksikokemuksensa.
Jopa toimittajat alkoivat oivaltaa, että seksissä on leipä. ”Jos et muuta keksi, kelpaisiko seksi”, lukee iltapäivälehtien toimituksen huoneentaulussa. Ja eiku suurta seksikyselyä tekemään: montako kertaa, missä ja miten. Perään kommentit dosenteilta ja se on siinä.
Uusimman seksuaalisen vallankumouksen papitar on Veronica-taiteilijanimeä käyttävä sm-sektorin pk-yrittäjä. Veronica on kertonut meille kymmenissä haastatteluissa, että suomalainen mies haluaa piiskaa pyllylle. En kaipaa Veronicaa ruutuun kertomaan asiaa, jonka jokainen 25 vuotta täyttänyt suomalaisnainen tietää muutenkin.
Revalla ressaksi
Seksivouhkaus siirtyy taas uudelle asteelle tammikuussa, kun tasavallan presidentiksi valitaan rintaa, reittä ja revää nainen, joka on kirjoittanut kirjan aiheesta ”minulla on viriili seksielämä, vaikka mieheni on ylipainoinen evp. upseeri”.
Kun toiset joutuvat seksin takia linnaan, jotkut pyrkivät sinne seksin voimalla.
Jo vaalitilaisuuksissa Revä on taluttanut Topinsa näytille kuin palkitun siitossonnin. Äijällä on kasvoillaan Panu Rajalalta opittu ilkikurinen ”olen saanut ikonilta pimpsaa” -ilme.
Kaiken seksualisointi luo uuden alaluokan niistä, joiden elämä ei ole pelkkää panodraamaa. Kun suomalaisen seksin oraakkeli Elina Haavio-Mannila hihittelee säännöllisin väliajoin, että ”orkut ovat lisääntyneet rajusti taas”, puutteessa elävät kokevat itsensä totaalisiksi luusereiksi. Seksitohtorien lausunnot synnyttävät mielikuvan, että kaikki panevat kuin kaniinit.
Eikä vanhuksiakaan ole unohdettu. Dementikoillekin tuputetaan potenssipillereitä ja luistovoiteita. Mahtaa seitsemänkymppistä mummoa riemastuttaa, kun kymmenen vuoden seksitauon jälkeen Viagra-mies puskee päälle.
Sexoduksen huumassa on kuitenkin yhden vähemmistön tunteet unohdettu. On niitäkin, jotka eivät halua seksiä joka paikkaan.
Ja ehkä me emme ole edes vähemmistö.
