10. joulukuuta 1999
Teksti:

Vuosituhat vaihtuu jokusen viikon kuluttua. Onneksi: termiin ”millennium” törmää siis seuraavan kerran vasta tuhannen vuoden kuluttua. Voi olla, että moni meistä juhlii silloin paljon hillitymmin.
    Kristikunnalla on pari tonnia mittarissa. Ei tunnu oikein missään: dinosaurukset nauraisivat itsensä tärviölle, mikäli sukupuutoltaan ehtisivät. Kaksi tuhatta vuotta on kehityksellisesti niin lyhyt aika, ettei ihmiskunta ole ehtinyt muuttua fyysisesti lainkaan, ellei Jorma Ollilan luonnottoman kapeita hartioita lasketa mukaan.
    Toisaalta, jos esimerkiksi torakoita on uskominen, ei lajin säilyminen välttämättä edellytä lainkaan muutosta. Henkilökohtaisella tasolla asiassa saattaa kuitenkin havaita hienoisia vivahde-eroja: keskivertomiehen kengänkoko on 43 tai 44, keskivertotorakan puolestaan arviolta 0,000002. Kumpikohan tallaa ja kumman, jos nokikkain satutaan?

Henkisellä puolella ihminen on sen sijaan kehittynyt viljalti, kuten vaikka joustavuuden ja suvaitsevuuden suhteen: vielä tuhantisen vuotta sitten ulkoisesti noidalta vaikuttaneet poltettiin kyselemättä roviolla. Noidat näyttävät toki edelleen noidilta, mutta nykyään ne puetaan 1980-luvun harteikkaisiin jakkupukuihin ja niille annetaan nimeksi Lenita Airisto tai Kaarina Kivilahti.
    Keksintöjäkin on ajan kuluessa tehty. Hyviä sellaisia ovat vaikkapa hehkulamppu, gramofoni, penisilliini ja kirjapainotaito. Huonommastakin päästä valitettavasti löytyy: atomipommi, keskitysleirit, Windows 98. Olisivat voineet jäädä kenties keksimättä. Mutta innovaatio ei tietenkään kysy tekijäänsä. Se tulee jos on tullakseen, vähän niin kuin keskonen, Jeesus tai Jari Tervon Finlandia-palkinto.

Asiasta toiseen: edellä mainittu kirjallisuuspalkinto on 150 000 markkaa, mutta koska uljas uusi maailma on teknologialle luvattu, tullee suunnitteilla olevasta uudesta valtion tekniikkapalkinnosta hulppeasti kuuden miljoonan suuruinen. Hienoa. Joka nassikalle siis viimeistään vuodenvaihteen tienoilla kolvi ja järki käteen. Tässä maassahan tuhlataan traditiona joka uusivuosi törkeät määrät wap-puhelinten piirilevyjen juottamiseen hyvin kelpaavaa tinaa.

Vuoden vaihtumisen
huonoimpia puolia on aina, että arki jatkuu juhlien jälkeen entisellään. Ainahan on maksettava eikös juu ja niin edelleen. Mutta tällä kerralla koko tietokonesysteemi saattaa sanoa syntax error, jolloin laskunmaksulle voisi hyvällä syyllä antaa pitkät: uuden vuosituhannen ensimmäinen henkilökohtainen konkurssi olisi yleiseen kaaokseen suhteutettuna kuin paperiviilto verrattuna terminaalivaiheessa olevaan leprapotilaaseen.

Mutta kuitenkin. Kaksi vuosituhatta. Ja kolmanteen pitäisi ryhtyä.
    Saattasinhan mie. Kopallisen.

keskonen@freenet.hut.fi