12. marraskuuta 1999
Teksti:

Päätoimittaja Erola on taas käynyt heimoveljiensä ja edullisen IV B -oluen maassa Virossa. Isoveljen alentuvalla otteella hän pohdiskelee tällä kertaa Viron tietä Euroopan unioniin. Mutkia siinä on, mutta onneksi suojelusenkeli-Suomi on pikkuveikkansa turvana maan korvessa. Lapsosen tien päässä odottavat Brysselin europalatsin kirkkaat valot ja notkuvat pöydät.
    Erola nuhtelee eurokuntoon itseään kiillottavaa Viroa liian kovasta hingusta Euroopan yhteyteen. Virossa aiheesta ei käydä edes kansalaiskeskustelua, Erola paheksuu. Kuten Euromies-Erola varmasti muistaa, Suomessa käytiin tukku kansalaisdebatteja, joissa EY-jäsenyyden vastustajaksi oli lätkäisty muutama vinku- tai vaihtoehtointiaani ja kannattajien aitiossa istui joukko päätoimittajia, professoreita, valtioneuvoksia ja ministereitä. Kyllä sen jälkeen kansa tiesi.
    Erola kuvittelee, että se on yks-kaks-koli-neli vaan ja Viro on EU-jäsen. Niin luulevat virolaiset itsekin hakiessaan lännestä turvaa Venäjää vastaan. Baltian mailla ja EU:lla on Venäjän suhteen kuitenkin vastakkaiset intressit. Rahaa Kremlin herroille pumppaava EU haluaa vetää Venäjää lähemmäksi länttä, kun taas baltit haluavat mahdollisimman kauas Venäjästä. Heille heikko Venäjä on itsenäisyyden paras tae.

Naton ja Venäjän välien kiristyminen Kosovon jälkilöylyissä tarkoittaa sitä, ettei ainakaan Nato ole ensimmäisten joukossa ottamassa Baltian maita jäsenikseen. Viimeiseksi oljenkorjeksi heille jää EU. Se on liian suuri päätös jätettäväksi kansalle, joka ei ainakaan Virossa ole mielipidemittausten mukaan rynnistämässä unioniin samalla innolla kuin politiikan ja talouden eliitti. Siksi Viron presidentti, Erolan suuresti rakastama kulttuuri-intellektuelli Lennart Meri kuittasi äskettäin gallupit sanomalla: ”Kun menen naimisiin, menen naimisiin.”

Jaakko Lyytinen
EU-juna hiljaista kansaa kuljettaa