26. marraskuuta 1999
Teksti:

Näillä fraaseilla Englannin parhaimman agentin seikkailuja on myyty iät ajat. Kylmän sodan tarpeisiin syntynyt 007 on sitkeä reliikki, jonka luulisi kaiken järjen mukaan kuolleen viimeistään kymmenen vuotta sitten.
    Ian Flemingin alunperin kioskikirjoihin luoma hahmo on kuitenkin tyyppiesimerkki populaarisankarista, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Kepeän kapoisista eineistä koottu kokonaisuus muuttuu osiaan suuremmaksi.

Turun yliopiston elokuva- ja tv-tieteen dosentti Veijo Hietalan mielestä Bond-leffat menestyivät kylmän sodan aikana niin hyvin, että mehukas päähenkilö ja selkeät perusasetelmat iskostuivat kansojen kollektiivitajuntaan.
    ”Ihmiset ovat jääneet Bondiin koukkuun. 007:n elämä on oma maailmansa, jolla ei kuitenkaan ole samaa funktiota kuin aikaisemmin.”
    Kylmän sodan vakavahenkisemmän rytinän tilalle on tullut ironinen ote. Kommarit, vinosilmät ja muut yhteiskuntajärjestyksen viholliset ovat väistyneet taka-alalle.
    ”Bond alkoi jo 70-luvulla elää Roger Mooren hahmossa uudenlaista, ironista elämää, ja sellaisena katsojat sen nykyisin ottavat. Kun hahmo on elänyt riittävän pitkään, ihmisten suhtautuminen siihen muuttuu väkisinkin”, valottaa Hietala nyky-Bondeja.
    ”Ironiaan yhdistyy myös toden häivähdys. On mukavaa, että joku valvoo puolestamme maailmanrauhaa. Läpi 1900-luvun on ollut aina vähintään yksi supersankari ­ Teräsmies, Bond, Lepakkomies ­ jotka ovat tuoneet turvaa epävarmaan maailmaan.”

Hienovaraisia muutoksia


Bond luottaa
elokuvasta toiseen kauniisiin naisiin, omalaatuisiin vihollisiin ja teknologisiin ihmetekoihin. Uudessa Maailma ei riitä -toimintatöräyksessä beibeinä ketkuttelevat Denise Richards ja Sophie Marceau ja pahiksina juonivat Robert Carlyle ja Robbie Coltrane. Bond päätyy keskelle valtataistelua, jonka panoksena on koko maailman öljyvaranto.
    Äkkipäätä katsottuna kaavamainen elokuvasarja on kuitenkin malliesimerkki yhdistelmästä pysyvyyttä ja muutosta. Naiset ovat viriilin agentin seikkailujen tavaramerkki, mutta aika entinen ei enää palaa.
    Pussy Galore, 007 ja kultasormi -elokuvan unohtumaton lesbonaaras, ei voisi elää Pierce Brosnanin aikakaudella. Neuvostoliiton luhistumisen jälkeisissä Bondeissa naisista on tullut aktiivisia tahtonaisia.
    Uuden Bondin silikonisisko Denise Richards omaa isojen rintojen lisäksi ydinaseasiantuntemusta, eikä hänen ylitseen kävellä noin vain.
    ”Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun Bondin pomosta tuli nainen. M syytti Bondia avoimesti sovinismista ja vei leffasarjan vihollisilta aseet kädestä. Kritiikki oli mahdotonta, kun tekijät ojensivat kätensä feministeille vapaaehtoisesti”, Veijo Hietala naurahtaa.
    ”Naishahmoissa näkyy selvimmin, miten Bondit ovat mukautuneet ja niitä on tietoisesti mukautettu ulko- ja sukupuolipoliittisen ilmapiirin sekä kulttuurisen ilmaston muuttuessa. Leluista ja sänkykumppaneista on tullut fyysisiltä taidoiltaan ja henkisiltä kyvyiltään tasa-arvoisia työtovereita.”

Ville Hänninen

Bond, James Bond ja Kun maailma ei riitä elokuvateattereissa 3.12.