12. marraskuuta 1999
Teksti:

Jos Suomi oli EU-hakemuksellaan luokkansa mallioppilas, Viro yrittää omassa jäsenneuvottelussaan olla koko ikäluokkansa priimus. Neuvostoliitosta irtautumisen jälkeen etelänaapurissamme on tehty hartiavoimin töitä, jotta maa kelpaisi läntisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi ­ olkoon yhteisö sitten Nato tai EU. Maan lainsäädäntö on pantu hurjaa vauhtia uusiksi ja talouspolitiikassa on sovellettu yltiöliberaalia shokkihoito-menetelmää. Maanviljely tapettiin tullivapauksilla ja kolmessa vuodessa noin 2 000 valtionyritystä yksityistettiin. Rautatiet on seuraavana myyntilistalla.

Tuloksena syntyi nuoria miljonäärejä ja syrjäytyneitä kaatopaikan asukkeja. Siirtymävaiheen Virossa elintaso on vielä Pohjoismaihin verrattuna erittäin alhainen, suunnilleen 1960-luvun Suomen tasolla. Sinne ei ole mahdollistakaan perustaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Vielä. Esimerkiksi tuloveroprosentti on kaikille 26, tulojen tasosta tai alkuperästä riippumatta.
    Silti on häkellyttävää, ettei euro- ja markkinahuumasta seonneessa Virossa ole syntynyt kansalaiskeskustelua EU-jäsenyydestä, vaan esimerkiksi kaikki maaliskuussa parlamenttiin valitut puolueet kannattavat jäsenyyttä.
    Virolainen EU-kriitikko Uno Silberg vertaa unionia Titaniciin ­ se on suuri ja komea. Tiedossa on kuitenkin jäävuoria, joita päin se ajaa: sosiaalikysymykset, korruptio ja talous. Silti pieni Viro tunkee nyt innolla laivaan.
    Maksaako se matkalipustaan liian kovan hinnan?

Jan Erola