01. lokakuuta 1999
Teksti:

Aikooko Yle todistaa, että juurimusiikki ja maanläheiset perusarvot ovat uusi globaali trendi? Kantrimuoti on nousussa myös Suomessa, paljastivat puoli yhdeksän uutiset hiljattain. Tv-uutisten Yhdysvaltain kirjeenvaihtajakin oli nähnyt tarpeelliseksi mennä tutkailemaan, millaisia uusia tuulia kantrin sydämessä Nashvillessa puhaltaa.
    Outoa. Erityisesti koska Pohjolan lakeuksille pyyhältäneen trendin takana on uutisen tehneen toimittajan mukaan ’line dance’, suomalaisittain rivitanssi. Miamin homobaareissa junttien viihdykkeestä trendiksi muuttunut rivitanssi on tietysti ulkoapäin sopivan machoa kenelle tahansa isäntämiehelle, mutta tarkemmin ajateltuna se hohkaa camp-estetiikkaa. Karjapaimeniksi pukeutuneet miehet kopsauttelevat buutsinkantojaan rytmikkäästi aidontuntuisen honky-tonk -ravintelin parketilla. Ja jos rehellinen kantrimusiikki tuntuu liian hitaalta voi taustalle pistää pyörimään vaikka Village Peoplen kasetin.

***

Tulee mieleen 70-80-lukujen taitteen cowboy-muoti. Luokan koviksella oli ensimmäisenä fritsuliina, buutsit ja farkunlahkeet käännetty puoleen reiteen. Se, että muoti oli tuolloin osa laajempaa amerikkalaisuuden (ja 50-luvun) ihailua ei tee siitä yhtään hölmömpää kuin rivissä joraavat stetson-miehet ja -naiset. Samanlaisesta aitouden ja falskiuden yhdistelmästä on yhä kyse.
    Uskotaan, että kun naiivi ajatus vapaasta, rennosta ja tinkimättömän rehellisestä lännestä siirretään vaikkapa Suomen länsirannikolle, niin se on täysin luontevaa. Mutta näinhän ei toki ole.
    Kantrimusiikki ja roadhouse-kapakat ovat osa amerikkalaista kansanperinnettä, joka meille tuotuna on silkkaa eskapismia, jolla ei ole mitään tekemistä ’aitouden’ kanssa. Karjaan Truckers– ja Paraisten Rowlit In The City -festivaalit ovat aivan yhtä luonteva osa eteläsuomalaista kulttuurimaisemaa kuin McDonaldsin motarinvarsi-pagodat.
    Kuten Urban Cowboy -elokuva 80-luvun alussa toi hetkeksi karjapaimenmuodin amerikkalaiseen katukuvaan, näyttää jälleen uusi americanan aalto vallanneen maaseudun taajamat. Ketkuessaan boogierokin tahtiin kirkonkylän uudessa, ladon näköisessä honky tonk-baarissa, voi pulskempikin aikamiespoika uneksia viilettävänsä pitkin route 66:tta dollarihymy allaan.
    Villinä ja vapaana.

Otto Talvio