01. lokakuuta 1999
Teksti:

Yhdellä sivistyssanalla olisi Tampereen Vapriikissa saanut aikaan monta raivokohtausta ja vaarantanut jopa henkensä, kun EU:n opetusministerit kokoontuivat epäviralliseen tapaamiseensa viime viikonloppuna.
    Ei olisi tarvinnut kuin rynnätä EU:n opetusministerien epäviralliseen kokoukseen ja toistaa sanaa ”harmonisaatio”. Harmonisaatio. HARMONISAATIO.
    ”Siitähän on tullut vähän kuin kirosana näissä piireissä”, kavahti Suomen EU-edustuston erityisasiantuntija Riitta Lampola. Opetusministeri Maija Rask valitti koettaneensa päästä termistä eroon lopullisesti.
    ”Olin muuraamassa Tampereen ammattikorkeakoulun Infotalon peruskiveä ja laitoin mielessäni sinne lieriöön sanan harmonisaatio.”
    Harmonisaatio merkitsisi tutkintojen yhdenmukaistamista Euroopassa. Suomessa se todennäköisesti merkitsisi tutkintojen vaatimustason laskua sekä alempien korkeakoulututkintojen nostamista paljon nykyistä tärkeämmäksi.
    Mutta harmonisaatiota ei haluta. Näin vakuuttivat kaikki ministerit sekä uusi opetuskomissaari Viviane Reding. ”Emme halua pakottaa mitään yhtä (tutkinto) mallia, vaan haluamme puolustaa monimuotoisuutta”, Reding totesi lauantaina Ylioppilaslehden kysymykseen.
    Kokouksesta tulleiden tietojen mukaan kaikki maat korostivat, että heillä ei ole mitään halua yhdistää tutkintomallejaan, jotka ovat syntyneet historian saatossa. EU:lla ei myöskään olisi toimivaltaa määrätä yhtenäisiä tutkintoja, muistutti opetusneuvos Anita Lehikoinen opetusministeriöstä.

Reilun vuoden kujanjuoksu

Harmonisaatio-käsite nousi esiin keväällä 1998 ns. Sorbonnen julistuksessa, jonka allekirjoittivat Iso-Britannia, Italia, Ranska ja Saksa. Sen tekstissä ei mainita harmonisaatiota, mutta sana on laitettu otsikkoon ja ingressiin. Tuolloin syntyi vaikutelma harmonisaation haaveesta, vaikka itse teksti ei antanut sille täysin katetta, toteaa Tampereella julkistetussa raportissaan tohtori Guy Haug.
    Kuvaa sekoitti samaan aikaan Ranskassa julkaistu niin sanottu Attalin raportti, joka ehdotti kaikkien alojen tutkintojen raapimista samoihin mittoihin: 3 vuotta alempi, 5 vuotta ylempi ja 8 vuotta tohtorin tutkintoon. Harmonisaation haamu jatkoi kulkuaan, kun tänä kesänä opetusministerit allekirjoittivat Bolognan julistuksen, jossa viitattiin Sorbonnen julistukseen.
    Lehikoinen, kuten muutkin alan ihmiset, murehtivat näitä raskaan sarjan semanttisia kömmähdyksiä. ”Se vie päähuomion oikeasta aiheesta”, Lehikoinen muistuttaa.

Pääsykokeet ja kielet mielessä

Oikea aihe ovat liikkuvuuden esteet Euroopan alueella. Monissa EU:n jäsenmaissa on jo nyt yhteinen opintoviikkojen laskentajärjestelmä ja sitä koetetaan saada käyttöön yhä useammissa oppilaitoksissa, jotta ulkomailla tehdyt opinnot saisi korvattua täysimääräisinä. Kuten tunnettua, vaihto-opintovuodesta jää usein käteen pari ovaria ja paljon kavereita.
    Komissaari Reding aikoo tuoda marraskuussa toimenpidelistan ministerien käsiteltäväksi. Hän mainitsi erityisesti maittain poikkeavat pääsykokeet ja muut sisäänpääsymallit liikkuvuuden esteinä. Myös yliopistojen monikielisyys parantaisi komissaarin mukaan liikkuvuutta.
    Lisäksi halutaan parantaa tutkintojen vertailtavuutta. Halutaan ”ymmärtää” paremmin toisten maiden tutkintoja ja siten antaa niille mielekäs vastine omassa maassa.
    Reding esitti kosmopoliittisen vision: jokaisen eurooppalaisen pitäisi tulevaisuudessa opiskella enemmän kuin yhdessä yliopistossa. Tätä ei saa estää se, että tutkinnot ovat vertailukelvottomia. Lisäksi EU:ssa halutaan parantaa ulkomailla opiskelemisen rahallisia mahdollisuuksia. Suomalaisille vaihtoon lähteminen on helppoa, sen kuin vain vie opintorahan ”mukanaan”. Monissa Euroopan maissa näin ei ole, ja siksi näihinkin liikkuvuuden esteisiin halutaan puuttua, totesi EU-edustuston Riitta Lampola.
    Opiskelijoista tuskin kukaan haluaa estää näitä hienoja tavoitteita. Miten ne toteutetaan, on toinen asia. Ja lisäksi monet koulutuspolitiikan aktiivit tuntuvat edelleen pelkäävän, että Eurooppa amerikkalaistaa opinahjonsa. Sitä tehdään sanojen takana, piilossa. Huolensa ilmaisivat muun muassa opiskelijat Bolognassa kesällä tekemässään varjojulistuksessa.

Matias Möttölä, Tampere
Kuva: Lehtikuva