17. syyskuuta 1999
Teksti:

Suomalaiselle remurockille on löytynyt uudet räyhäkkäät ruhtinaat Lahdesta. Tehosekoittimen toilailuista liikkuu rock-piireissä toinen toistaan hurjempia tarinoita, vaikka jäsenet ovat vasta parikymppisiä. Varsinkin kiertueilla yhtyeen elämäntapa on raskaamman päälle rock’n roll.
Tarinoiden päähenkilönä esiintyy yleensä bändin keulakuva, laulaja Otto Grundström, 22. Lavalla loistavasti viihtyvän laulusolistin kapeille harteille on jo soviteltu Andy McCoyn ja Remu Aaltosen manttelia.
”Helsingin keikan jälkeen bändi meni bileisiin erääseen Manskulla sijaitsevaan yksityisasuntoon. Kaikki olivat todella jurrissa, ja kämpässä oli vitusti huumeita. Kämpän haltijalla oli oikea pistooli, jolla helsinkiläinen musiikkitoimittaja osoitteli Ottoa, koska tämä ei ollut hänen mielestään tarpeeksi päihtynyt. Poliisi keskeytti bileet varhain aamulla. Huumeet oli ilmeisesti käytetty, koska ketään ei otettu kiinni. Kämpän omistaja ei tosin muistanut omaa nimeään.”
Lavan ulkopuolella Otto ei kuitenkaan halua olla kuningas saati perintöprinssi. Vakituisesti seurusteleva, ujon oloinen arkiotto opiskelee Helsingin yliopistossa latinaa ja uskontotiedettä, kunnioittaa sukunsa perinteitä ja kirjoittaa runoja.
Marc Bolanin
näköinen mies sanoo olevansa pohjimmiltaan ”takarivin hiljainen kaveri”, joka ei halua pitää itsestään meteliä.
Backstagella päihteitä vetävän persoonan ja pääkaupungin kahviloissa paksuja antiikkiopuksia kahlaavan kaverin symbioosi ei ole aina ongelmaton. ”Kyllä se aiheuttaa toisinaan kitkaa tuolla pään sisällä”, Otto naurahtaa.
”Varsinkin pari vuotta sitten, kun itse aloitti opiskelut, kitaristimme Arska joutui hullujenhuoneelle ja koko bändin tulevaisuus oli vaakalaudalla. Se oli aika ahdistavaa aikaa, kun ei pystynyt keskittymään opiskeluihin rokin takia eikä rokkiin opiskelujen takia. Nyt on ehkä löytänyt sellaisen keskitien, jossa rock’n roll tukee tietoa ja tieto tukee rock’n rollia.”

Pikku-Otto

Otto varttui varattomassa lahtelaisperheessä. Kiinnostus musiikkiin tuli verenperintönä vanhemmilta. ”Faija lauleskeli usein iltaisin pienessä maistissa ja mutsi soitteli viulua.”
Äidin puolelta miltei kaikki sukulaiset ovat olleet musiikin kanssa tekemisissä: ”Lähinnä siellä on pappeja ja musiikinopettajia. Tavallaan se oli ihan luonnollista, että lähdin itsekin siihen suuntaan.”
Kun Otto kuusivuotiaana löysi glamhevibändi Kissin, vanhat suunnitelmat tutkimusmatkailijan, näyttelijän tai arkeologin urasta saivat jäädä. ”Kissiä rupesin diggailemaan ensin valokuvista, enhän mä sitä musiikkia ollut kuullut. Ne äijät näytti niin rajuilta ja se yhdistyi vielä siihen, että mä olin aina ollut kiinnostunut historiasta ja sellaisista satuhenkisistä jutuista, jotka Kissillä oli vahvasti mukana.”
Tehosekoitin on Oton ensimmäinen yhtye. Kaveriporukan varhaisteineinä perustama bändi nousi nopeasti punk-ympyröiden supertähdeksi. Tehosekoitinta ei kuitenkaan kiinnostanut jäädä kiertämään Suomen kolmea punk-lavaa, vaan yhtye laajensi skaalaansa ja on pikku hiljaa noussut yhä laajemman yleisön tietoisuuteen. Orkesterin kolme viime levyä ovat myyneet lähes 15 000 kappaletta kukin, ja Otto elättää itsensä musiikilla. Suosion myötä mieleen on hiipinyt epäilys siitä, ettei rock elämänurana ehkä olekaan ainoa oikea vaihtoehto.

Opiskelija-Otto

Päätyminen Helsingin yliopiston klassillisen filologian laitokselle lukemaan latinaa oli Otolle lähes itsestäänselvyys. Rokkitähden isoäiti oli latinanopettaja, ja suku vilisee latinantaitoisia pappeja. Otto arvostaa sukuperinnettä: ”Musta se on hieno ajatus, että jos faija on kirvesmies niin pojastakin tulee kirvesmies. Nykyihmisellä on hirveästi valinnanvaraa, mutta mä olen tyytyväinen, että olen äärimmäisen helposti löytänyt paikkani.”
Rokin perusmyytteihin kuuluvaa sukupolvikapinaa Otto ei tunne omakseen. ”Kyllähän mä tulkitsin oman toimintani sukupolvikapinaksi silloin punk-aikoina, kun se sopi mun maailmankuvaani. Mun nykyiseen maailmankuvaani taas sopii tulkita se vanhan jatkumoksi.”
Otto aloittelee nyt kolmatta vuottaan yliopistolla ja yrittää saada perusopintoja kasaan. Kiirettä valmistua ei ole. ”Tällainen opiskelu on tietysti herjausta nykysysteemiä kohtaan, mutta mun mielestäni tollanen tulosajattelu on perseestä”, sanoo Otto, jonka ei kuitenkaan tarvitse tapella opintorahakuukausien kanssa. Sen verran leveä rokkitähden leipä on.

Runoilija-Otto

Tehosekoittimen laulajasta on kuoriutunut myös kulttuuripersoona. Tänä syksynä Otto on ehtinyt jo arvioida Kirsi Kunnaksen lyriikkaa Kaken pesulassa. Hän haluaa itsekin laajentaa repertuaariaan rokkikappaleiden ulkopuolelle. Pöytälaatikosta löytyy runoja, jotka ovat kehittyneet kappaleiden raakamateriaalista ”kypsempiin” aiheisiin. Silti Otto kuvailee omia inspiraatioitaan hetkellisiksi ja häilyviksi.
”Ne on tietyssä määrin uskonnollista, luonnonläheisempää ja enemmän ajasta riippumatonta kamaa kuin rokkijutut”, Otto sanoo ja alkaa pelätä paljastaneensa liikaa. ”Tällaisissa asioissa asettaa itsensä helposti koomiseen valoon. Jos mä lukisin lehdestä vaikka Satu Lapin kirjoittavan runoja, niin se ei vakuuttaisi mua kovinkaan paljoa.”
”Mutta kyllä mä tulen varmasti kirjoittamaan joskus jotain. Mä pidän itseäni kirjallisesti lahjakkaampana kuin musikaalisesti. Sen lisäksi, että mä osaan laulaa, mä en juurikaan tunne musiikin teoriaa tai osaa soittaa.”
Kirjallisista genreistä lähimpänä Ottoa ovat eeppiset tarinat, kansanrunous ja sadut. Yksittäisistä kirjailijoista ylitse muiden on ollut J.R.R. Tolkien. ”Se on ollut sellainen herättäjä, jonka kautta olen löytänyt kirjat, luonnonmystiikan, mytologian ja historian, tietyllä tapaa myöskin rock’n rollin, vaikka se Tolkienista voisi kuulostaa aika huvittavalta.” Myös Sinuhe egyptiläinen ja Saarnaajan kirja Raamatussa saavat Otolta synninpäästön.
Nykyaikaista kirjallisuutta hän tuntee vähemmän. ”Mä olen aina ollut kiinnostunut vanhemmista jutuista. Modernista runoudesta olen oikeastaan kiinnostunut ihan viime aikoina.”

Luonto-Otto

Sätkiä tiheään tahtiin käryttelevä Otto paljastaa olleensa lapsesta asti luontoihminen. ”On kaikenlaisia juttuja, mitä ihmiset tekee, hyviä ja pahoja juttuja, mutta ne on kaikki enemmän tai vähemmän toisarvoisia verrattuna siihen, miten me otetaan ympäristö huomioon.”
Tupakointiaan hän pitää poliittisesti epäkorrektina. Parin viime vuoden aikana hän kiinnittänyt huomiota elämäntapojensa ympäristöystävällisyyteen.
Otto uskoo ympäristöasiaan myös politiikassa. Vihreitä äänestävä artisti eksyi yhtyeineen puolivahingossa soittamaan Anni Sinnemäen ja muiden nuorten vihreiden ehdokkaiden tilaisuuteen eduskuntavaalien alla. Sen kummempaa suhdetta puolueeseen Otto ei aio rakentaa.
”Loppujen lopuksi mä en usko siihen, että ihminen pystyy yhtä palloa tuhoamaan. Mutta mä uskon siihen, että ihminen on itse paljon onnellisempi, jos se pyrkii jollain tapaa taaksepäin ennemmin kuin eteenpäin.”

Aikuis-Otto

Lähes kymmenen vuotta kestänyt ura rokkibändin laulajana on kasvattanut Otosta poikkeuksellisen kypsän kaksikymppisen. Mutta mitä mies aikoo tehdä isona? Ainakaan häntä ei kiinnosta kasvaa Andy McCoyn kaltaiseksi rock-reliikiksi.
”Mä luulen, etten mä ainakaan tee rock’n rollia 20 vuoden päästä. Mulla on sellainen fiilis, että mulla on ihan selkeä päämäärä, joka vetää mua kaiken aikaa puoleensa. Mutta mikä se päämäärä on, se on vielä aika lailla hämärän peitossa.”
Juuri nyt Otto on sinut uravalintansa kanssa. Välillä miehellä ehti olla kausi, jolloin hän ei halunnut kuunnella musiikkia kotonaan.
”Rokki on tällä hetkellä kuitenkin se tärkein asia, koska siihen ei tule toista mahdollisuutta, kun opiskeluihin ja muihin asioihin taas voi tulla.”
”Rokkia ei tarvitse enää pelätä, koska olen päässyt irti demonisesta otteesta, joka sillä välillä tietyllä tavalla oli”, mies virnistää.
”Tätä ei tietysti pitäisi sanoa julkisesti, koska se syö mun kuvaani rankkana rocktähtenä.”

Mikko Metsämäki
Kuva: Riku Isohella