14. toukokuuta 1999
Teksti:

Vaikka runous ei näy mediassa tai suurina myyntilukuina, ruohonjuuritason toiminta on vireää ja runoilijat ovat alkaneet tulla ulos loukoistaan. ”Jos runous on marginaalissa, niin marginaalissa on hyvä olla”, runoilija-kustantaja Tommi Parkko lausahtaa. Nihil Interit -pienkustantamon julkaisutoiminnasta vastaava Parkko näkee kotoisen runokustantamisen näkymät kohtalaisen hyvinä. Lamavuosien aallonpohjasta on tultu ylöspäin.
    Myös pienkustantaminen on rantautunut kunnolla Suomeen. Mukana on taloudellisten arvojen sijasta aitoa idealismia. Pienkustantamoista Nihil Inte-rit ja Sammakko ovat selvimmin profiloituneet runouteen.
    Runous saa Parkon mielestä myös kohtuullisen hyvin julkisuutta. Pienkustantamoiden kirjoja arvostellaan enenevässä määrin myös suurissa päivälehdissä, kuten Helsingin Sanomissa.
    Oma lukunsa on 90-luvulla piristynyt ruohonjuuritason toiminta. Nihil Interitkin on levittänyt sanomaansa esiintymiskiertueiden ja Taiteiden yössä kiertäneen runoratikan voimin. Keski-ikäisten naisten ohella Nihil Interitin tilaisuuksissa käy 60-70-luvuilla syntyneitä, yhdistyksen keskeisten runoilijoiden ikäluokkaa.

Runoilijat pois loukoista

Miira Sippola, 26, ei edusta tyypillistä pöytälaatikkorunoilijaa. Teologisesta tiedekunnasta tänä keväänä valmistunut Sippola on alusta asti tähdännyt julkaisukynnyksen ylittämiseen. Suurelle kustantamolle lähetetty käsikirjoitus lähetettiin vielä takaisin, mutta toinen palkinto J.H. Erkon runokilpailussa todisti, ettei julkaisukynnys ole välttämättä enää kaukana. Kisan raati kuvaili Sippolan kieltä raikkaaksi ja railakkaaksi. Runoista kaikuu samalla elämän mystisyys ja lämminhenkisyys.
    Runoja Sippola on kirjoittanut vakavissaan lukioajoista. Hän on ollut mukana erilaisissa kirjoittajaryhmissä ja -kursseilla, työväenopistosta Nihil Interitiin ja Nuoren Voiman Liittoon.
    Kontakteja samanhenkisiin ihmisiin hän pitää ensiarvoisen tärkeinä. ”Kirjoittaminen on kuitenkin niin hemmetin yksinäistä hommaa. Runoilijat tulevat nykyisin enemmän pois loukuistaan, ulospäin aukeaminen on kaiken kannalta hyvä.”

Jani Sazell