PopAkatemia: Festarien syvin olemus

T:Teksti:

Täällä Euroopan laidalla, vuorokauden lauttamatkan takana Ruotsista, osataan arvostaa suven isoja festareita. Kun on tottunut siihen, että useimpien kiinnostavien artistien matka pysähtyy Tukholman klubeille tai halleihin, on valmis lähtemään vaikka Seinäjoen arktisiin olosuhteisiin nähdäkseen suosikkinsa kotimaan kamaralla.
    Maanosan suurimpiin festareihin lukeutuvien Tanskan Roskilden ja Ruotsin Hultsfredin vanavedessä samoihin aikoihin järjestettävät Ruisrock ja Provinssi saavat houkuteltua ohjelmistoonsa sellaisia stadionien kestosuosikkeja kuin Manic Street Preachers tai Metallica. Konkarien rinnalle festariaateliin kivunnut, naapurien jättifestareista riippumaton Ilosaarirock on puolestaan tällä vuosikymmenellä profiloitunut marginaalisemman indien ja rockin tapahtumaksi.
    On itsestäänselvää, että festivaalit ovat tapahtumia kuluttajaystävällisemmästä päästä. Kohtuuhinnalla pääsee katsomaan monta bändiä, viihtymään luonnon keskellä ja käyttämään päihteitä. Bändeille festarit taas ovat ulkoilmaversio musiikkimessuista; uudet bändit pääsevät breikkaamaan laajemmalle yleisölle ja hengaamaan tiedotus- ja levy-yhtiöväen kanssa ”eksklusiivisella” backstage-alueella.
    Festareiden hyvät puolet tuppaavat kuitenkin unohtumaan viimeistään niiden kolmantena päivänä. Jonottaessa ”herkullista” ja ”eksoottista” nasi gorengia otsa kiiltäen, ihon jokainen huokonen täynnä pölyä, muovituoppi tärisevässä kourassa ei tule ajatelleeksi, kuinka mahtavia rahasummia säästyy, kun ei tarvitse maksaa kaikista bändeistä erikseen.
    Parhaiten festarikuntoaan pääsee testaamaan isoilla festareilla, mutta halutessa voi aluksi harjoitella pienemmilläkin kyläjuhlilla. Reilut 50 musiikkitapahtumaa ympäri valtakuntaa takaavat, että todelliselle festariaddiktille riittää olutkarsinoita, grillimakkaroita ja loistavia bändejä kesän jokaiselle päivälle.
    Pelkästään pääkaupunkiseudulta löytyy tänä kesänä kymmenkunta suurempaa kevyenmusiikin kestiä. Sivistyneemmästä päästä on epäilemättä heinäkuun alussa Senaatintorilla järjestettävä kolmipäiväinen Festadi kaupunkipiknik, jota tähdittää hapokkaan hammondjazzin legenda James Taylor. Juurevampaa tunnelmaa kaipaavat matkustaa Etelä-Hämeen sydämeen Hikiän Sonnirockiin, jossa Liekki-Sonnin suojeluksessa esiintyy mm. Kalevankadun laulava talonmies Sepi Kumpulainen.
    Viime kädessä festarit sopivat parhaiten ihmisille joita ei ole pilattu hyvällä maulla tai ylenmääräisellä kriittisyydellä. Optimaalinen tilanne on se, että ei ole tullut paikalle minkään erityisen bändin takia. On nimittäin aivan varma, että juuri kyseisen yhtyeen esiintyessä olet a) jo sammunut, b) pitämässä ”hauskaa” uusien ystäviesi kanssa olutteltassa tai c) katsomassa epähuomiossa Popedaa.

Otto Talvio