28. toukokuuta 1999
Teksti:

Eduskunnan kahvila on sopiva paikka tavata tuore kansanedustaja. Edustaja Anni Sinnemäki on väsynyt. Kazakstanin parlamentin puheenjohtaja on ollut eduskunnan vieraana ja edellisilta on gradua vaille valmiilla venäjän opiskelijalla venähtänyt pitkäksi.
    ”Tämä alku on ollut vähän tällaista edustusrouvan työtä. Kutsutaan paikkoihin ja mennään keskustelemaan. Kuumia poliittisia taistoja ei vielä ole ollut”, Sinnemäki nauraa.
    Hän tilaa kahvin ja puuron ja kertoo, ettei ole vielä varma viihtyykö eduskunnassa. Uusi hallitus on vasta kasattu ja varsinainen eduskunnan arki eli lainsäädäntötyö ei ole kunnolla alkanut. Toistaiseksi aika on mennyt järjestäytymiseen ja uuteen työpaikkaan tutustumiseen.
    25-vuotiaan Anni Sinnemäen viihtymistä ja otteita tullaan seuraamaan tarkkaan, sillä hän herättää tunteita. Sinnemäki on nuori julkkisehdokas, joka pääsi eduskuntaan. Tyttö, jonka meriittinä olivat Ultra Bran sanoitusten kirjoittaminen ja kolumnit Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä. Nuori, julkkis ja nainen, joka meni vielä tunnustamaan ennen vaaleja, että on epävarma ehdokkuudestaan ja itsestään.
    Anni Sinnemäen läpimenoa on pidetty jopa vahinkona. Vihreiden omissakin joukoissa katseltiin vaali-iltana kauhulla, kuinka ympäristöministeri Pekka Haaviston poliittinen ura sai ankaran iskun Annin mennessä hänen ohitseen eduskuntaan.

Dropout-humanisti

Julkkisehdokkaana ja sittemmin kansanedustajana Sinnemäkeä on ollut helppo lyödä. Arkisista aiheista sanoituksia kirjoittava humanistityttö, joka yhtäkkiä päättääkin haluta politiikkaan, on mitä sopivin kohde vittuilujournalismille. Varsinkin Sinnemäen kolumneja on ilkuttu pinnallisuudesta ja suurten ajatusten puutteesta.
    ”Rakentava tai hyvä kritiikki on ollut vähissä. Jos Jyrki Lehtola tai Ylioppilaslehti kirjoittaa jossain ilkeilypalstalla, se on vaikea lukea niin, että otan tästä opiksi”, Sinnemäki huomauttaa. ”Kirjoitetaan, että Ultra Bra on ensin ollut raikas ja kiva, mutta nyt mä en olekaan radikaali. Juodaan vaan maitokahvia, eikä olla syrjäytyneitä tai tehdä tarhaiskuja.”
    ”Kai mä sitten oon poliitikkona tyhmä, koska mut on valittu sillä perusteella, että mä oon kirjoittanut sanoituksia ja kolumneja, enkä hirveän asiallisista asioista”, hän sanoo ja miettii pitkään, miten kritiikkiin pitäisi vastata. ”Mutta kolumnithan eivät ole totuus asioista vaan ne ovat kirjoituksia, joissa on tarkoitus synnyttää vahva mielikuva. Eikä se oikeastaan harmita, että niitä on kritisoitu.”
    Eduskunnan kahvila alkaa täyttyä hälisevistä keski-ikäisistä kansanedustajista.

Haluton mielipidevaikuttaja

Anni Sinnemäki myöntää olevansa poliittisesti kokematon, mutta kansanedustajana kokemus karttuu koko ajan. Neljän vuoden päästä Anni on poliitikkona jo konkari.
    Myöskään ministeri Haaviston putoamisesta hän ei suostu ottamaan syytä niskoilleen. ”Kyllä puolueen pitää osata arvioida, kenet vaalilistoilleen ottaa. Ja jokainen kansanedustaja on puolueelle plussaa.”
    Kansanedustajana Anni Sinnemäellä on mahdollisuudet mihin tahansa. Hän ei ole kuka tahansa kansanedustaja vaan Sukupolvensa Virallinen Tulkki. Pari viikkoa sitten Kauppalehti Optio valitsi Sinnemäen Suomen kymmenen mielipidevaikuttajanaisen joukkoon. Mutta hän ei halua titteliä itselleen: ”Tällaiset listaukset ovat turhia. Ihmiset muodostavat mielipiteensä monesta lähteestä ja suhteessa aiempaan ajatteluun. Kysymys sukupolven tulkista on myös absurdi.”
    Kansanedustajuudestaan huolimatta Sinnemäki ei koe olevansa kiinni vallassa. ”Luulen, että yksittäisen ihmisen pitää saavuttaa aika paljon, ennen kuin kokee olevansa vallassa”, hän pohtii ja hämmentää lusikalla jäähtynyttä puuroannostaan.

Ei Veltoksi Velton paikalle

Eduskunnan kahvila tyhjenee. Valiokuntien kokoukset alkavat puoli yhdeltätoista ja Annin lisäksi kahvilassa istuu enää kaksi kansanedustajien avustajaa, Annin ikätovereita.
    Itse edustaja Sinnemäki kuuluu työasiainvaliokuntaan ja puolustusvaliokuntaan, jonka kokouksesta hän on myöhässä haastattelun vuoksi.
    Valiokuntia hän ei valinnut itse. Ne jotka ovat olleet eduskunnassa pisimpään, saavat valita minne haluavat mennä, muut saavat loput. Venäjän kielen taitonsa ansiosta Sinnemäki on myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) parlamentin yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsen.
    ”Täällä on kaikenlaisia kerhoja, eläinsuojeluryhmä, ihmisoikeusryhmä, pedofiiliryhmä – siis vastustajien, naisverkosto ja niin edelleen”, Sinnemäki kertoo. Itse hän kuuluu naisverkoston ohella eläinsuojeluryhmään.
    Anni Sinnemäki ei halua olla erilainen poliitikko. Eduskunta on paikka, jossa asiat hoidetaan tietyllä tavalla, eikä siitä voi paljoa poiketa. ”En halua manifestoida erilaisuudella olemalla Veltto Virtanen, joka käyttäytyy muita kohtaan kusipäisesti”, hän sanoo ja kertoo olevansa valmis asettumaan puolueensa ruotuun. Eduskunnan painavimmat vaikuttajat ovat puolueet. Jotta voisi vaikuttaa, on valittava puolue, joka sopii omaan arvomaailmaan.
    ”Eniten viattoman idealismin vastaista on se, että kaikki asiat ovat sidoksissa toisiinsa. Ihmiset ja puolueet eivät unohda, mitä toiset ovat tehneet aiemmin”, Sinnemäki kertoo. Kompromissit ja periksi antamiset kirjataan tarkkaan, ja seuraavilla kerroilla ne muistetaan ottaa aseiksi.
    Yhtään puheenvuoroa eduskunnan täysistunnossa Sinnemäki ei vielä ole käyttänyt. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Tanja Karpela on avannut suunsa jo kolmesti.
    ”En ole vielä uskaltanut puhua.”
    Hän pitää istuntopuheita lähinnä politiikan retorisen perinteen jatkumona. Asioista ei päätetä täysistuntopuheilla. Hallituspuolueet pääsevät vaikuttamaan valtioneuvostossa listalla oleviin asioihin jo valmisteluvaiheessa. Valiokunnissa asioihin pääsee vielä vaikuttamaan, mutta harvemmin enää istuntosalissa.

Kenen edustaja?

Anni Sinnemäen vaalikampanjan harvoja teemoja olivat energia-asiat ja ydinvoima. Niistä hän sanoo olevansa valmis tappelemaan eduskunnassakin. Mutta entä jos vastassa onkin kokenut poliitikko, vaikkapa kokoomuksen Paula Kokkonen, joka tunnetaan kovana, tahtonsa läpisaavana jyränä?
    ”En ole jyrä, mutta jos tiedän asiasta, olen valmis puolustamaan kantaani”, Sinnemäki sanoo.
    Eduskuntaan tullessaan hän kertoo ajatelleensa laajoja kokonaisuuksia, kuten ydinvoimaa ja luomuruokaa. Nyt hän on kuitenkin huomannut, että eduskunnassa ajetaan paljon konkreettisten, pientenkin ryhmien asiaa. Ainakin suhteet ympäristöjärjestöihin ovat kunnossa. Kesäkuussa Annin avustajana aloittaa eläinaktivistina tunnettu Salla Tuomivaara.
    ”Esimerkiksi Raimo Vistbacka puhuu vuonna 1926 syntyneiden vuonna -44 sotaan menneiden rintamamiesten puolesta, jotka eivät ole saaneet rintamamiestunnusta eivätkä siksi saa kuntoutushoitoa. En tullut ajatelleeksi tällaisia sidosryhmiä”, Sinnemäki myöntää, ”Tätä pitää vielä miettiä”.

Heikki Valkama
Kuva: Petri Juntunen