14. toukokuuta 1999
Teksti:

On nimittäin taas se aika vuodesta, jolloin Osmo ja Elina istuvat tv-studiossa kertomassa meille, että harrastamme seksiä keskimäärin 2,2 kertaa viikossa.
    Siitä puhe, mistä puute
. Ajatusta ei voi välttää, kun katsoo punaiseen Halosen pikkutakkiin pukeutunutta seksidosentti Osmo Kontulaa ja Marttojen kunniapuheenjohtajan oloista seksiprofessori Elina Haavio-Mannilaa tv-ruudussa kertaamassa tuoreimpia yhdyntäfrekvenssikäyriä.
    Sitä odottaa oikein vesi kielellä. Ovatko miehet taas liioitelleet yhdyntöjensä määrää ja mitä fiksua Osmo saa siitä sanottua? Onko tämän vuoden seksitutkimuksessa mitään nettiseksistä? Entä olemmeko kokeilleet uusia asentoja?
    Ja ennen kaikkea: olimmeko tänäkään vuonna tyytyväisiä seksielämäämme? Nousivatko frekvenssit eli panivatko miehet taas omiaan?
    Osmo ja Elina, Ode ja Ellu, ovat antaneet suomalaiselle seksuaalisuudelle kasvot. Ja millaiset kasvot! Eroottiset kuin liian pieneksi käyneet valkoiset ja reikäiset sloggikalsarit kesäyönä.
    Seksiä tänne ja heti!

Matkalla intohimoon

Olen kerran tavannut dosentti Osmo Kontulan. Tarvitsin seminaarityötä varten kommenttia tältä suomalaisen seksitutkimuksen kävelevältä fallokselta.
    Kuvittelin homman hoituvan puhelimessa, mutta herra Seksitutkija sanoi tapaavansa mieluummin silmästä silmään, sillä ”niin syntyisi aidompi tunnelma”.
    Seksitutkimusten suurkuluttajana odotin kohtaamiselta paljon. Olin utelias, sillä onhan niin, että televisiossa tylsältä vaikuttavat akateemikot paljastuvat usein todellisessa kohtaamisessa varsinaisiksi charmööreiksi. Ajatelkaa vaikka jotain Matti Klingeä – tv:ssä kuivaa sahanpurua, mutta livenä sykkivää eleganssia, joka saa naisen tuntemaan itsensä maailman eroottisimmaksi olennoksi.
    Osmo K. oli kuitenkin toista maata. Löysä hikinen kädenpuristus huolehti siitä, että Osmon läsnäollessa naiselta kostui korkeintaan kämmensyrjä. Ryhditön olemus ja kankea kommunikaatio toivat mieleeni vaatteistaan ulos kasvaneen teinipojan, joka jännitti ensimmäistä kahdenkeskistä iltaa tyttöystävän vanhempien tyhjässä omakotitalossa.
    Osmon äitelästi lausuma ”moikka” saa vieläkin kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin.

Kahdeksan kertaa päivässä

”Osmo ottaa kaikki perversiot ja jännittävät jutut, minun pitää aina kirjoittaa siitä vakituisesta parisuhteesta”, Elina Haavio-Mannila on kertonut seksitandemin yhteisestä poljennosta. Jotenkin tuo kommentti istuu kauniiseen kokonaiskuvaan: kinkymmännäköinen Os-mo saa kertoa meille millaisia ruoskafantasioita meillä on. Ja taustalla permanentattu täti tomera eli Elina tyytyy lausumaan turvallisuutta luoden: ”Yhdyntä on emättimeen tapahtuva sukupuoliyhteys.”
    Näin on! ”Parisuhteen kriittisin vaihe tulee vastaan, kun seurustelu on jatkunut pitempään ja seksuaalinen kiihko muuttunut arkipäiväiseksi”, Osmo the Sexmachine on todennut eräässä haastattelussa.
    Tarvittiinko tuon lauseen sorvaamiseen kymmeniä seksitutkimuksia, tv-kameroita varten taaksepäin suituttuja hiuksia, eroottisesti kaartuvia viiksiä ja punaista pikkutakkia?
    Entä kahdeksan tv-esiintymistä ja seitsemän lehtihaastattelua päivässä. Siinä on seksitutkijankin suorituskyky kovilla.

liisaleena@yahoo.com