14. toukokuuta 1999
Teksti:

Opiskelevat vanhemmat kaipaavat epäsäännöllistä lastenhoitoa. Päivähoitojärjestelyissä on useaan otteeseen pyritty saamaan apua yliopistolta.
    ”Tää tulee vuosittain esille ja asiahan on hyvä, mutta käytännössä siinä on semmonen ongelma, että päivähoito on tarkasti lailla säädeltyä toimintaa”, toteaa Helsingin yliopiston teknisen osaston osastopäällikkö Toivo Vainiotalo. Hän on se henkilö, jonka puoleen esimerkiksi ylioppilaskunnan on pitänyt kääntyä, kun tiloja lastenhoitoon on etsitty.
    Vainiotalo latelee lakisääteiset ongelmat, joihin päivähoitoaloitteet kaatuvat: hoidon pitää olla viranomaisten hyväksymää organisoitua toimintaa, jonka henkilökunta- ja tilavaatimukset ovat todella tiukat. Lisäongelma on Vainiotalon mukaan vastuu lasten hyvinvoinnista.
    Opiskelijavanhemmille alkukeväästä järjestetyssä tapaamisessa kaavailtu hoitoehdotus olisi jonkinlainen lapsiparkki, joka toimisi kolmena neljänä päivänä viikossa. Parkki olisi avoinna muutaman keskipäivän tunnin ja sinne voisi lapsen jättää esimerkiksi luennon tai tentin ajaksi. Hoidosta huolehtisivat esimerkiksi lastentarhaopettajaopiskelijat. Hoito olisi maksullista.

Viranomaisilta vihreää valoa

Kaupungin päivähoitoviranomaiset kumoavat Toivo Vainiotalon vastuuseen ja lakisääteisyyteen vetoavat perustelut, joihin hoitotilan etsiminen on kariutunut. Sosiaaliviraston johtava konsultti Anna-Maija Haliseva-Lahtinen toteaa kyllä, että päivähoitosäännökset ovat hyvinkin tiukkoja. Ne eivät kuitenkaan koske lyhytaikaista leikkitoimintaa, jollaiseksi opiskelijoiden lapsiparkki-malli hänen mielestään voidaan laskea. Oleellista on, että hoito ei ole säännöllistä ja jatkuvaa, tietyille lapsille varta vasten suunniteltua toimintaa, vaan enemmänkin kerhotoimintaa vastaavaa leikkiä.
    Myös tilapuolella pätee sama lainsäädäntölogiikka: päiväkotien tiloille on periaatteellisia vaatimuksia, joita ympäristökeskus valvoo. Lapsiparkkien osalta valvontaa ei ole katsottu tarpeelliseksi, koska samat lapset eivät ole siellä pysyvästi.
    ”Tietenkin on tärkeää, että tilat ovat siistit ja vessa- ja pesutiloja on riittävästi. Mitään ilmoitusvelvollisuutta tällaisella parkkitoiminnalla ei kuitenkaan ole, vaan nää on semmoisia yleisiä asioita, jotka voi terveellä järjellä päätellä, eihän kukaan lapsiaan mihin tahansa vie”, toteaa keskuksen ympäristötarkastaja Petri Puttonen.

Opiskelija ja äiti

”Tavoite olisi valmistua liukuvan aikataulun mukaan ehkä 2001 syksyllä”, miettii kolme vuotta sitten yliopisto-opintonsa aloittanut aikuiskasvatustieteilijä Katri Taipale, 30. Opiskelutahdin liukuvuuden päätekijät, 5-vuotias Aleksi ja 2-vuotias Alisa peuhaavat vieressä.
    Taipale oli yksi HYY:n opiskelijavanhempien tapaamiseen osallistuneista. Hän hoitaa lapsia kotona ja yrittää silloin tällöin saada hoitajan, jotta pääsee pakollisiin opiskelujuttuihin.
    Taipale tietää, että monet opiskelijat joutuvat laittamaan lapset tarhaan, koska muuta hoitomahdollisuutta ei ole. Kuitenkin vain harvat oikeasti haluaisivat tai tarvitsisivat kokopäiväistä hoitopaikkaa.
    ”Mahdollisuus lyhytaikaiseen hoitoon vapauttaisi varmasti kaivattuja päivähoitopaikkoja muille”, Taipale uskoo. Lisäksi lapsiparkista hyötyisi myös yliopisto, koska lapsellisten opiskelijoiden valmistumisajat lyhentyisivät. Taipale arvioi omien opintojensa viivästyvän hoito-ongelmien vuoksi noin puolellatoista vuodella.
    ”Esimerkiksi kieliopinnot on ollut pakko jättää hamaan tulevaisuuteen”, hän toteaa.
    Opiskelijavanhempien tapaamisen järjestänyt HYY:n sosiaalisihteeri Hanna Hägglund uskoo, että ylioppilaskunta voisi kantaa vastuun toiminnasta ja esimerkiksi siitä, että hoitajille maksetaan säännöllinen palkka lapsien määrästä riippumatta.
    ”Ei kukaan ole ollut tätä vastaan esimerkiksi HYY:n hallituksessa, lähinnä on vain keskusteltu siitä, kuinka paljon homma tulisi maksamaan ja että onko lapsia tarpeeksi”, Hägglund kertoo.
    Hän uskoo, että tarvitsijoita parkille riittäisi. Kolmisenkymmentä kiinnostunutta opiskelijavanhempaa on jo ottanut häneen yhteyttä parin pienen ilmoituksen perusteella.
    Monet ovat olleet yllättyneitä kuullessaan, kuinka monella opiskelijalla todella on lapsia. Niin myös Katri Taipale.
    ”Opiskelijaäiti varmaan usein ajattelee, että hän on erityislaatuinen tapaus eikä osaa lähteä penäämään oikeuksiaan”, hän uskoo.

Pilvi Torsti
Kuva: Riku Isohella