14. toukokuuta 1999
Teksti:

Suomalaisten asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat muuttunut SETA:n 25-vuotisen toiminnan aikana suvaitsevammaksi, mutta tasa-arvosta ollaan vielä kaukana. Uusi eduskunta keskustelee ensi syksynä jälleen homo- ja lesbosuhteiden rekisteröimisestä ja samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta.
    Seksuaalisen tasa-arvon kohdalla sukupolvierot tulevat selvästi esille. Hallituspuolueista selkeimmin homoliittoja vastustavan kokoomuksen nuorisoliitto ehdotti liittojen laillistamista, mutta puoluehallitus tyrmäsi aloitteen.
    Ennakkoluulot istuvat kuitenkin sitkeästi myös nuorissa. Esimerkiksi Opiskelijoiden liikuntaliiton maineikas Liikuttaja-lehti lakkautettiin 1996 juuri siksi, että se oli käsitellyt liikaa homoseksuaalisuutta. OLL:n liittokokous päätti konservatiivien johdolla julkaisutoimintaan liittyvistä ”säästöistä”, vaikka lehden rahoitus olisi jatkossakin tullut kokonaan opetusministeriöltä.
    Homokysymys jakaa edelleen myös kirkkoa. Kallion seurakunnan papit yrittivät huhtikuussa järjestää Kallion kirkossa yhdessä Helsingin SETA:n kanssa sateenkaarimessun, mutta paikallinen seurakuntaneuvosto esti ehtoollisjumalanpalveluksen. Messua vastustaneet perustelivat kieltoa sillä, että homoseksuaaleille järjestettävä erityismessu olisi ”osoittanut julkisesti kirkkotilassa hyväksyntää Jumalan pyhän tahdon vastaista elämäntapaa kohtaan. Tämä ei voi olla kirkon pyhyyteen soveltuva tarkoitus.”
    Vuonna 1982 Tuomiokirkon kryptassa järjestettiin homojumalanpalvelus, mutta sen koommin seksuaalivähemmistöjä ei kirkossa ole tiettävästi huomioitu. Kirkon ja kristittyjen julkisuuskuvaa hallitsevatkin Mika Ebelingin kaltaiset arkkivanhoilliset raamatuntulkitsijat. Heidän ohjenuoranaan ovat viha ja ennakkoluulot, ei lähimmäisenrakkaus, kuten rippileireillä hoetuissa loitsuissa kerrottiin.
    Kirkko voisi halutessaan olla homokysymyksessä merkittävä mielipidevaikuttaja. Samalla kun toisi humaaniuden ilosanomaa vanhoillisille, se voisi yhteiskunnallisella aktiivisuudellaan lunastaa olemassaolon oikeutuksensa kirkollisveroa maksaville tapakristityille.

Jan Erola
päätoimittaja

Vastapääkirjoitus: Ei ennen kirkon siunausta

Suvaitsevaisuuden suurvisiiri päätoimittaja Erola ihmettelee, missä viipyy seksuaalinen tasa-arvo. Patetian paronina Erola myös tietää kuinka Suomesta tehdään homoystävällinen mallimaa: opiskelijoiden liikuntalehteen homo-teemanumeroita ja kirkkoon homomessuja.
    Päätoimittajalta voisi kysyä, milloin sellaiset vapaudet ja ihmisoikeudet alkaisivat Suomessa toteutua, jotka eivät tarvitse siunausta kirkolta, kokoomukselta ja Opiskelijoiden liikuntaliiton liittokokoukselta. Olettaessaan, että OLL:n maineikkaan Liikuttaja-lehden lakkauttaminen heijastelisi jotenkin nuorison asenteita homokysymyksessä, päätoimittaja syyllistyy suorastaan erolamaiseen päättelyyn.
    Seksuaalinen tasa-arvo on kahden tason ongelma: asenteiden ja lainsäädännön. Yleensä asenneilmapiiri muokkaa lakia, joka puolestaan laahaa monesti asenteiden perässä. Näin on käymässä myös homoliittojen sallimisen suhteen. Kansalaisten enemmistö on kannattanut jo pitkään homoliittojen sallimista, mutta kansanedustajat jarruttelevat pelätessään tekevänsä jotain hätiköityä. Uuden eduskunnan olisi korkea aika toimia ja hyväksyä homoliitot salliva laki.
    Eduskuntakeskustelussa homosuhteista käytetyt sikavertaukset kertovat tosin omaa kieltään mielipiteiden kirjosta kansanedustajienkin keskuudessa. Moniarvoisuutta on toki myös homoliittojen vastustajien mielipiteiden kunnioittaminen. Mutta eri asia on, millä tavalla kahden ihmisen parisuhteen rekisteröinti loukkaa keskustan sikafarmariosaston elämää.
    Päätoimittaja Erola paljastaa kaiken päälle vielä lapsenuskonsa kirkon rooliin mielipidejohtajana. Juuri kun valtiouskoisten suomalaisten laumasieluisuus alkaa irrota kirkon hol-houksesta olennaisissa arvokysymyksissä, hän vaatii kirkkoa vaikuttamaan suomalaisten homokantoihin.

Jaakko Lyytinen
Herra on minun laumanjohtajani!