Korkeakoulutettujen lapset ovat yliopistossa suhteellisesti yliedustettuja.
Suomen yliopistoissa vuonna 1994 opiskelleista 38 prosentilla oli vähintään toinen vanhemmista akateemisesti koulutettu, kertoo toissa vuonna ilmestynyt tutkimus. Helsingin yliopistossa akateemiset vanhemmat oli 44 prosentilla opiskelijoista.
Kun korkeakoulututkintoja oli tuolloin vain 12 prosentilla kaikista yli 15-vuotiaista, on helppo vetää johtopäätös, että koulutettujen lapset ovat yliedustettuja yliopistossa. Ja että yliopistoon eivät ehkä pääsekään kaikkein välkyimmät vaan hyväosaisimmat. Samansuuntaisia lukuja esittelee helmikuussa ilmestynyt Tilastokeskuksen tutkimus Koulutus Suomessa.
Tutkimusten mukaan isän koulutus korreloi hyvin voimakkaasti lapsen koulutustason kanssa. Kun ammatillisen koulun suorittaneiden isien lapsista 11 prosenttia opiskeli yliopistossa, maisterin tai vastaavan korkeakoulututkinnon suorittaneiden lapsista 52 prosenttia opiskeli yliopistossa.
”Kun tällaisia tutkimustuloksia ensimmäisen kerran julkistettiin 80-luvulla, se herätti melkoista keskustelua”, sanoo professori Osmo Kivinen Turun yliopiston koulutussosiologian laitokselta. ”Nyt tuntuu siltä, että tilannetta pidetään hyvänä, ikään kuin koulutuksen pitäisikin periytyä.”
Kivinen itse valmistelee parhaillaan jatkoa tutkimukselleen koulutuksen periytyvyydestä. Viimeksi vastaavanlainen tutkimus ilmestyi häneltä vuosikymmenen puolivälissä.
”Mitään dramaattista muutosta tällä vuosikymmenellä ei ole tapahtumassa”, Kivinen arvioi. ”Mutta erot kyllä pikemmin kasvavat kuin pienenevät.”
Erottelu tapahtuu varhain
Näyttää siis siltä, että nykyinen koulutusjärjestelmä takaa ihmisille yhtäläiset mahdollisuudet päästä yliopistoon opiskelemaan vain teoriassa.
70-luvulla toteutetun peruskoulu-uudistuksen oli tarkoitus tehdä koulutuksesta tasa-arvoisempaa ja laittaa kaikki samalle lähtöviivalle. Mutta jos kaikki tosiaan olisivat samalla lähtöviivalla, koulutus ei seuraisi vanhempien koulutusta yhtä selvästi kuin tilastot osoittavat.
Onko vikaa siis etsittävä jo peruskoulusta?
Peruskoulun tasa-arvoisuutta rikkovat erikoiskoulujen lisääntyminen ja oppilaiden valikoituminen eritasoisiin kouluihin yhä nuorempina. Jo lukioon mennessä on moni tippunut kyydistä – lopullisesti.
Juuri nelivuotiskautensa opetusministerinä päättäneen Olli-Pekka Heinosen mukaan peruskoulussa on lisätty ”maltillisesti” mahdollisuuksia valinnaisuuteen. ”Kokemukset ovat osoittaneet, että kaikille samaa samalla tavalla ei välttämättä ole tasa-arvoa tuova ratkaisu, koska me ihmiset olemme erilaisia ja opimme asioita eri tavalla”, Heinonen perustelee.
Niin tai näin, yliopiston portit sulkeutuvat yhä varmemmin sellaisilta, joiden vanhemmat eivät ole koulutettuja. Teoriassahan köyhän pitkäaikaistyöttömän lapsi voisi päästä aivan yhtä todennäköisesti yliopistoon kuin akateemisesti koulutetun hyvätuloisen lapsi. Näin ei asia kuitenkaan käytännössä ole.
”Isän koulutus ohjaa pitkälti lapsen opintietä, tämä on koulutussosiologeille tuttua asiaa”, sanoo tutkimussäätiö Otuksen toiminnanjohtaja Petri Lempinen.
Laman vaikutus koulutuksen periytyvyyteen on myös koulutussosiologi Osmo Kivisen mukaan selvästi nähtävissä. ”Kulttuurinen pääoma eli vanhemmat näyttää erottavan yhä selvemmin laman aikana ne, jotka pärjäävät ja ne, jotka eivät pärjää.”
”Kotona ennen koulunkäynti-ikää saadut valmiudet vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten lapsi koulussa pärjää”, toteaa Olli-Pekka Heinonen. ”Korkeakoulutettujen vanhempien käyttämä sanavarasto antaa lapselle paremmat edellytykset selviytyä koulun ’kielipeleissä’, ja näin tapahtuu koulumenestyksen periytyvyyttä.”
Tulkinnanvaraiset tilastot
Ennen kuin alkaa nähdä punaista, kun kuulee jonkun sanovan ”koulutus periytyy”, asiaa voi miettiä toisenkin kerran.
”Riippuu hyvin paljon tutkijasta ja hänen asenteestaan, miten hänen mielestään koulutus periytyy”, sanoo Petri Lempinen. ”Nämä asiasta saatavat tiedot ovat sen laatuisia, että niitä voi tulkita käytännössä katsoen miten vain ja saada sellainen lopputulos, mikä itseään miellyttää.”
”On luonnollista, että Helsingin yliopistossa opiskelevien vanhemmilla on korkea koulutustaso, onhan Uudellamaalla asuvilla ihmisillä yleensäkin muuta maata korkeampi koulutustaso”, Lempinen muistuttaa. Helsingin yliopiston opiskelijoista suurin osa tulee pääkaupunkiseudulta tai sen läheltä.
Ja vaikka koulutuksen voi katsoa toimivan ihmisten eriarvoisuuden kärjistäjänä, nykyinenkin järjestelmä toisaalta lisää tasa-arvoa. Kansan keskimääräinen koulutustaso nousee joka tapauksessa.
”Tietysti näyttää siltä, että opiskelijoiden vanhemmat ovat koko ajan koulutetumpia”, Lempinen sanoo. Jokainen sukupolvi on edellistä koulutetumpi, ja niinpä myös jokaisen sukupolven vanhemmat ovat edellistä koulutetumpia.
”Kaikille ei voi opettaa kaikkea”
Älykkyyden periytymisen teoriallakin on omat kannattajansa.
”Kaikki ihmiset eivät pysty oppimaan kaikkea”, sanoo professori Yrjö Ahmavaara, joka julkaisi viime vuonna koulutuskriittisen teoksensa Hyvinvointivaltion tabut. Ahmavaaran mielestä ihmiselle pitäisi opettaa asioita sen mukaan, mitä hän voi oppia.
Ahmavaara esitti viimevuotisessa kirjassaan opiskelijoiden tietotason laskeneen romahdusmaisesti viime vuosikymmenien aikana. Iso-Britanniassa tehdyt tutkimukset ovat nostattaneet sikäläisiin lehtiin otsikoita koulutuksen kriisistä.
”Rousseaulaisen ajattelutavan mukaan ihminen syntyy tabula rasana, tyhjänä tauluna, jolle voi opettaa mitä tahansa. Tämä on kuitenkin mielikuvitusoppia”, Ahmavaara arvostelee.
Hänen mukaansa opettajien pitäisi jo peruskoulun aikana erotella oppilaita erilaisiin tasoryhmiin heidän kykyjensä mukaan. ”Luulen, että opettajat voivat paremmin erottaa lapsen lahjakkuuden kuin esimerkiksi älykkyyskokeet.”
Osmo Kivinen kuitenkin tyrmää Ahmavaaran ajatukset. ”Jotkut haluavat uskoa älykkyyden olevan ainutlaatuinen ominaisuus”, Kivinen sanoo. ”Kukaan ihminen ei kuitenkaan elinaikanaan ehdi käyttää aivokapasiteetistaan kuin vain murto-osan, eikä kovin moni työ ole sellainen, etteikö siihen periaatteessa voisi kouluttaa ketä tahansa.” Ihmisten väliset suorituserot eivät ole synnynnäisiä, vaan elämän kulussa hankittuja.
Koko asian voi tuoda uuteen valoon ajattelemalla koulutuksen tilannetta ja periytyvyyttä ulkomailla. ”Vähänkin kun katsoo ympärilleen, niin asiat ovat hemmetin hyvin Suomessa”, Kivinen toteaa.
Entinen opetusministeri Olli-Pekka Heinonen puolestaan painottaa ennen koulunkäyntiä aloitettavan esiopetuksen tärkeyttä näiden erojen tasoittamisessa. ”Uuden hallituksen linjaus esiopetuksen toteuttamisesta on koulutuksen tasa-arvon toteutumisen kannalta aivan keskeistä.”
Lähteet:
Veli-Matti Kärkkäinen: Suomalaiset korkeakouluopiskelijat ja nuoret tilastojen valossa
Tilastokeskus: Koulutus Suomessa
Osmo Kivinen, Risto Rinne: Koulutuksen periytyvyys. Nuorten koulutus ja tasa-arvo Suomessa
Yrjö Ahmavaara: Hyvinvointivaltion tabut. Nykykulttuurimme kritiikki.
Sami Rainisto
Piirros Anu Ignatius
