16. huhtikuuta 1999
Teksti:

Hämmennys ja epäusko ovat parhaita sanoja kuvaamaan Balkanin tapahtumia. Kosovon albaanipuhdistukset ja Naton pommitukset Jugoslaviassa ovat myös auttaneet unohtamaan kriisin Naton kotipihalla: lähes Kosovoa vastaava etninen vaino on jatkunut jo vuosia Turkin itäosissa Kurdistanissa. Missä viipyvät pommituslennot Turkkiin?
    Koko Balkanin kriisin villein kortti on Venäjä. Vaikka maan talouden tasapainottamiseen tarvittaisiin 200 miljardia markkaa, Venäjällä on ollut varaa kieltäytyä IMF:n raha-avusta, kun se on kytketty tuen vetämiseen Serbialta. Slaaviliiton poliittiset panokset ovat ilmeisesti vielä suurempia. Tai sen avulla haetaan vielä suurempaa tukipakettia IMF:ltä. Joka tapauksessa balkanilaisessa ruletissa pelataan huikean suurilla pelinappuloilla.
    Venäjän tilannetta sotkevat myös loppu vuon-na järjestettävät duumavaalit ja ensi vuoden presidentinvaalit, joiden tulos saattaa muuttaa maailmanpoliittista tilannetta radikaalisti. Menetetty suurvalta-asema ja pettymys markkinatalouteen ovat luoneet Venäjälle todella otollisen maaperän populistiselle ulkopolitiikalle. Venäläisten asenteet ovat muuttunut talouskriisin ja Naton pommitusten jälkeen voimakkaan länsivastaisiksi. Paikalliset tiedotusvälineet tukevat mielikuvia keskittymällä kuvaamaan Kosovon kriisissä pääministeri Primakovin rauhanvälitysyrityksiä. Albaanien pakolais-ongelmasta ei juuri kerrota.
    On hämmentävää, kuinka vähätellen Venäjän uhittelu kolmannella maailmansodalla on sivuutettu lännessä. Osa Venäjän uhittelusta on varmasti sisäpoliittista retoriikkaa, mutta kun maailman toiseksi suurin ydinvalta alkaa vilautella ohjustensa suuntaamisia, siirtää laivasto-osastoja kriisialueen lähistölle ja maasta lähtee vapaaehtoisia Serbian rintamalle, tulisi asiaan reagoida voimakkaammin.
    Sen sijaan, että presidentti Ahtisaari ja lukui-sat tutkijat vähättelevät kilpaa Venäjän uhkaa, suomalaisten tulisi tulevana EU-puheenjohtajamaana ja Venäjän-tuntijana toimia aktiivisena välittäjänä lännen ja idän välillä. Vielä kun siihen on mahdollisuus.

Jan Erola
päätoimittaja

Vastapääkirjoitus: Venäjän valttikortit

    Paitsi hämmentynyt ja epäuskoinen, taitaa päätoimittaja Erola olla myös hieman innoissaan Jugoslavian pommituksista. Missä viipyvät pommituslennot Turkkiin? hän kyselee. Parempi kysymys olisi: miksi kansainvälistä oikeutta rikkova Nato soveltaa Jugoslaviassa samoja keinoja kuin Irakissa? Jugoslavian sota on lyhyessä ajassa osoittanut, ettei Irakin sotien kaltainen täsmäpommitus aiheuta toivottuja tuloksia Balkanilla. Serbit ovat ottaneet kotirintamalla propagandasodan haltuunsa ja yli puoli miljoonaa kosovolaista on paennut kodeistaan.
    Kasinoretoriikkaan
rakastunut Erola on huolissaan myös Venäjän karhusta, tuosta rulettipöytien upponallesta. Erolalla tuntuvat olevan pelinappulat hukassa, sillä hän ei oivalla venäläisen ruletin todellisia sääntöjä. Uhkailles-saan puuttumisella ja epämääräisillä sotatoimilla Venäjä kiristää länneltä pelimerkkejä ja itselleen diplomaattista triumfia. Venäjälle Jugoslavia on paitsi liittolainen myös vaarallinen esimerkki. Venäjä on Jugoslavian kaltainen liittovaltio ja oman korttitalon sortuminen pelottaa Moskovan herroja.
    Naton ja lännen horjumaton usko Venäjän pysyttelemiseen syrjässä Jugoslavian sodasta perustuu Venäjän nykyhallinnon syvään riippuvuuteen ja sitoutumiseen lännen avusta. Kansainvälisen politiikan avopokerissa lännen ongelma on kuitenkin se, ettei Venäjän piilossa olevan kuninkaan väriä voi koskaan luotettavasti ennustaa. Siksi Nato tekee pahan virheen laskemalla Venäjän uhkailut samaan sarjaan kuin Goljat Daavidin edessä. Venäjältäkin löytyy iskuvoimaa, muun muassa äskettäin kehiteltyjä tarkkoja mannertenvälisiä ohjuksia. Olennaista on kuka Venäjällä laukaisunappeja salkussaan kantaa.
    Venäjän todelliset uhat ovat poliittinen sekasorto ja liittovaltion hajoaminen. Kansallis-mielisiä maassa ovat nykyään kaikki, politiikassa erot näkyvät maltillisuuden asteessa. Lännen ruoka-avun nöyryyttämät venäläiset saattavat valita johtoonsa sellaisia voimia, jotka kääntävät katkeruuden avoimeksi vihaksi länttä kohtaan.
    Silloin ei ole sotakaan kaukana.

Jaakko Lyytinen
missä ovat rauhanliikkeet sodan hetkellä?