Vaikuttaja, joka uskoo politiikkaan ja puolueeseen
Heli Paasio uskoo puoluepoliittiseen vaikuttamiseen. Hänellä on siihen harvinaisen perheläheiset perusteet: Paasion isä ja isoisä, Pertti ja Rafael, ovat viitoittaneet nuorelle naiselle tien, jonka luulisi hirvittävän. Listalla on eduskunnan puhemiesvuosia, puolueen puheenjohtajuuksia, ministerikausia ja viimeisimpänä EU-edustusta.
Paasio kuittaa perheen merkityksen politiikan tuttuudella. ”Politiikka on aina ollut osa elämää, koska isä ja isoisä on olleet mukana. Me ollaan eletty sen systeemin mukaan, että toi lähtee nyt tonne tai tonne.” Kysyttäessä josko Heliä on kasvatettu vaikuttajaksi, hän vastaa tiukasti: ”Ei.”
Kuitenkin Heli Paasio, 26, on vastavalittu sosialidemokraattien kansanedustaja. Tuore edustaja on valmis myöntämään, että poliitikot ovat isän tai isoisän aikoihin verrattuna menettäneet valtaansa. Mutta Paasio ei tyydy tähän. ”Mun mielestä poliitikkojen pitäisi ottaa se valta takaisin”, hän sanoo napakasti. Hänellä on siihen myös resepti: politiikan on palattava suoraselkäiseksi kansan äänitorveksi.
”Yritykset ja vaikkapa media ovat vieneet valtaa, mutta poliitikot on sen myös antaneet. Nyt pitäisi katsoa peiliin: valta otetaan ja se menee niille, jotka sen ottavat”, Paasio uskoo. Hän itse on valmis vallan ottamiseen ja vaikuttamiseen. Paasion mielestä puoluepolitiikka on paras tapa ajaa asioita.
”En tiedä, mikä muukaan olisi. Politiikka on systeemi, joka on luotu vaikuttamista varten, joten kyllä sitä kautta täytyy pystyä vaikuttamaan”, hän toteaa.
Patamustien porvarien vastustaja
Turun kaupunginvaltuustossa ollessaan Paasio on joutunut kokemaan myös sen, että politiikassa ei aina pysty asioita ajamaan. Hän ei kuitenkaan syytä siitä mediaa tai yrityksiä, vaan politiikan tekotapaa. ”Valtuuston tärkein asia eli Turun kaupungin budjetti oli lähinnä yksi-risti-kaksi-peliä, jonka päättyessä ihmeteltiin, että kuinka tässä nyt näin kävi”, Paasio valittaa. Hänen mukaansa omassakaan ryhmässä ei yhteisten keskustelujen pohjalta päätetty, mitä vaaditaan ja ajetaan, vaan ehdotuksen tekivät tietyt henkilöt. Lopulta kukaan ei tiennyt, missä mennään.
”Se vallattomuus on pelottavaa, luulisi, että jollakin täytyisi olla homma kunnolla hanskassa”, Paasio miettii.
Omien sanojensa mukaan Paasio ”ajautui” valtuustovaikuttajaksi: Nuorten kotkien leirillä iso porukka yllytti toinen toistaan ehdokkaaksi ja lopulta nuoria ehdokkaita kertyi iso joukko. Vain Paasio meni läpi. Hän kuitenkin turhautui valtuustovaikuttamiseen siinä määrin, että jätti homman kolme vuotta sitten oltuaan valtuutettuna yhden kauden.
Kipinä oli kuitenkin syttynyt. Vaikuttamishalu on vahvistunut palkitsevista kokemuksista, joita on kertynyt sekä lautakuntatyössä että euroedustaja Pertti Paasion avustajana. ”On tullut olo, että tää on hyvä juttu, tässä haluan olla mukana.”
Uskoa ovat vahvistaneet kunnallispolitiikkakokemukset. ”Lautakunnassa olen nähnyt, että porvarit voi olla niin patamustia porvareita. Joskus jäi ihan monttu auki, että ootko sä tosissas”, Paasio kertoo. Hän mainitsee esimerkkinä keskustelun peruskoulujen erityisluokista: ”porvari” perusteli niiden olemassaoloa sillä, että luokilla saa parempaa opetusta, kun Paasiosta nimenomaan niin ei saa olla.
Ryhmän voimaa
Puoluepoliittinen vaikuttaminen ja vallankäyttö noudattavat samaa logiikkaa niin kunnallis- kuin eduskuntatasollakin. Kunnallispolitiikassa keskeisiä ovat lautakunnat, jotka valmistelevat asiat valtuuston päätettäviksi. Eduskunnassa keskeistä kansanedustajan arkityötä on valiokunnissa istuminen. Koska eduskunnalle kuuluu lainsäädäntövalta, valiokunnissa valmistellaan erilaisia lakimuutosehdotuksia, joista tv-uutisista tutuissa täysistunnoissa sitten päätetään ja keskustellaan.
Heli Paasio ei pelkää, että Turun kaupunginvaltuuston kaltainen systeemi olisi vallalla myös eduskunnassa. ”Mulla elää hullu usko siihen, että eduskunnassa homma on avoimempaa ja paitsi täyspäiväistä, myös täyspäistä.”
Ensi töikseen uusi kansanedustaja haluaakin vaikuttaa oman sosialidemokraattisen eduskuntaryhmänsä keskusteluun. Paasion mielestä asioista pitää puhua ja vaikka vääntää kättä, mutta aina avoimesti ja reilusti.
Muutenkin Paasion puhe kääntyy hyvin usein ryhmään, myös vallan suhteen.
”Kyllä valta mua kiinnostaa, kun olen lähtenyt mukaan”, Paasio sanoo. Hän kuitenkin lisää, että enemmän häntä kiinnostaa porukassa mukana oleminen ja sen kautta vaikuttaminen.
Porukan avulla vaikuttaminen tarkoittaa Paasiolle eduskunnassa sitä, että aluksi pitää seurailla ja katsella, kenen kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä. ”Joka puolueryhmässä on aina ne tyypit, jotka täytyy saada mukaan, jotta voi vaikuttaa koko ryhmään”, Paasio tietää.
Toinen tärkeä ryhmä Paasiolle ovat yli 7 000 äänestäjää. ”Kaikki kaikessa on se, että tiedän, mihin mun toivotaan vaikuttavan”, hän toteaa vakavana. Paasiosta pitää varoa päättämistä päättämisen takia: poliittinen valta ja vaikuttaminen ovat ihmisten kuuntelemista ja keskustelua ”kentällä”. Tai sitä niiden pitäisi olla. Vain sillä tavalla politiikka voi säilyttää valtansa ja arvoasemansa yhteiskunnassa.
Yksi tärkeä ”kenttä” matematiikan opettajaksi valmistuneelle Paasiolle ovat opettajakollegat ja heidän viestinsä koulumaailmasta. Koulutuspolitiikkaan Paasio haluaakin erityisesti eduskunnassa vaikuttaa: puolustaa peruskoulua ja torjua vapauksia, jotka pikku hiljaa mahdollistavat yksityisesti rahoitettujen erityiskoulujen syntymisen.
Puolueiden jäsenmäärät nousuun
Heli Paasio on vaalilauseensa mukaisesti ”reilusti aatteellinen”, demari. ”Se on ollut elämäntapa pienestä saakka, ei sitä ole tarvinnut sen enempää miettiä”, hän perustelee.
Puolueiden tulevaisuudenkuva ei jäsenmäärien valossa kuitenkaan näytä kovin valoisalta: vielä parikymmentä vuotta sitten demareilla oli noin 100 000 jäsentä, nyt enää alle 65 000. Myös muiden puolueiden jäsenmäärät ovat laskeneet samassa tahdissa.
Paasio jaksaa uskoa puolueen tulevaisuuteen.
”Mä uskon, että puolueet tulevat säilymään ja että jäsenmäärät alkavat taas nousta. Vähenemistä jatkuu ehkä vielä muutaman vuoden”, hän sanoo. Uusi nousu edellyttää, että puolueet miettivät, mihin he kuuluvat ja mitä he edustavat. Paasion mielestä teoriataso on muutettava käytännön muodoksi, ihmisten kanssa on puhuttava samaa kieltä.
Paasio voisi perustella uskomustaan vetoamalla omaan kampanjaansa. Hän ajoi asuntoautolla yli 3 000 kilometriä ja meni ”juttelemaan ihmisten kanssa” paperikassien ja ilmapallojen kanssa hymyssä suin. Saaliina oli vaalipiirin äänikuningattaren titteli.
”Kiertäessäni huomasin, että ihmiset kaipaavat vastauksia. Pian huomataan, että puolue on se vastaus tai kanava, että tässä puhutaan jokapäiväisestä elämästä ja siihen vaikuttamisesta”, Paasio uskoo. Näin puoluepolitiikka ottaa takaisin myös sille demokraattisessa järjestelmässä kuuluvan vallan: kansalaiset kokevat sen elämänsä tärkeimmäksi vaikuttajaksi ja yhteiskunnan suurimmaksi vallankäyttäjäksi.
Pilvi Torsti
kuva Petri Juntunen
