30. huhtikuuta 1999
Teksti:

Kotimaisen popin uusi kaiken totuuden lähde, Apulannan Toni Wirtanen tekee viimeisessä Mix-lehdessä ”viiltävän” analyysin popjournalisteista: ”…niissä on neljä eri muuttujaa jotka voi vaihdella; yks on avoimen vihamielinen, tai siis se sen asenne, sit toinen on se sellanen mikäss se sun nimi olikaan ja mikäs tää teidän juttu oli, semmonen Lötjönen joka ei tiedä mitään ja kirjottaa vähän mitä sattuu, sit on se professionaali toimittaja joka suhtautuu kylmän objektiivisesti välittämättä siitä, mitä ite ajattelee, sit on tää perseennuolijatoimittaja -osasto joka hehkuttaa ja lipi lipi.”
    On sangen ironista, että Apiksen kiukkuinen nokkamies jaksaa ladella väsyneitä kliseitään juuri Mix-lehdessä, joka on suunnattu ensisijaisesti 10-15-vuotiaille. On vaikea kuvitella, että kyseisen lehden lukijakunta osaa arvostaa Tonin terävää mediakritiikkiä. Tanskalaisen Allerin julkaisema Mix-lehtihän on alusta lähtien pyrkinyt pelkkään myynnin kasvattamiseen kaiken kriittisyyden sijasta. Se rantautui Suomeen vuosi sitten tarkoituksenaan pyyhkäistä lattiaa Suosikilla – samalla tavalla kuin saman firman Seiska-lehti oli tehnyt perinteisempien aikakauslehtien kohdalla.
    Alku oli suureellinen: Aller osti kovaäänisesti Suosikin vanhan toimituksen ja antoi samalla ymmärtää, että heidän konseptinsa on moderni ja jännittävä, Suosikin konsepti taas yhtä arkaainen kuin lehden ikipäätoimittaja Jyrki ”Jyräys” Hämäläisen olemus. Suuresta uhosta huolimatta Mix ei onnistunut hakkaamaan levikkiluvuissa muita poplehtiä. Höyhenenkevyt silppujournalismi à la Bravo, Okej tai Smash Hits ei purrut Härmässä. Lehden uutta linjaa luotsataankin ilmeisesti entistäkin enemmän nuorison oman Seiskan suuntaan.
    Vaikka Suosikin levikki onkin pudonnut 80-luvun huippuluvuista, pyörii se yhä 80 000 kappaleen paikkeilla. Uudet haastajat, kuten Mix tai reginamainen Demi, eivät ole kyenneet horjuttamaan varhaisteinien dinosauruksen valta-asemaa.
    Mieheksi joka antaa ymmärtää leipiintyneensä haastatteluihin, Apulannan Toni antaa niitä aika ahkerasti. Erityisen radikaali poikkeus hänen linjastaan oli Nylon Beat/Apulanta -yhteishaastattelu, joka ilmestyi äskettäin Rumbassa. Reippaasti höpöttävät Naikkarit onnistuivat vetämään Tonin ja Apulanta-rumpali Sipen mukaan ruotimaan suosion eri puolia. Tuloksena oli hömppää ja itseironiaa hauskasti sekoittava juttu, joka oli lähellä sitä mitä innovatiivisen popjournalismin tulisikin olla: perinteisiä rockin tärkeileviä asetelmia fiksusti rikkovaa, viihdyttävää kirjoittamista.
    Siinä, että suomalaisissa poplehdissä harvemmin lähdetään kyseenalaistamaan rockista kirjoittamisen kaavoja, on kyse paljon muustakin kuin vain lukijarakenteesta tai kirjoittajien asiantuntemuksesta. Osittain syynä on resurssien vähyys.
    Suomalaisten pop- ja rock-lehtien tekijöiden riesana on myös jatkuva pula kiinnostavista aiheista. Erityisesti kaksi kertaa kuussa ilmestyvä Rumba joutuu juttuvalinnoissaan jatkuvasti ottamaan huomioon ilmiöiden ajankohtaisuuden. Se on riippuvaisempi tuoreiden bändien, uutuuslevyjen, keikkojen ja levy-yhtiöiden tarjoamien haastattelujen määrästä kuin kuukausittain ilmestyvä Soundi. Kun Rumban esikuvat ovat brittiläisissä, viikoittain ilmestyvissä poptabloideissa New Musical Expressissä ja Melody Makerissa, on Soundi taas lähempänä Q:n kaltaista yleisesti rockia käsittelevää aikakausijulkaisua.
    On selvää, ettei Rumbassa julkaistaisi kymmenosaista juttusarjaa Brucesta. Soundi taas tuskin lämpenisi Apiksen ja Naikkarien yhteishaastattelulle. Jos halutaan erityisesti alleviivata Rumban ja Soundin eroja, niin julkaisutahdin lisäksi suurin ero lienee lehtien kotikaupungeissa: Rumba on helsinkiläinen ja Soundi tamperelainen. Kenties siitä voi vetää jotain johtopäätöksiä.
    Viime kädessä lehden sisältöön vaikuttaa kuitenkin kaikkein eniten sen toimittajien mielikuvitus ja innostus. Tonin luettelemia piirteitä löytyy varmasti poptoimittajista – aivan kuten useimmista muistakin ammattiryhmistä. Vihamielisyys, tietämättömyys, objektiivisuus ja imartelu kun ovat melko yleisiä piirteitä ihmisissä.
Kirjoittaja on Rumban vakituinen avustaja.