Kukapa ei olisi joskus tuskaillut sähköpostin kanssa. Ohjelma ei päästä sisään, viestit eivät tule perille, ohjelma on jumissa kesken tärkeän viestin kirjoittamisen. Syntyy ongelmatilanne.
Onneksi kirjoittautuessa sisään unix-verkon sähköpostiohjelmaan ruudulle ilmestyy teksti: ”Ongelmatilanteissa lähetä viestin osoitteeseen atk-unix”.
”Atk-unix” on oikeasti yksi ihminen. Ongelmaviestin saa Vallilan työhuoneessaan herttainen, hymyilevä nainen, jonka työhuoneen seinillä on lasten kuvia. Suunnittelija Pirjo Hietanen on saanut lukea unix-käyttäjien huolia jo kolmisen vuotta.
”Yleisin viesti on, että sähköposti ei toimi”, Hietanen nauraa. Ongelmaan löytyy erilaisia ratkaisuja: käyttäjän levytila voi olla täynnä tai postiohjelman määritykset pielessä. Noin puolet kaikista kysymyksistä käsittelee aivan yksinkertaisia perusasioita. ”Vastaus yleensä löytyy, jos ei minulta niin muilta”, Hietanen lupaa. Hän vakuuttaa, että kaikkiin posteihin pyritään vastaamaan.
Kaljakerhoa etsimässä
Atk-unix-viestejä Hietaselle tulee päivittäin noin kymmenen. Viestien määrä on viime aikoina selvästi vähentynyt, koska uusille opiskelijoille ei ole kahteen vuoteen annettu automaattisesti unix-tunnuksia.
Enimmäkseen atk-unix-viestit on konemaisesta osoitteesta huolimatta kirjoitettu henkilölle.
”Kyllä sieltä tulee sellaisia ’hei rakas ystävä siellä päässä’ tai ’hei kuka sitten lienetkin’ -viestejä”, Hietanen nauraa. Hän kertoo myös saavansa paljon kauniita kiitoksia paluupostissa.
Hassuin Hietasen saama tiedustelu käsitteli ihan muuta kuin atk-ongelmia. ”Yksi tyyppi oikein soitti ja puhelimitse tiedusteli, että missä päin teillä toimii se kaljakerho, miten siihen saisi yhteyttä”, Hietanen muistelee. Ikäviä viestejä ei Hietasen mukaan tule ollenkaan, vaan neuvoja kysellään yleensä rakentavassa hengessä. Palkitsevaa on työn antama palaute.
”Välillä tulee semmonen olo, että on hyvä, kun pystyy auttamaan. Joskus tyyppi siellä toisessa päässä tuntuu olevan ihan hädässä”, Hietanen toteaa.
Burroughsista unixiin
Nuorehkosta olemuksestaan huolimatta Hietanen on veteraani yliopistolla. Takana on lähes kaksikymmentä vuotta tietojenkäsittelytieteiden töitä. Työn ohessa hän on myös opiskellut alaa Helsingin yliopistossa.
Hietanen viihtyy yliopistoyhteisössä. ”Kyllä varmasti, kun näin kauan on tullut oltua.”
Työuralle on mahtunut kaikenlaista, muun muassa Burroughs- ja Vax-ympäristöjen ylläpitoa ennen unixia. Nyt Hietanen toimii atk-unix-posteihin vastaamisen lisäksi suunnittelijana unix- ja sähköisen viestinnän ryhmissä. Työviikko on kaksikymmentuntinen, varmimmin apua Rouva Atk-unixilta saa klo 13-17 välisenä aikana.
”Aikaisemmin olin tilapäisenä pätkätyöläisenä, sitten täysipäiväisenä vakituisena ja nyt vapaaehtoisesti osa-aikatyössä”, Hietanen kertaa ajalle tyypillistä työhistoriaa. Hän on tyytyväinen työnantajan antamaan mahdollisuuteen lyhentää työviikkoa: nelivuotias tyttö ja montessori-esikoulutoiminta ovat hyvää vastapainoa unix-maailmalle.
Pilvi Torsti
Kuva: Tiina Karjalainen
