Savolainen Aavikko vetoaa hulvattomalla asenteellaan saksalaisiin ja suomalaisiin. Yhtye soittaa kahdella kosketinsoittimella ja yksillä rummuilla tivolivireistä romanialaisen kansanmusiikin ja Commodore 64:n pelimusiikin sekoitusta.
Maaliskuisella Saksan kiertueella Aavikko soitti kuusi keikkaa kuutena päivänä.
”Saksalaisilla on rajumpi meininki kuin suomalaisilla”, yhtyeen toinen urkuri Tomi Kosonen oppi matkalla.
Omien keikkojen lisäksi paras musiikkikokemus oli Kraftwerkin Autobahn-kappaleen kuuntelu autobahnilla: ”Kappale loksahti kunnolla, sen ymmärsi”, Kosonen toteaa.
Huonoin musiikkikokemus oli paikallisesta radiosta tullut saksankielinen versio Celine Dionin Titanic-hitistä My Heart Will Go Onista.
Berliinissä 500-paikkaiseen klubiin oli ahtautunut 700 saksalaista. Vinhassa menossa Kosonen hikoili niin, että urku simahti. Hän puolustelee, että joraajien takia ilma oli hikisen kosteaa. Apuun riensi lämmittelijäorkesteri, jolta löytyi samanlainen soitin.
Aavikko on kehittynyt alkuaikojen synkistelystä melkoiseksi showksi.
”Alussa suunnilleen kännettiin yleisölle selkämme. Show-meininki on mukavampaa”, Kosonen naurahtaa ja lupaa, että nyt Aavikko näyttää esimerkkiä itse, jos yleisö ei tanssi.
Unelmabilekeikka:
Ne on elokuussa Saksassa, Munchenissä, gay-festivaaleilla. Saa nähdä miten tuhannet homot ja lesbot reagoi.
Unelmafani:
Spede Pasanen nuoruutensa vuosina, silloin kun sillä oli hiuksia, joita se voisi heiluttaa musiikin tahtiin.
Cool käsitteenä:
Hillitön. Ei tarkoita meille viileää, rauhallista, pidättyväistä. Semmonen erittäin sekava haposta pamahtanut Spede Pasanen.
Jonathan Mander
