30. huhtikuuta 1999
Teksti:

6+1+(x)

”Mä en ole ihan varma kuinka monta meitä on”, Giant Robotin seremoniamestari Tuomas Toivonen pohtii. ”Yhdessä vaiheessa luku oli kolmesta kymmeneen, nyt se on kuusi plus yksi plus vaihteleva määrä ekstrarobotteja.”
    Määrittelemättömyys on Giant Robotin määrävin piirre. Yhtye ammentaa jatkuvasti uusia musiikkityylejä. Silti se on johdonmukainen ja pysyy mustan musiikin kentässä.
    Giant Robot ei näe vaivaa tehdäkseen itsestään määriteltävää tai edes järjestelmällistä. Samaan liittyy harkitsemattomuus. ”Keikalle meno on aina farssi. Mutta ollaan huomattu, että on ihan turha tehdä asioita etukäteen, koska ne kuitenkin menee päin vittua”, Toivonen sanoo.
    Toivonen kiteyttää Giant Robot -filosofian: ”Me ollaan aina haluttu ite hoitaa hommat, ja sitten ne hoidetaan, että kyllä ne vaan hoituu.”

Unelmabilekeikka:
Kesällä rusettiluistelua Kaisaniemen kentällä, jossa me soitettaisiin peruuttaneen Dimmu Borgirin tilalla.

Unelmafani:
Kaskelotti tai kuka tahansa, jolla on neliraitainen tuulipuku.

Cool käsitteenä:
Bien dans ta peaux, eli sitä että sä oot hyvin oman ihosi sisällä. Toisaalta Iron Maiden -hevikin on oikesti cool.

Jonathan Mander