30. huhtikuuta 1999
Teksti:

Yleiset saunat Helsingissä ovat käymässä vähiin, mutta puhtauden perinnettä jatkavat ja uudistavat ravintoloiden yhteydessä toimivat saunat. Lepakon Höyryklubi ja Eerikinkadun Saunabar vastaavat urbaaniin sosiaaliseen tilaukseen.
    Lauteille kapuamiseen ei enää tarvitse perhettä, pihasaunaa, taloyhtiön saunavuoroa tai ystävää. Tutustuminen Höyryklubiin ja Saunabariin osoitti, että suomalaiselta siirtyminen baaritiskiltä löylyihin käy luontevasti. Ravintolasaunoissa koetaan yhteisöllisyyttä, tutustutaan ihmisiin ja viihdytään niin hyvin, että parhaassa tapauksessa saunaporukasta tulee perhe.

Omaperäinen konsepti

Monet Höyryklubin ja Saunabarin asiakkaista käyvät silloin tällöin myös Kallion tai Hermannin yleisissä saunoissa. Baarisaunat kuitenkin päihittävät perinteiset saunat ikäjakaumansa ja musiikkitarjontansa ansiosta. Asiakaskunta on nuorekasta ja erityisesti Höyryklubilla musiikilla on merkittävä rooli tunnelmanluomisessa.
    Saunailtaa ei myöskään voi verrata tavalliseen baaripörräilyyn. Mikäli saunabaarien kantaväkeä on uskominen, käyttäytyvät ihmiset alasti toisin kuin vaatteet päällä. Kanssakäyminen on rennompaa eikä alaston vartalo jaksa kauaa kiinnostaa. Luultavasti missä tahansa ravintolassa vaatteet päällä istuessasi saat osaksesi enemmän tuijotusta kuin nakuna saunabaarissa.

Hiljaiseloa Kampissa

Eerikinkadun Saunabaria isännöivä Kari Laine on silminnähden ylpeä tilavasta ravintolastaan. Hän keikkuu baarijakkaralla tyylikkään tiskin tuntumassa, hivelee erikoiskäsiteltyä turkoosinväristä pylvästä ja kertoo paljolti omin voimin suoritetun remontin vaiheista.
    Saunabarissa on hiljaista, maanantai-iltana ohjelmassa ei ole live-musiikkia, toisin kuin monena muuna päivänä, ja asiakkaita on paikalla vain kourallinen. Ravintolan perällä seisovan suuren biljardipöydän ympärillä liikehditään: vakioasiakkaiksi lukeutuvat parikymppiset nuoret miehet ovat levittäneet vihreälle alustalle monimetrisen autoradan. Ravintolan nimen lisäksi mikään ei kieli siitä, että oltaisiin lähelläkään saunaa.
    Sitten sisään pujahtaa pari reppuja selässään kantavaa miestä, joille baarimikko huomaamattomasti avaa ravintolan nurkassa sijaitsevan oven. He ovat tulleet Saunabariin saunomaan, eivätkä jää baarin puolelle.
    ”Kaikki saunaan menijät tsekataan. Humalassa ei saunota. Ja ovi on lukossa juuri sen takia, että jokainen kävijä tietää voivansa saunoa rauhassa”, Laine kertoo. Sunnuntaisin ja maanantaisin pyörivän ”sauna non-stopin” idea onkin tarjota puitteet rauhoittumiseen ja rentoutumiseen.
    Hilpeitä jääkiekkojoukkueita tai polttariseurueita ei paikalle toivota. Saunatilat kuuluvat anniskelualueeseen eli baarista voi ostaa mukaansa virvoittavia juomia. Laine määrittelee saunansa yleisen saunan ja hotellisaunan välimuodoksi ja on pikkuisen pettynyt kävijämäärään:
    ”Tuntuu siltä, ettei tällaiseen ole todellista tarvetta. Ihmisillä on nykyään omia saunoja jopa kerrostaloasunnoissa.” Non-stop-illan aikana löylyissä pistäytyy parisenkymmentä ihmistä.

Vedenalaista rauhaa

Plup, plup, plup… Sinivihreän pukuhuoneen hämyssä katseet vangitsee suuri pöydän virkaa toimittava akvaario.
    ”Akvaariohan on maanmainio televisio”, keksi omistajapariskunta Saunabaria sisustaessaan. Ja idea näyttää toimivan; pukuhuoneeseen astuessaan tuntee sukeltaneensa vedenalaiseen maailmaan. Tunnelma on rauhoittava eikä lauteilla tarvitse kärsiä tungoksesta.
    Maanantaivierailija saa nauttia löylyistä yksinään, sillä pukuhuoneessa tavaroitaan keräilevä kolmihenkinen norjalaisryhmä on jo lähdössä pois. Sisustuksen persoonallista ilmettä lisäävät menneiltä vuosikymmeneltä tutut esineet: makuukammarin kampauspöytä, jonka sivulle taittuvista peileistä voi tarkistaa profiilinsa sekä kampaamon jalallinen tukankuivain, jonka massiivisen kuvun alla rouvat voivat selailla aikakauslehtiä. Itse sauna on pukuhuoneeseen verrattuna hyvin tavanomainen ja sähkölämmitteinen kiuas synnyttää keskinkertaiset löylyt.

Seksi kaukana saunasta

Saunabarin vakioasiakkaat Metti ja Jamlo kertovat poikkeavansa ravintolasta saunan puolelle noin kerran viikossa. Tänään pariskunta kuitenkin istuu punaviinilasien ääressä baarissa. Saunabarissa naiset ja miehet saunovat erikseen, mutta kummallakaan ei ole mitään yhteissaunomista vastaan.
    ”Saunaan ei Suomessa liity mitään erotiikkaa”, Metti ja Jamlo väittävät ja muistelevat naureskellen Saunabariin pöllähtänyttä englantilaista kuvausryhmää, joka oli vaikea saada vakuuttuneeksi siitä, että kyseessä ei ole bordelli. Omis-taja Simo yhtyy juttuun ja kuittaa väärinkäsityksen napakasti:
    ”Eihän englantilaisessa kulttuurissa kasvaneet ole nähneet edes omia vanhempiaan alasti.”

Uusia ja vanhoja ystäviä

”Tervetuloa! Kiva nähdä teidät täällä.”
    ”Tervetuloa – welcome, kaikki uu-det ja vanhat ystävät – old friends and brand new cadillacs!” Reilun kilometrin päässä Eerikinkadulta, Lepakon Höyryklubilla ovimestarina toimiva Kimmo Helistö ja dj-isäntä Tixa hääräävät ja huolehtivat vieraistaan.
    ”Onko teillä omat pyyhkeet?”
    ”Keneltä on pudonnut hiuslenksu?”
    Yhtä sydämellistä vastaanottoa saa harvoin kotonaankaan. Tunnelma on lämmin: kynttilät palavat, musiikki soi loungesti ja puusaunan tuoksuun sekoittuu aavistus suitsukkeen aromia.
    Höyryklubilla raja saunan ja baarin välillä on kadonnut; ensikertalainen saattaa hätkähtää huomatessaan ensimmäisen pyyhkeeseen kietoutuneen miehen, mutta illan edetessä enemmän huomiota herättää villapaitaan pukeutunut.
    ”Tiistaiksi ei voi sopia muuta menoa”, Hessu sanoo ja Sari myötäilee:
    ”Joo, kyllä tämä on viikon kohokohta”.
    Hessu, Sari, Jari ja Liisa istuskelevat takan äärellä ja kertovat tutustuneensa Lepakon saunassa. He viihtyvät Höyryn löylyissä tunnelman takia.
    ”Tallibaarissa on hyvä pore, joka syntyy pienistä summista: erilaisista ihmisistä, musiikista ja hyvästä saunasta”, Hessu määrittelee. Olennaisinta on, että saunan ja baarin yhdistämisestä syntyy tila, jossa ihmiset voivat tavata rennommin kuin baareissa.

Yhteissaunomista ilman tirkistelyä

”Kun on vaahtosammuttimen kokoisesta käynyt sekasaunassa niin ei se ole mikään juttu”, pohtii Hessu vähäpukeista menoa. Itse asiassa alastomuus vain muuttaa ihmisten kanssakäymistä mutkattomammaksi:
    ”Henkilökohtainen reviiri kapenee. On pakko sietää alastomia ihmisiä ympärillä.”
    ”Täällä ei saa tuijottaa”, Tixa opastaa ja vakuuttaa, että juuri kyräilemättömän ja rennon ilmapiirin ansiosta Höyryklubille sopeutuu helposti:
    ”Sitä tunnetta kutsutaan onnellisuudeksi”.
    Vuorossa on 126. Höyryklubi saunassa, jonka parikymmentä sosiaalivirastolle töitä tehnyttä alkoholistia rakensi vuonna 1980. Tallibaarin saunan menneisyys liittyy kiinteästi Lepakon, Elmun ja Radio Cityn historiaan.
    ”Me ollaan molemmat asuttu tuossa saunan pukuhuoneessa. Kateltiin yöt läpeensä leffoja ja sitten jossain vaiheessa ajateltiin, että voisihan sitä kutsua vieraitakin mukaan”, Helistö ja Tixa muistelevat. Mukana klubia perustamassa olivat myös radiopersoonat Njassa ja Ruben Stiller. Vuodesta 1995 iltaa on isännöinyt suomea ja englantia spiikeissään sotkeva dj Tixa. Vaikka Höyryklubi on avoin kenelle tahansa, ei alkuperäinen kaverimeininki ole kokonaan kadonnut:
    ”Ei täällä kävijät ole mulle yleisöä, vaan uusia ja vanhoja ystäviä”, sanoo Tixa.

Hämy kietoo nakuilijan

”Ai moi, onko siinä Juki? Mitä kuuluu?”
    Tallibaarin saunan lauteille mahtuu kerralla parikymmentä saunojaa, mutta hämärässä ei erota vieressä istuvaa kuin äänestä. Kertalämmitteinen Aito-kiuas on maineensa veroinen; pehmeät ja kestävät löylyt hiljentävät peseytyjät. Tuntuu uskomattomalta, että istuu hikoilemassa keskellä Helsinkiä ventovieraiden ihmisten vieressä.
    Löylyhuoneen ovi käy tiuhaan, sillä illan aikana Höyryklubilla pistäytyy 60-70 asiakasta. Saunomisen välissä rentoudutaan pukuhuoneen tai baarin puolella. Tänään tunnelmasta ravintolan puolella vastaa eksoottisilla didjeridoo-instrumenteilla musisoiva Kalkutan konepaja. Suuri kynttilöin valaistu pukuhuone täyttyy sohvilla löhöilevistä ihmisistä. Tixa soittelee pyyhe lanteidensa ympärillä vanhoja singlelevyjä, pistäytyy välillä löylyissä ja heijastaa seinälle vanhaa inka-tarua kuvittavia töitään.
    ”Näytän teille – I now show you, dioja – some dia-doings. Voitte myös – you can also, nauttia Villen shiatsu-hierontaa – healthy pressing, halutessanne – as you feel so”.
    Sohvien ja pöytien väliin on tehty patjan verran tilaa. Asiakasta odotellessaan Ville venyttelee ja kertoo hieroneensa Höyryklubilla parin vuoden ajan. Illan aikana töitä ei kuitenkaan rohmuta enempää kuin ehkä kolmen hierottavan verran, sillä tarkoituksena on myös itse relata. Hommalla ei rikastu, mutta se ei ole tärkeintä:
    ”Kun annan jollekin hyvän fiiliksen, niin saan sen myös itse”, Ville sanoo.

Lepakko lakkaa, sauna jatkaa

Olo on kuin lapsuuden luokkaretkellä. Takan loimussa joutuu ehkä hetken etsimään vaatteitaan, mutta toisaalta ei enää ole kiire minnekään.
    ”Musta ei koskaan tule aikuista”, pohtii Tixa.
    ”Jos ajattelee olevansa aikuinen, alkaa käyttäytyä hassusti”.
    Tänään Tixan sanoissa tuntuu olevan enemmän kuin toinen puoli totta. Tallibaarin oikuttelevien suihkujen jäljiltä tukkaan on voinut jäädä shampoota, mutta mieli on keventynyt vuosilla.
    Lepakon toiminnasta vastaava Elävän musiikin yhdistys eli Elmu sai häädön purkutuomion alle joutuneesta Lepakosta ja muuttaa uusiin tiloihin Telakkakadulle marraskuussa.
    Ja Aitokiuas aiotaan ottaa mukaan.
    Saunabar, Eerikinkatu 27, avoinna ark. 11-02, su 15-24 -K20-, sauna non-stop su-ma 15-23, liput 25mk, vuokrapyyhe 10mk.

    Höyryklubi, Lepakon Tallibaari, tiistaisin 20-02 -K18- liput 30mk, vuokrapyyhe 15mk.

Susanna Laari
Ville Palonen